Huomasin kiperän tilanteen ja aloin harjoitella, miten itse voisin siitä selviytyä. Jotain jaksaa tehdä, kun vaistoaa sitä tulevaisuudessa tarvitsevansa. Nyt en tarkoita aikaisempaa kiperää tilannetta. Olen motivoitunut laittamaan housut jalkaan seisoma-asennossa. Mielelläni olisin istunut sängynlaidalla vanhenevan kuntoni tähden. Seisaallaan jalan liike vaatii nopeutta , jotta yhden jalan varassa saa toisen jalan lahkeeseen. Muutaman kerran jälkeen liikkuvuus paranee.
Tehdä jotain tulevan eteen
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taidat olla vierailulla 80 palstalta?
Mun alle kuuskymppinen tuttava joutuu aina tuolilla istuen laittamaan housut ja kengät.
Ei jaksa kävellä sataa metriä ilman tukea, täysin liikkumattoman elämäntavan seurausta.
Kohta puolessavälissä seitsemääkymppiä ja kunto vaan laskee, kun ei enää kävelläkään jaksa, vaikka olen liikkunut koko ikäni. Enää ei vaan kertakaikkiaan huvita. Yliannos liikkumista!
On siinä sitten joku sairaus takana, josta se aikaisempi liikkumattomuuskin johtuu.
Laiskuus, tupakointi, ylipaino, vasta yli viiskymppisenä näistä aiheutuneet vaivat.
No minulla ei niitä vaivoja ole vielä nyt yli seitenkymppisenäkään vaikka tuntomerkeistä päätellen voisi olla kysymys minusta.
En muista vielä kertaakaan tarvinneeni saada istua housuja jalkaan vetäessä.
Tuosta jaksamisesta vain tuli mieleen siskoni mies, joka oli aina kova liikkumaan, ei polttanut, ei ollut ylipainoinen, söi terveellisesti ...
Sitten alkoi lähellä kuuttakymmentä sanomaan, että ei sitä enää jaksa niinkuin nuorempana. Ei kuitenkaan mennyt lääkäriin, vaan kuvitteli vain vanhuuden alkavan painaa.
Sitten yllättäen kerran sydän petti ja kuoli siihen paikkaan.
Lyhytkin kävely muutaman kerran viikossa on avuksi, käythän sinä varmaan kuitenkin kävelyllä ja olet tehnyt ruumiillista työtä.
Tuttavani ei ole liikkunut työssään ja on aina ajanut autolla lyhyetkin välimatkat.
Ikääntymisen myötä tuollaiset elintavat saattavat kostautua.
Niinhän ne saattaa, mutta kuten kerroin siskoni edesmenneestä miehestä, niin sydänvaivat voivat iskeä kimppuun terveellisistä elintavoista huolimatta.
Sellainen väsymys ja haluttomuus enää liikkumiseen saattaa johtua hiipivistä sydänvaivoista itse sitä tunnistamatta.
"Täysin terve" tuttu mies menehtyi kesällä suunnistaessaan iltarasteilla, löysi viimeisen rastinsa 67 vuotiaana.
Saattaisinkohan olla ylpeä itsestäni kun sidon kengän nauhatkin useimmiten yhdellä jalalla seisten sidottava jalka koukussa ilmassa. No, kalsarit ja sukat kyllä vedän aamulla jalkaan sängyn laidalla istuen kun olen vielä puolipökerryksissä.
Kuukautta vaille 6-kymppisenä aloitin tekemään jotain tulevan eteen. Olin huolestunut tulevien päivien laadusta ja määrästä.
Lopetin ryyppäämisen ja aloitin kuntoilun. Kannatti.
Lähestyn nyt 76v ikää ja ikäväkseni on todettava, että tasainen mutta varma lasku viime vuosina kunnossa on tosiasia. Painoni on laskenut 91,5kg:sta -84kg:oon vastaan hangoittelusta huolimatta. Välilevyjen nestepitoisuuden väheneminen on lyhentänyt ukon 172cm:iin.
Kinkkaamisesta ja tasatassuista ei ole puhettakaan. Pohjakyykyissä natisevat polveni. Rankemman kuormituksen jälkeen ilmenee kuormituskohteessa lihaskipua. Siis kipua eikä pelkkää jähmeyttä tai kipeytymistä.
V. Lavi: Niin lähestyypi maa!