...ehdottomasti A.Juhana Kerosen kirja "Elämää ilotalon isäntänä"! Lukekaa ja todetkaa sama! Se on niin huonosti ja ällöttävästi kirjotettu että kannattaa ihan vaan senkin takia selata läpi. Kertokaanhan sitten omat kommenttinne huippukirjasta!
HUONOIN KIRJA
KAUTTA AIKOJEN ON...
212901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitä järkeä on lukea huono kirja ja todeta se huonoksi?
Mielummin luen etukäteen hyväksi arvelemaani.
...huomaat kuinka huonoa tekstiä ylipäätään julkaistaan ja osaat sen jälkeen arvostaa oikeita kirjailijoita ja hyvää kirjallisuutta!
Samalla logiikalla pitäisi juoda viemäristä, todetakseen kuinka hyvää graanavesi on?
Kannattaa painaa se huono kirjotustyyli mieleen että sitten itse osaa välttää vastaavanlaista kirjottamista.
...kirjoista surkein on ollut Patricia Cornwellin Koiran virka. Kirjailijan taustan tuntien ja muutaman mainion Scarpetta-tarinan jälkeen odotin pätevää dekkaria. En mitään elämää suurempaa kirjaa, mutta odotin viihdyttävää tarinaa.
No Cornwell oli ensinnäkin hukannut tyylilajinsa tyystin. Kai se oli olevinaan jonkinlaista satiiria amerikkalaisesta osavaltio-politiikasta... Mutta lopputulos oli aivan käsittämätöntä huttua. Hyvän tarinan sijaan lukijalle tarjotaan kummallista kreisihuumoria. Kirjan henkilöt ovat kuin Mies ja alaston ase-elokuvista karanneita
...ja kirjan luin loppuun ihan vain siksi kun olin tullut sen aloittaneeksi. En suosittele Koiran virkaa edes fanaattisimmalle Cornwell-fanille.
Samantapainen mielikuva tästä Cornwellistä jäi. Lukiessa piti pari kertaa tarkistaa kannesta, olenko hukassa vai onko tekijä.
Viimevuoden tympein, keskenjäänyt lukukoettelemus oli ehottomasti Jyrkijyräyssuosikin Urpohymy Lahtisen ns. elämäkerta. Huonoa kieltä, sekavaa, toistavaa, jankuttavaa, arvailevaa eikä itseasiassa mitään uutta aihetta ennestään hiemankin tuntevalle aikalaiselle.
Vanha calvinsti sanoisi: Sitä se viinan kanssa läträys tekee, lahjakkuus muuttuu jankutukseksi ja luovuus sekoiluksi.
En sano että on lukemistani kirjoista huonoin, mutta kyllä Arabian Lauri oli pelkkää potaskaa. Jostakin syystä olin jättänyt Kauraskan kokonaan rauhaan, enkä ole vieläkään lukenut muuta kuin tuon yhden, pitkin hampain ja kynä kädessä. Hyllyssäni on todiste, että lukeminen oli täyttä tuskaa. Inhoan sen lausetta!
..tekstiä todella tuo Cornwellin uusin, Ja myös edellinen, jonka nimeä en enää muista. Onkohan niin, että jos on pakko pakertaa joka jouluksi markkinoille uusi teos, niin 6.tai7. kirjan jälkeen ei rahkeet enää riitä täysipainoisten juonten kehittelyihin, vaan täytyy ihan väkisin sommitelta joku mahdoton fantasiasotku.
Cornwellin kirjoihin en enää koske.
Cornwellin kynä on tylsynyt. Näppäimistö naputtaa tyhjää. Alkaisikohan meidän lukijoiden olla jo aika liputtaa heikoin lenkki ulos?
Ensimmäiset Scarpettat olivat loistavia. Kay Scarpetta ja Pete Marino olivat poikkeuksellinen sankarikaksikko. Kuolinsyyntutkija päähenkilönä oli kiintoisa uusi tuttavuus. Cornwellin tausta takasi myös tietyn asiantuntemuksen.
Mutta sitten läsähti. Köyhien kalmiston jälkeen Scarpettat ovat pahasti saippuoituneet. Ja kun vielä jo kerran kuolleita henkilöitäkin alettiin herätellä uudelleen henkiin, se oli todellakin viimeniitti. Scarpettat ovat nykyisin vain tympeää kalmanhajuista saippuaoopperaa.
Entäpäs sitten ne Cornwellin "poliisiromaanit"? Huh huh. Herhiläispesään tartuin suurin odotuksin. Olin jostakin saanut käsityksen, että se olisi Hill street blues-tyylistä poliisidraamaa. Se oli pieni pettymys, mutta silti ihan mainiota viihdettä.
Etelän risti oli hiukkasen tympeämpi kirja. Sekin oli toisaalta ihan viihdyttävä ja muutamat punaniskajuntit olivat suht hauskojakin hahmoja. Tosin Cornwell teki erittäin selväksi kuinka hän halveksii pick upeilla kruisaavia kaljaa juovia duunarimiehiä. Tuo suoranainen halveksunta ja ylenkatse teki kirjasta jotenkin ällöttävän. Jos samalla tavalla olisi kuvattu juutalaista tai mustaa miestä, olisi noussut hirveä kohu antisemitismistä ja rasismista.
Ja Koiran virka... No kommenttini siitä löytyy tuossa hiukan ylempää...
Tässä Arabian Laurissa? Suora lainaus melkein pilkulleen jostakin ulkomaalaisen kirjailijan kirjasta. Taiteilija puolusteli, että oli varmaan jäänyt alitajuntaan kun oli aikanaan lukenut ko. tekstin.
Yhdyn edellisiin, Patricia on ollut jo useamman vuoden pahasti hukassa, sääli koska ekat Scarpetat ovat todella hyviä.
Taidan kuitenkin mennä halpaan ja ostaa uuden Scarpetan joka joulu, kun koukku on syynytetty :).
Koiran virka oli järkyttävä, eikä etelän risti kyllä ollut paljoa parempi.
Maamme-kirja.
Se tyyppi osaa kuolettavan tylsän kerronnan. Varma tapa tappaa nuoren kiinnostus kirjoihin, on laittaa hänet lukemaan Päätaloa.
Miten se taatto osasikaan kertoa asiat niin piiitkääästyyyttävääästiii???????
Päätalosta..Olen lukenut noin kymmenkunta ensimmäistä iijokisarjan kirjaa, ja varsinkin 3-4 ekaa oli mielestäni erittäin mielenkiintoisia. Hiukan pitkäveteistä välillä, mutta mielesttäni se pikkutarkka tyyli sai minut uppoutumaan siihen kirjailijan kuvaamaan aikakauteen ja maailmaan. Ja olen parikymppinen neito, eikä ole Päätalojen lukeminen latistanut lukuintojani :)olen aina lukenut kirjoja ihan laidasta laitaan.
No okei, myönnetään, vähän lukevalle teinille ei ehkä ensimmäisenä kannattaisi antaa Päätaloa kouraan että lueppas siitä..
Vaikkapa se "Minä, Olli ja Orvokki".
Voi jumankekka että oli sitten ääääärettömän boring. Täytyy ihailla miestä et on jaksanut naputella tuon kaiken kirjoituskoneella paprulle, sillon ei ollut tiekkareita. Siinä reippaat 500 sivua. Huoh.
Minä, Olli ja... oli kovaa kamaa eikä yhtään boring. Kaikki on niin suhteellista. Salama aloitti tietynlaisen genren, joka nyt 2000-luvulla tuntuu loppuunkalutulta.
Kyllä Daisy on oikeassa. Salama oli edelläkävijä, nyt näitä seurailijoita on tungokseen asti. Mutta se ei ole Salaman vika.
Miksi kirjoittaa 500 sivua aiheesta kännissä, puutteessa, juonessa, mukiloituna, isän firma konkkaan menossa, tytöt pelkkiä panopuita, minä ihte ainoa oikea kirjailija, muut ei oo mitään...
Kun sen olisi voinut kirjoittaa teinipäiväkirjaansa?
Asiasta toki sopii kirjoittaa, mutta ellei ole muuta asiaa kuin edellämainittu, niin silloin kannattaa pitää turpansa kokonaan kiinni.
niin jA JOS SITÄ HUONOA KIRJAA EI LUE LOPPUUN NIIN MISTÄ TIETÄÄ ETTÄ ONKO SE KIRJA HUONO VAI HYVÄ. mÄ OLEN JÄTTÄNYT USEAN KIRJAN KESKEN VAAN SIKSI ETTÄ NE OVAT VAIKUTTANEET HUONOILTA.
OHO MENI CAPSLOKKI VAHINGOSSA PÄÄLLE, SE SYÖ MIESTÄ ROTAN LAILLA.
Anja Kaurasen Tushka on lienee maailman huonoin kirja. Kamala! Jari Tervon koko tuotanto on kuin keisarin uudet vaatteet.
Maailmankaikkeuden huonoin kirja on ehdottomasti kirosanakirjailijana tunnetun Jari Tammen "Kalevan solki".
Kirja on alusta loppuun saakka aivan käsittämätöntä huttua. Punainen lanka hukataan niin monta kertaa ettei laskuissa pysy mukana. Kirja on ylipitkä, kirjoitettu helvetin huonosti, tylsä ja historiallisesti epäuskottava.
Hommatkaa se välittömästi itsellenne, niin menetätte halunne elää.