En ole hindulainen, mutta uskoisin että karman laissa saattaisi olla perää yleisesti.
Kysyisinkin seuraavaa:
Jos puolisoni vaatii minua ostamaan jotain luontoa saastuttavia tuotteita esim. shamppoopulloja, muovipusseja, sipsipusseja.
Ostan sitten ne, koska hänellä ei ole rahaa. Hän on vielä opiskelija.
Hän käyttää niitä ja lopulta heittää luontoa saastuttavat kuoret ja pussit roskikseen lajittelematta niitä.
Käytännössä minä olen se joka tyhjentää roskikset eli toimitan tavaran ulos.
Tuleeko minun lajitella ja selvitellä hänen roskansa, siten että ne mahdollisimman vähän saastuttaisivat luontoa?
Kuka tästä kerää huonoa karmaa?
Kysyisinkin seuraavaa:
Jos puolisoni vaatii minua ostamaan jotain luontoa saastuttavia tuotteita esim. shamppoopulloja, muovipusseja, sipsipusseja.
Ostan sitten ne, koska hänellä ei ole rahaa. Hän on vielä opiskelija.
Hän käyttää niitä ja lopulta heittää luontoa saastuttavat kuoret ja pussit roskikseen lajittelematta niitä.
Käytännössä minä olen se joka tyhjentää roskikset eli toimitan tavaran ulos.
Tuleeko minun lajitella ja selvitellä hänen roskansa, siten että ne mahdollisimman vähän saastuttaisivat luontoa?
Kuka tästä kerää huonoa karmaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos hyvästä kysymyksestä. Tuollaiseen on aina ilo vastata. Kyseessä on kuitenkin hiukan monimutkainen asia, joten sitä pitää hiukan analysoida.
Jos palvelija tekee mitä mestari sanoo, palvelija ei saa tuosta pahaa karmaa, koska hänen velvollisuutenaan on vain tehdä mitä Herra pyytää. Samalla tavalla sotilas ei saa pahaa karmaa teoista, jotka on tehty ylemmän upseerin käskystä.
Tässä pitäisi siis nyt aluksi selvittää, oletko sinä tyttöystäväsi palvelija, eli kontrolloiko hän sinua vai kontrolloitko sinä häntä? Jos kontrolli on sinulla, niin silloinhan voisit ostaa kaupasta jotain muuta ja kierrättää jätteet. Jos taas kontrolli on tyttöystävällä, kuten asiassa näyttä olevan, silloin et saa tuosta pahaa karmaa.
Lopulta kyseessä on kuitenkin oikeastaan aika mitätön asia. Ei tuosta kierrättämättä jättämisestä tule kovinkaan paljon huonoa karmaa verrattuna esimerkiksi lihansyöntiin. Kuitenkin karman toimintaperiaate on mielenkiintoinen asia, josta on aina mukavaa keskustella.
Itse törmään joskus samaan tilanteeseen kun esimerkiksi kannan mummon ostokset kaupasta kotiin. Nehän sisältävät lihaa ja siksi voitaisiin ajatella, että saan siitä pahaa karmaa kun kannan liha-ostoksia lähemmäs ruokapöytää ja näin helpotan lihansyöntiä. Sastrat kuitenkin sanovat, että lasten pitää tehdä mitä vanhemmat sanovat. Kontrolli on siis vanhemmilla ja he saavat siitä pahaa karmaa, jos ostavat lihaa ja laittavat lapsensa kantamaan ostokset.
Eläimet eivät kerää uutta karmaa, koska heillä ei ole valinnanvapautta. Vain valinnanvapaudella varustetut ihmiset keräävät uutta karmaa. Lapset, jotka pakotetaan syömään lihaa, eivät saa siitä pahaa karmaa. Toivottavasti tämä selvensi aihetta edes hiukan.
Hare Krishna!
Jokaiseen tilanteeseen on olemassa, olosuhteet ja mukana olijoitten luonteet ja mahdollisuudet huomioon ottaen, vähiten väkivaltainen eli paras ratkaisu. Kun löydät ja toteutat sen, olet dharman eli oikeudenmukaisuuden tiellä, eikä sinulle kerry huonoa karmaa eli voit olla huoleton kuolemanjälkeisen tulevaisuutesi suhteen.
Se onkin sitten jokaisen hindun iänikuinen dilemma, että mikä on missäkin tilanteessa tuo paras ratkaisu ;-)
Sinun tilanteessasi kierrätys olisi puolisosi dharma, jota hän ei noudata. Jos sinä estät häntä tekemästä syntiä lajittelemalla iloisesti roskat hänen puolestaan, teet mahdollisesti enemmän kuin dharmasi ja keräät omaan pussiisi hyvää karmaa. Toisaalta jos teet sen vastentahtoisesti, hajotat itseäsi ja parisuhdettasi ja sehän ei tuo hyvää karmaa.
Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta kuulostaa siltä että sinun dharmasi oliksi jatkuvasti kampanjoida kotonasi ystävällisesti ja puolisoa ärsyttämättä kierrätyksen puolesta ja näyttää esimerkkiä. Jos esimerkin näyttäminen häiritsee puolisoasi, voit lajitella roskia hänen huomaamattaan hänen hyväkseen, mutta jos haluat sekä hänen että sinun hyötyvän karmisesti niin se kannattaa ainoastaan silloin jos toimenpide ei ota sinua pannuun.
Saastuttamisen karmaa en ole tullut ajatelleeksi. Minä mahdan kerätä ihan hirveää karmaa kun en edes ajattele, onko oikein ostaa muovipusseja (joskin suosin kyllä esim. lasista vaihtoehtoa muovisen sijaan jos sellainen on saatavilla)
>>Jokaiseen tilanteeseen on olemassa, olosuhteet ja mukana olijoitten luonteet ja mahdollisuudet huomioon ottaen, vähiten väkivaltainen eli paras ratkaisu.>>
Onko vähiten väkivaltainen ratkaisu kuitenkaan aina paras? Krishna kehoitti Arjunaa taistelemaan Kuruksetran taistelussa. Krishna siis opasti Arjunaa väkivaltaisuuteen, koska tuossa tilanteessa sitä tarvittiin. Samalla tavalla talvisodassa Suomen puolustustaistelu oli täysin oikeutettua, vaikkei se ollutkaan vähiten väkivaltainen ratkaisu. Sastra sanoo, että valloittajan saa aina tappaa ja siitä ei saa huonoa karmaa. On monia tapauksia, missä väkivaltainen ratkaisu on dharminen ja väkivallaton ratkaisu taas dharman vastainen. Meidän ei pitäisi sitoutua termeihin väkivaltainen tai väkivallaton vaan ainoastaan tehdä mitä sastra sanoo.
Muuten ihan kiva ja käytännönläheinen vastaus. :D
Saastuttamiseen liittynee aika paljon myös kollektiivista karmaa. Jos koettelemme ympäristön kantokykyä kohtuuttomasti, kohtaamme seuraukset osittain jo tämän elämän aikana esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamina ympäristökatastrofeina, saasteiden ja väärässä paikassa olevien kemikaalien aiheuttamana sairasteluna jne.
Bhaga, tottahan puolustautuminen murhanhimoisia ihmisiä vastaan on vähemmän väkivaltaista kuin antaa heidän murhata rajattomasti :-) Sitä minä tarkoitan.