Tulee yleensä eteen juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. En ihmettele, että suurimmat rakkaustarinat eivät pääty onnellisesti.
Tosirakkaus
Anonyymi
68617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Alkavatkohan ne edes, jos tuosta on kysymys... Omakohtainen kokemukseni että eivät.
Taidat olla oikeassa. Aikaisemmin tähän ketjuun kirjoittaneena olin vielä toiveikkaana, mutta taidan kallistua tuohon sinun päätelmään näin loppupeleissä.
Tosirakkautta ei ole olemassa on vain harhaisia ihmisiä jotka kuvittelevat että ne primitiiviset vaistot jotka ovat kaiken perusta elämän jatkuvuudelle, on mukamas rakkautta. Ihmiset pelkää olla yksin ja kaikki yrittävät pariutua vain jonkun yhtä idiootin kanssa kuin mitä itsekin on ja kutsuvat sitä rakkaudeksi
Olet väärässä
Kuuleppa. Oma elämäni oli huomattavasti simppelimpää, ennen kuin tuon rakkauteni kohtasin. Koska en saanut tuota rakkauden kohdetta pysyvästi elämääni, masennuin. Sitä ennen pystyin pitämään hauskaa ihmisten seurassa ja tunsin olevani vapaa. Yksinäisyys ei pelottanut minua, ei silloin eikä nytkään. Tosin olen yksinäinen nyt, kun en edes ketään heilaa elämääni halua, vain hänet huolisin. Pysähtynyt olotila. Enkä kadehdi sinua, joka et ole rakkautta kokenut, vaikutat kyyniseltä ja katkeroituneelta ihmiseltä. Mieluusti ottaisit kaiken rakkauden muiltakin pois, olettaisin. Ikävä- palstalla käyt ilkkumassa ihmisiä, jotka eivät ikävänsä vuoksi voi hyvin.
Harvemmin tänne tulen ihmisiä ilkkumaan yleensä joku harhainen aloittaa juuri samanlaisen katkeroitumisen kuin sinä olettamalla asioita joista eivät tiedä mitään nytkin oletit etten ole rakkautta kokenut kyllä te palstan vakkari pieruaivo ämmät ootte kaikentietäviä jeesuksia. Hyvää yötä!
37 sanaa ilman välimerkkiä. Luin silti. Et sinä ole rakastanut, kerrothan rakkauden olevan vain primitiivisiä vaistoja. Miksi pilkkaat tunnetta ja ihmisiä, jos kerran itse olet saman kokenut? Ristiriitaista paskanjauhantaa.
Mitä aloittaja tekee täällä ikävä palstalla jos on noin tunneköyhä?
Tajuatko sinä pässi että joillain on huonoja kokemuksia. Minä minä minä sinhän se olet oikea mooses kun kirjoitustavasta jo päättelet mitä kukakin on elämässään käynyt läpi joten haista vittu!
Ja siksi väheksyt muiden kokemuksia....
Tarvitaan kaksi ihmistä ketkä eivät koskaan luovuta ja joista kumpikin haluaa rakastaa toisiaan (eivät vaan rakastu toisiinsa). Niin ja Jumala tarvitaan myös siksi kun elämä on liian lyhyt. Täytyy olla Jumalakin, että voi aina rakastaa taivaassa sitten. Tämänlainen tarina ei voi epäonnistua. Mieheksi ja vaimoksi. Ainoa onnellinen tarina on tää. Kaikki muut tarinat jäävät kesken ja päättyvät aina sydänsuruun.
Toi käsitys yhdestä kumppanista, jonka kanssa ollaan ikuisesti on tosi lapsellinen ja idealistinen. Elämän tarkoitus on oppia, kehittyä ja saada erilaisia kokemuksia. Tuo tuskin onnistuu aina yhden ja saman ihmisen kanssa. Hienoa tietysti, jos onnistuu, mutta aika epätodennäköistä. Tuo höpsö harha perustuu just johonkin Raamatun juttuihin, jonka mukaan pitää elää koko elämä jossain jumalan asettamassa liitossa.
Ei siihen jumalaa tarvita, että haluaa elää uskollisesti parisuhteessa ja rakastaa toista niin kauan kuin yhteistä taivalta annetaan. Siinä ei ole mitään lapsellista ja idealista, jos toivoo ja pyrkii siihen. Aina sitä ei toki saa.
Se vaan, että ihmiset muuttuvat ja osoittautuvat erilaisiksi kuin alussa. Itse ajattelin ihan samalla lailla nuorena, mutta elämä on opettanut sen verran. Ja kun ajattelen vanhoja rakkauksiani, että mitä ihmettä mä näin niissä tyypeissä. Kaikki eivät tapaa elämässään "sitä oikeaa", joka voi tarjota toiselle kaiken. Moni vaan luulee niin rakastumisen huumassa.
Mulle kävi justiinsa niin. En odottanut sitä. Meidän tarina kuitenkin saa jatkoa, kunhan kohdataan. Se on enää pienestä kiinni.
Ette kohtaa sattumalta. Sorry. Vain sovitusti kohtaatte
No niinpä. Se sovitaan, kun on aika. Se on pienen matkan päässä.
En minäkään odottanut, enkä olisi edes halunnut. Mutta niin kuitenkin kävi, ja ehkä sitä sittenkin tarvitsin.
Miten joku anonyymi voi tietää mitä toielle anonyymille tapahtuu? Vai onko tullut katsottua kristallipalloon?
En voi arvostaa ihmisiä jotka kokee oikeudekseen puuttua toisten asioihin, olis kyseessä muka hyvä tai paha tarkoitus.
Paikka voi olla tiedossa, päiväkin voi olla mikä vain, aika on haussa.
Mä olin kauhean väsynyt. Toista yötä peräkkäin ylitöissä kun se iski. Olin niin pökerryksissä etten heti edes ymmärtänyt mitä mulle oli käynyt 😍
Aika hassua, mullakin oli tuo väsymys pääroolissa. Ihan helvetin väsynyt ja nukkunut huonosti, ihan homssuisessa kotirähjäasussa, just ja just hiukset harjattuna, ilman meikkiä, kauheat silmäpussit ja ellen olis juonut aamukahveja, oisin varmaan ollut koomassa. En paljoa välittänyt miltä näytän, kunhan asia hoituu. Ja sitten sisään tulee mies, joka voisi kirjaimellisesti viedä jalat alta :D
Ja nyt en edes näe sitä enää koskaan, joten se siitä. Just mun tuuria :((
Niin kävi minullekin, en osannut tällaista odottaa enkä toivoa. Huomasin vaan välittäväni hänestä liikaa. Nyt kaipaan häntä jatkuvasti ja se tekee olon jotenkin alakuloiseksi, ei oikein kiinnosta mikään enää. Toivokin alkaa olla mennyttä, kun aikaakin jo kulunut. Kuka tällaista haluaisi pilaamaan elämäänsä? Tai miten tästä pääsee edes yli? Miksi näin piti käydä? Kohtasinko elämäni rakkauden, jota en voi saada. Siinä kysymyksiä, joihin en tiedä vastauksia.
Minulla ihan samat tuntemukset. Eka kerran elämässäni rakastuin tulisesti ja sitten menetin hänet 💔 kukaan ei tunnu enää miltään hänen jälkeensä
Miksi menetit?
Hyvää huomenta miehelle 💕
Ajetaanko me koskaan kohti auringonlaskua.
Hyvää huomenta myös naiselle
Kyllä me ajetaan.Vaikka sitä ei Hangossa vielä yhdessä katseltukkaan.
Rakastuin kanssa tänä kesänä yllättäen. Toinen vaan tuntui ja tuntuu vieläkin niin oikealta, vaikkei olla vähään aikaan nähty. Ikävöin koko ajan ja mietin sitä kun katsoimme toisiamme pitkään silmiin. Rakastuminen niissä olosuhteissa missä tapasimme, ei ollut todellakaan sopivaa, enkä olisi tunteitani voinut näyttää sinulle. Silti katseeni hakeutui koko ajan silmiisi. Olen yrittänyt unohtaa kaiken, mutta ei onnistu.En saa sinua pois mielestäni,olet päivin ja öin ajatuksissani mies.
Niihän siinä kävi nainen, mutta mitenkäs tästä nyt selvitään?!
Kerropa se nokkelana 🤔
Valmis ikävä on pahinta.
https://m.youtube.com/watch?v=oKOtzIo-uYw
En todellakaan odottanut ja omat tunteet yllättivät täysin. Elämässä moni asia hakee nyt suuntaa ja ehkäpä rakkaus näki tässä sopivan heikon sauman johon iskeä. En tiedä kestänkö vai hajoanko.
Hajoa, anna itsesi hajota. Se on suositukseni ja aloita kaikki alusta pala palalta.
Lintu on ehkä kaunein rakkauslaulu jonka tiedän, tuli vaan tästä mieleen. Yksinkertainen, koska sitä se on ei liian suuria tunteita ollenkaan. Enemmän rauhaa. Todella kaunis helmi.
Tykkään kans. Se liikuttaa mua...
❤️❤️❤️
https://www.youtube.com/watch?v=SHix10LF8_c
Mikä on rakkauden hinta?
Elämä on liian lyhyt.
Hinta on väärä sana. Mutta rakkaus on valinta ja tarkoittaa sitoutumista yhteen ihmiseen ja tämän arvostavaa kohtelua ja hyvän toivomista ja tekemistä hänelle kaikissa oloissa ja aina. Jollekin se on ongelma jollekin ei, mutta ilman sitoutumista ja kunnioitusta ja toisen hyvän edistämistä rakkaus ei ole aitoa, vaan jotain muuta. Kaikkea ja kaikkia ei elämässä voi saada. Jos sellaista haluaa täytyy unohtaa puhe rakkaudesta.
Ei tääs Jumalia olla.
et taida olla polygamisten suhteiden kannattaja
Tykkään kommentistasi, viisaita sanoja.
Mä kerron sulle ihmisestä, joka on jo kuollut.
Hän löysi työpaikalta kielletyn rakkauden, rakastui työkaveriin. Työkaverit halveksivat ja haukkuivat häntä selän takana, pyörittivät päätään ja silmiään, -yksi syy lisää halveksia tuota omituista kummajaista? Mikä lie luonnevikainen? Erosi ja meni yksiin uuden työpaikkarakkautensa kanssa? Taisi mennä ajan kanssa puihin sekin suhde?
Voi siitä asiasta ajatella toisinkin.
Mulle kävi just niin. Tosi rakkaus tuli yllättäen. Meille kuitenkin käy hyvin.
Huomannut saman, turha taistella väistämätöntä vastaan. Jaksan paremmin, kun uskon myös itseeni ja häneen. Saa päivän näyttämään paremmalta ja ongelmien ja esteiden muuttuvan pienemmiksi. Toivottavasti voitaisiin olla joskus myös me :)
No niinpä. Sitä odotellen. ❤️
https://www.youtube.com/watch?v=EHKajNhrv9Q
Lasinsirpaleita....
Rakkautta on. Mutta en usko että hyvin käy.
Älä nyt, Herra Positiivinen.
Kolme, neljä tuntia vielä yöunille. Käyttääkö vanha https://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/koti-ja-vapaa-aika/kaunistu-yön-aikana-näiden-vinkkien-avulla/ss-AAH1JSj?li=BBr5A5c#image=31
Itse en käytä talkkiakaan, mutta hyvää yötä.
Tosirakkaus on todella vakava asia. Tiedän, koska minä koin sen kauan sitten. Se asettaa ihmisen tilanteeseen, joka tuntuu vankilalta sikäli, että tietää aivan varmasti, ettei kukaan muu voi tuotttaa sellaista tunnetta.
Kun ei saa sitä, jonka haluaisi, ei halua ketään muuta. ja siksi elämä on tuskaisaa.
Ihmiset ihmettelevät, kuinka on mahdollista, että "noin viehättävä nainen" on vapaana vuodesta toiseen (ja todella pitkän ajan, niin pitkän, ettei voi kertoa) ja spekuloivat sitten kaikenlaista, mutta kun ei voi kertoa toivottomasta rakkaudestaan, sillä varmaan pidettäisiin höpsönä, eivät he ymmärtäisi.
Tosirakkaus on tosirakkaus vain molemminpuolisena ja sellaiset jutut usein johtaa parisuhteeseen. Parisuhteet oli tosirakkautta tai ei, eivät nykyaikana kestä loppuelämää. Miksi?
No ennen oli häpee ja synti olla avioton pari ja siksi mentiin avioliittoon. Avioliitosta ero oli yhtä häpeä ja synti jonka takia siellä hampaat irvessä siedettiin puolison pettämistä, väkivaltaa, rakkaudetonta liittoa. aviottomia lapsia ja narsistisia kumppaneita. Raha oli toinen asia joka pakotti olosuhteita kestämään. Nainen ei käynyt töissä, oli kotiäiti joten hän oli miehen tulojen armoilla. Erossa hän olisi joutunut kadulle tai sukulaisten nurkkiin rahattomana.
Nykyaikana avioliitto ei ole niin suuressa arvossa enää. On paljon pareja jotka elää avoliitossa eikä aijokaan solmia avioliittoa ikinä. On paljon pareja jotka eivät edes solmi ikinä avoliittoa. Kokevat että yksin asuminen on parempi juttu. Nykyaikana ei olla rahallisesti riippuvaisia toisista, kun naisetkin tienaa omat rahansa, jonka takia naiset ottaa ja lähtee jos mies nyrkittää, huorittelee ja pettää. Nainen ei enää siedä sitä. Eroaminen on helpompaa eikä mitenkään ihmeellistä.
Tosirakkaus riittää alkuun mutta tahdolla ne ennen vanhaa avioliitossa sinnitteli koko elämänsä. Tahto on se millä suhteessa pysytään.
Tahdolla suhteessa pysytään. Puhut muutenkin totta. Ei ennen oltu yhtään onnellisimpia, vaan tyydyttiin siihen mitä oli.
En kuitenkaan näe mitään järkeä olla yhdessä ja pahimmassa tapauksessa uhrata oma henki tai mielenterveys. Näen yrittämisen järkevänä silloin kun molemmat haluaa saada suhteen paremmaksi ja ovat kummatkin valmiita muuttumaan itse sen takia. Omalla kohdalla esimerkiksi avoliitto pysyisi kassassa, jos olisin valmis elämää lopun elämää ilman kosketusta, ilman hellyyttä, ilman seksiä, ilman silmiin katsomista, ilman asioiden jakamista ilman sanoja tykkään ja rakastan. Ei toista kiinnosta nuo, enkä halua painostaa mihinkään mitä ei itse halua. Ei toista voi muuttaa.
En kuitenkaan ymmärrä mikä arvo on olla yhdessä, jos siitä ei saa kuin negatiivisiä asioita ja on kokoajan vajaa kun perustarpeet ei täyty. Miksi huonossa liitossa pysyminen olisi arvokkaampaa kun se, että voisi olla tyytyväinen ja onnellinen. Ainoa hyvä syy voisi olla lapset, mutta ei se kylmän suhteen malli ole edes lapsille hyväksi. Kouluikäiset lapset tajuaa kyllä ja myös sanovat ääneen ettei ”tuo” sinua rakasta (isäpuoli).
Mä sanoisin, että pelkällä rakkaudella ei tosiaankaan pysytä yhdessä. Ihmisillä on monenmoisia syitä pysyä yhdessä. Entisaikaan ihmiset pysyi enempi yhdessä, mutta myös petti ja piti salasuhteita enempi kuin nykyisin. Ei se avioliitto ollut välttämättä sen kanssa, joka oli se tosirakkaus vaan avioliitto oli enemmän järkevyyssopimus. Naisilla ei myöskään ollut samoja mahdollisuuksia lähteä suhteistaan. Nykypäivän syrjähyppyjen vahva tuomitsevuus näkyy avioerojen määrässä. Lisäksi avioliitot solmitaan ja lapset tehdään melko nuorina, kun nykypäivänä ihmiset aikuistuu entistä vanhempina, tutkijoiden mukaan vasta kolmikymppisinä. Ehkäpä vasta päälle nelikymppisinä solmituilla suhteilla on aidot mahdollisuudet kestää, kun elämänkokemustakin on karttunut.
Tää onkin se vaikeampi puoli. Suhteissa olevat joutuvat toisinaan sen pohdinnan eteen, että onko suhteessa enää järkeä? Tuottaako se enemmän kipua ja kärsimystä. kuin antaa mitään hyvää? Ja onko se kivun ja kärsimyksen ajanjakso väliaikainen vai onko tila ehkä pysyvä? Kuinka kauan niitä olosuhteita itse kestää, ennen kuin muutkin elämän alueet alkavat kärsiä parisuhdetilanteesta. Esim. jos suhteessa on kovin vaarallista vaikkapa väkivaltaa, niin kyllähän sen vaikutukset näkyvät työelämässä ja esim. vanhempana toimimisessa.
Itse aikanaan kun pohdin eroa avoliitosta listasin suhteen plussat ja miikat paperille. Totesin sen karun totuuden että miinuksia oli enemmän ja moni niistä myös niin vakavilla alueella että verottaa jaksamistani muilla elämäni alueilla. Jouduin toteaan ettei näin voi jatkua, jotten tuhoa yhden suhteen takia koko loppuelämääni jota silloin 25 vuotiaalla oli jäljellä vielä aivan mielettömän monia vuosia. Ei yksi suhde ole koko loppuelämän epäonnistumisen arvoinen. Ero tietenkin pelotti, koska jättäjän roolissa saa kantaa syntipukin roolia ja ottaa vastaan vihaa ja syytöksiä eli ei mikään helppo juttu
Rakkauden hedelmät eli lapset ovat luja liitos .Avioliitto joka
on solmittu rakkauden voimakkaampana hetkenä ei
horju ,vaikkakin saattaa siltä tuntua.Tosi rakkaus kestää
ja antaa elää,eikä siinä
petetä toistansa.
Ja sitten hän heräsi unestaan.
On olemassa
liittoja ,jossa tehdään mitä vain,sitten on
Sellaisia missä
ei edes ajatella
mitään sexististä.Tältä
väliltä on valittava ,turha on esittää pyhimystä jos
kerran Juudas
on lähempänä.
En edes jaksa enkä ehdi nyt lukea näin pitkää viestiketjua. Sanon vaan sen, että itse oon vasta alkanut uskoa tosirakkauteen. Ja se tulee silloin kun et osaa odottaa ollenkaan. Et sä voi ottaa ketä vaan ja tulla onnelliseksi. Joskus on keskityttävä elämän muihin asioihin ja päästettävä irti löytämisen "yrittämisestä" ja joku päivä edessäsi on hän. Hän. Ihanin.
Ai tämä olikin syyskuulta. Näytän vastanneen jo silloin, että en edes huomannut kun se iski ylitöissä ollessani. Vasta jälkeenpäin tajusin.
odottamatta ihastuin, se vaan tapahtuu kun se tapahtuu
<3
Tosi rakkautta ei ole ilman tahtoa sitoutua, kykyä kestää vastoinkäymisiä, halua kulkea rinnalla kaikenlaisissa tilanteissa ja halua tehdä joka päivä töitä suhteen eteen. Toimivaa suhdetta ei ole ilman työtä, aikaa ja vaivannäköä. Kenenkään, joka ei tätä asiaa ymmärrä, ei kannata mennä parisuhteeseen. Pitää olla realistinen kuva siitä, mitä se vaatii toimiakseen. ;)
Noihan se paljolti on.
Ajattelen itse niin, että tosi rakkauden pohjalla on ystävyys. Kumppanin tulisi olla samalla paras ystävä, tärkein ihminen elämässä.
Ai prkl. Löysinpä omiakin kommentteja ketjusta, vaikka tuo aika melko lailla hämärän peitossa onkin. Ja totesin jälleen - enpä ole puusta pitkälle päässyt.
Oma rakkauden kohteeni tuli elämääni jo muutama vuosi sitten. Vietin hänen kanssaan enemmän aikaa kuin kenenkään muun kanssa. Paikka tosin ei ollut paras mahdollinen, eikä elämän tilanne muutenkaan. Hänestä tuli kuitenkin todella läheinen ja menin vielä rakastumaan häneen.
Realiteetit olivat alusta saakka myöskin karut mutta minkä sitä tunteilleen voi. Viime syksynä hän sitten teki omat päätöksensä elämässä eteenpäin, joiden myötä pilvilinnat romahtivat... voin kertoa että teki todella kipeää. Sanoin kuvaamaton nainen kyseessä, jollaista en todellakaan uskonut olevan olemassa. Tuntui oikealta.
Muille voin antaa vaan vinkkiä että pitäkää jalka jarrulla niin kauan että uskallatte itse edetä, ja painakaa kaasua vasta sitten kun kaista on varmuudella auki. Odottamalla ei tule kuin sirpaleita sydämeen.
K
Aika glorifioitu näkemys. Ja täyttä puppua.
Melkosia veikkauksia ikäväpalstalla.