Timo K. Mukka

Ei siis ollut varsinaisesti lestadiolaissuuntaus, toisin kuin Mukka väittää.

On kirjalla ansionsa, mutta joissakin suhteissa mennyt metsään: Mukka on kirjoittanut teoksen, jossa vastataan eteläsuomalaisten ihmisten odotuksiin ja ennakkoluuloihin pohjoisen ihmisistä. Lisäksi uskonto ja seksuaalisuus tuntivat kiehtovan Mukkaa kovasti (vrt. vaikkapa toinen teos, jossa alaikäisen ja ns. viattoman tytön kanssa makaa mies, jonka nimi on Kristus-Perkele. Olikos teoksen nimi nyt Tabu, en jaksa muistaa, kun ei oikein kolahtanut. Ei yllä taiteellisesti Maa on syntinen laulun tasolle).

No toisaalta, sallittakoon tämä (ehkä) taiteessa. Tosin hieman kyseenalaista on aina se, antaako jostain ihmisryhmästä vääränlaisen kuvan. Vastuu on kuitenkin suurimmaksi osaksi lukijalla, jonka tehtäväksi jää yrittää erottaa fakta fiktiosta.

Liivia kirjoitti:

Ei siis ollut varsinaisesti lestadiolaissuuntaus, toisin kuin Mukka väittää.

On kirjalla ansionsa, mutta joissakin suhteissa mennyt metsään: Mukka on kirjoittanut teoksen, jossa vastataan eteläsuomalaisten ihmisten odotuksiin ja ennakkoluuloihin pohjoisen ihmisistä. Lisäksi uskonto ja seksuaalisuus tuntivat kiehtovan Mukkaa kovasti (vrt. vaikkapa toinen teos, jossa alaikäisen ja ns. viattoman tytön kanssa makaa mies, jonka nimi on Kristus-Perkele. Olikos teoksen nimi nyt Tabu, en jaksa muistaa, kun ei oikein kolahtanut. Ei yllä taiteellisesti Maa on syntinen laulun tasolle).

No toisaalta, sallittakoon tämä (ehkä) taiteessa. Tosin hieman kyseenalaista on aina se, antaako jostain ihmisryhmästä vääränlaisen kuvan. Vastuu on kuitenkin suurimmaksi osaksi lukijalla, jonka tehtäväksi jää yrittää erottaa fakta fiktiosta.

Mukka tuskin tunsi korpelalaisuutta muutoin kuin hyvin yleisellä tasolla kerrottuina juttuina, jotka olivat hyvin irrallaan mistään todellisuudesta.

Mukka oli itse kotoisin Pellosta. Kotiseudullaan vaikutti Rauhan Sanan lestadiolaisuus eli pikkuesikoisuus. Mukan mummo lukeutui heihin.

Mukan jutut olivat sellaista nuoren miehen fantasiaa uskonnosta, jota hän ei tuntenut. Vähän samaa kuin monet jutut täällä palstallakin.

El bimbo

El bimbo kirjoitti:

Mukka tuskin tunsi korpelalaisuutta muutoin kuin hyvin yleisellä tasolla kerrottuina juttuina, jotka olivat hyvin irrallaan mistään todellisuudesta.

Mukka oli itse kotoisin Pellosta. Kotiseudullaan vaikutti Rauhan Sanan lestadiolaisuus eli pikkuesikoisuus. Mukan mummo lukeutui heihin.

Mukan jutut olivat sellaista nuoren miehen fantasiaa uskonnosta, jota hän ei tuntenut. Vähän samaa kuin monet jutut täällä palstallakin.

El bimbo

Olen kuullut että tällaisia eroottisia seuroja olisi siellä pidetty ja olisi kirjoittajan kokemusta.

mju kirjoitti:

Olen kuullut että tällaisia eroottisia seuroja olisi siellä pidetty ja olisi kirjoittajan kokemusta.

On totta, että kirjan sanotaan kuvaavan jollain lailla korpelalaisuutta, joka on lestadiolaistaustainen liike. En kuitenkaan usko, että seurat olisivat Mukan kokemukseen tai ylipäätään todellisuuteen perustuvat, kyllä Timo K. on mielikuvitusta käyttänyt. Epäilen esim. syvästi sitä, että kirjailija olisi päässyt livenä seuraamaan sellaista intiimiä "synninpäästöä", kun mitä kirjassa kuvataan - jos nyt sellaisia muka olisi jossain tapahtunut.

mju kirjoitti:

Olen kuullut että tällaisia eroottisia seuroja olisi siellä pidetty ja olisi kirjoittajan kokemusta.

Niin kuin otsikko mainitsee, Korpelalaisuudessa
syntyi ns. pyhälihaoppi, joka tarkoittaa sitä, että
kristitty voi olla intiimisti kenen kanssa tahansa
sielunhoidon tilanteessa makuusäkissä, tekemättä
syntiä. Korpelalaisuutta ei ole ollut enää tiettävästi 1900-luvulla. Jälkilestadiolaisuus on
tietoni mukaan sanoutunut ko. käsityksestä irti.

Liivia kirjoitti:

Ei siis ollut varsinaisesti lestadiolaissuuntaus, toisin kuin Mukka väittää.

On kirjalla ansionsa, mutta joissakin suhteissa mennyt metsään: Mukka on kirjoittanut teoksen, jossa vastataan eteläsuomalaisten ihmisten odotuksiin ja ennakkoluuloihin pohjoisen ihmisistä. Lisäksi uskonto ja seksuaalisuus tuntivat kiehtovan Mukkaa kovasti (vrt. vaikkapa toinen teos, jossa alaikäisen ja ns. viattoman tytön kanssa makaa mies, jonka nimi on Kristus-Perkele. Olikos teoksen nimi nyt Tabu, en jaksa muistaa, kun ei oikein kolahtanut. Ei yllä taiteellisesti Maa on syntinen laulun tasolle).

No toisaalta, sallittakoon tämä (ehkä) taiteessa. Tosin hieman kyseenalaista on aina se, antaako jostain ihmisryhmästä vääränlaisen kuvan. Vastuu on kuitenkin suurimmaksi osaksi lukijalla, jonka tehtäväksi jää yrittää erottaa fakta fiktiosta.

Timo K.Mukan Kristus-Perkele muistuttaa paljon venäläistä lahkolaista Grigori Rasputinia, tuota pyhän lihanhimon saarnaajaa.

ierikka kirjoitti:

Niin kuin otsikko mainitsee, Korpelalaisuudessa
syntyi ns. pyhälihaoppi, joka tarkoittaa sitä, että
kristitty voi olla intiimisti kenen kanssa tahansa
sielunhoidon tilanteessa makuusäkissä, tekemättä
syntiä. Korpelalaisuutta ei ole ollut enää tiettävästi 1900-luvulla. Jälkilestadiolaisuus on
tietoni mukaan sanoutunut ko. käsityksestä irti.

Eduard Radzinskin Rasputin-kirjan mukaan Rasputinin edustama lahko opetti, että syntiä parannetaan synnin avulla. Että tehdään syntiä hengellisen ohjaajan kanssa, sen jälkeen kadutaan ja rukoillaan, lopulta anteeksiannon ja synnistä vapautumisen hurmaa. Että semmoista.