Mies norja kuin paju.

Tuli taloon mies,
mies, lanteet kuin norja paju tuulessa,
mies joka puhui naiset pyörryksiin,
piiat pilasi sanoilla ja teoilla,
emännälle näytti uudet maailmat.
Isäntä nurkassa kirvestä teroitti,
iski tahko tuimaa tulta,
kipunat lattialla leikkiä löi,
kohta virtasi veri kipunoita sammuttamaan,
taipui norja paju isännän tahtoon,
punainen veri kirveen kiihkoa sammutti,
sammui tuli vieraan miehen silmistä,
tyyntyi tuuli naisten lanteilta.
Syntyi kauhu emännän mieleen,
piiat surusta itki,
isännän ranteet kahlitsi valtion rauta.
Vaipui talo suruun hiljaiseen,
ei kuullut kukaan kuinka uusi pajukko jo versoi,
kantoi lantiot hedelmää.
Tuuli oli tyyntynyt noustakseen myrskynä ilmoille,
kaikuna menneestä itku ja parku pirtissä raikui,
taas emännän ja piian silmät loisti.
Näin se oli,
näin se on,
näin se tulee olemaan.