Niin se on, että kun lääkkeet eivät auta, niin tulee halu juoda - "vinkutella" - enemmän kuin ennen. Se on kuitenkin tuhon tie sekin. Unelmissani elän lääkkeetöntä JA viinitöntä elämää.
Voikohan lääke LISÄTÄ alkoholinhimoa?
En siis ole alkoholisti, mutta kerran viikossa otan.
Voikohan lääke LISÄTÄ alkoholinhimoa?
En siis ole alkoholisti, mutta kerran viikossa otan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nimenomaan: lääkkeiden vaikutus lisää alkoholin mielitekoa, koska: lääkkeethän ei oikeasti auta, vaan lääkkeet antaa rohkeutta, "tehdä mitä vaan", - elikkä vähän niin kuin sairasta itsetuntoa: "et hei mähän voin vaikka juoda" (enemmän kuin "laki" sallii. . .), siksihän sanotaan yleisestikin: huumeet ja alkoholi yhdessä, = sama kuin: lääkkeet ja alkoholi yhdessä"
noh, kukin valitsee,. . .vaan:
"nopeemmin pääsee hengestään, kun vetää sekä alkoholia ja lääkkeitä samanaikaisesti. . ., siinä se.
Elämä on kuolemaan johtava sairaus joka alkaa syntymästä.
Alkoholi vaikuttaa dopamiiniin ja jos mahdollisesti syöt dopamiininsalpaajia ja lisäksi olet sosiaalisesti eristäytynyt, niin alkoholin avulla saat nostettua dopamiinitasojasi normaalille tasolle. Lääke vie mielihyvän, jonka alkoholi väliaikaisesti tuo. Sinulla voi olla oikeinkin hyvä tasapainotilanne ajoittain, olet näymmä vain löytänyt sopivan yhdistelmälääkityksen.
Voi olla, että olet oikeassa. Myönnän senkin, että olen sosiaalisesti eristäytynyt. En ole työelämässä. Minulla on oikeastaan vain yksi ystävä todellisessa elämässä ja välimatkan vuoksi tapaan häntä vain kerran vuodessa.
Alkoholista saa sen ihanan tunteen, kuin kaikki vielä olisi mahdollista. Lääke ei suo samaa. Rauhoittaa se tietty.
Minä pysyttelen viineissä. Kyllä se helpottaa.
Psyykenlääkkeet ja alkoholi ovat päihteitä kumpikin. Molemmilla on vaarallisia haittavaikutuksia ja aiheuttavat riippuvuutta. Pitää valita, kumpi on pahempi ja sanoisin että pitemmän päälle psyykenlääkket. En tarkoita tätä ironisesti enkä varsinaisesti edes vaikuttaakseni kenenkään päätöksiin, se vaan on tutkimusten ja monien ihmisten oman kokemuksen valossa aika lailla totta. Monista psyykenlääkkeistä on pahemmat fysiologiset haitat (aivoille ja koko fysiikalle) sekä vaikeampi riippuvuus kuin alkoholista. Oma päätös, mitä tekee... Raittiinakin voi yrittää olla, ja ratkaista ongelmia muulla tavoin, vaikka ei se aina helppoa olekaan, tietenkään...
Mitä jos kävisit psykiatrilla.
Kierrehän tämä on. Lääkkeitä runkattu useita kertoja, haittavaikutuksiin kaatuvat niiden syömiset. Sitten sitä ottaa vitutukseen alkoa ja kappas kummaa, psyke kiljuu seuraavalla kerralla maksa-arvoista!!!
Edes nousuhumalan aikana on hyvä olla, seur. morkkis kahta suurempi. Tarkoituksella en lääkkeitä hyljeksi,mutta kun ei perk*ele löydy sopivia ja kärsivällisyys ei riitä.
Alusvaatteisillaan pienessä sievässä tissuttelee ja nukkuu välillä..päivä toiseksi vaihtuu. Paremmasta ei nyt tietoa.
Viina vetää oloja niin selkeästi kohti pohjia kokonaisuuksina, eikä siitä muutenkaan saa juuri mitään, että ei kyllä varinaisesti tee mieli juoda, jos oikein ajatella alkaa. Lääkkeitäkään en oikeastaan käytä.
Juominen on lähinnä joku tottumus, joka ei enää toimi. Kai siitä jotain kadonnutta elämää etsii joskus, kun etsii.