Hei äiteet. Olen 3-vuotiaan tytön ylpeä äiti. Olen miettinyt, hankkisimmeko sisaruksen tytöllemme, mutta en tiedä miten lähestyä seuraavaa ongelmaa.
Esikoisen kanssa imetys käynnistyi vähän liiankin hyvin. Maitoa tuli paljon ja jo synnärillä rinnat pumpattiin tyhjiksi, mistä alkoi varsinainen kierre. 1,5kk taistelin, jotta olisin saanut maidon tulon vähenemään, mutta kipujen takia olin "kiinni" lypsykoneessa. Oli todella ahdistavaa olla yhtä tissiä vaan koko ajan, ensin vauvalle, sitten koneen kanssa ja herätä aamuisin antamaan maito keskosia varten Taysin maidon noutajalle (vaikka vauva olisi vielä nukkunut)... Muutenkaan en kokenut imetystä koskaan miellyttävänä, se oli minulle muutenkin henkisesti luonnotonta ja olinkin ensi kertaa onnellinen äiti-tytär suhteesta vasta lopetettuani imetyksen kokonaan vauvan ollessa 1,5kk ikäinen.
Imettäessäni en voinut lähteä kotoa minnekään, yhden kerran yritin imettää kaupunkireissulla sillä seurauksella, että kaikki vaatteeni ja vauvan vaatteet olivat täynnä maitoa koska sitä kirjaimellisesti lensi joka puolelle kahdesta rätistä huolimatta. =) Minulla on pienet rinnat ja siitä syystä imetys suurten maitotonkkien kanssa oli muutenkin hankalaa ja kivuliasta, kun en löytänyt mitenkään rentoa asentoa istualtani, vaan imetys piti aina hoitaa makuulla sekä mukavuuden että siisteyden vuoksi. Lisäksi vauva meinasi aina tikahtua maitoon, vaikka olisin ensin pumpannut maitoa pois.
Siis asiaan. Miten edetä tässä asiassa, koska en tiedä haluanko mahdollisen seuraavan lapsen kanssa imettää ollenkaan. Jos imetän, niin en aio tehdä sitä kauempaa kuin ensimmäisenkään kanssa, koska se on minulle luonnotonta. Miten selitän tämän neuvolan tädeille!? Olen ollut työelämässä 1,5 vuotta ja voisin taas välillä pitää paussia. Olen työelämässä esimiestasolla, mutta tässä kohtaa koen itseni pieneksi ja haavoittuvaksi. On vaikea seistä omien ajatustensa takana, kun joka tuutista toitotetaan toista. Kommentoikaa tätä, etenkin sielun heimolaiset. Olen kuullut tarpeeksi hysteeristen tissimaitotätien höpinöitä
-->lapsemme on ollut aina terve, ei mitään flunssia/nyppyjä/ihottumia ollut ensimmäisen ikävuoden aikana!
Esikoisen kanssa imetys käynnistyi vähän liiankin hyvin. Maitoa tuli paljon ja jo synnärillä rinnat pumpattiin tyhjiksi, mistä alkoi varsinainen kierre. 1,5kk taistelin, jotta olisin saanut maidon tulon vähenemään, mutta kipujen takia olin "kiinni" lypsykoneessa. Oli todella ahdistavaa olla yhtä tissiä vaan koko ajan, ensin vauvalle, sitten koneen kanssa ja herätä aamuisin antamaan maito keskosia varten Taysin maidon noutajalle (vaikka vauva olisi vielä nukkunut)... Muutenkaan en kokenut imetystä koskaan miellyttävänä, se oli minulle muutenkin henkisesti luonnotonta ja olinkin ensi kertaa onnellinen äiti-tytär suhteesta vasta lopetettuani imetyksen kokonaan vauvan ollessa 1,5kk ikäinen.
Imettäessäni en voinut lähteä kotoa minnekään, yhden kerran yritin imettää kaupunkireissulla sillä seurauksella, että kaikki vaatteeni ja vauvan vaatteet olivat täynnä maitoa koska sitä kirjaimellisesti lensi joka puolelle kahdesta rätistä huolimatta. =) Minulla on pienet rinnat ja siitä syystä imetys suurten maitotonkkien kanssa oli muutenkin hankalaa ja kivuliasta, kun en löytänyt mitenkään rentoa asentoa istualtani, vaan imetys piti aina hoitaa makuulla sekä mukavuuden että siisteyden vuoksi. Lisäksi vauva meinasi aina tikahtua maitoon, vaikka olisin ensin pumpannut maitoa pois.
Siis asiaan. Miten edetä tässä asiassa, koska en tiedä haluanko mahdollisen seuraavan lapsen kanssa imettää ollenkaan. Jos imetän, niin en aio tehdä sitä kauempaa kuin ensimmäisenkään kanssa, koska se on minulle luonnotonta. Miten selitän tämän neuvolan tädeille!? Olen ollut työelämässä 1,5 vuotta ja voisin taas välillä pitää paussia. Olen työelämässä esimiestasolla, mutta tässä kohtaa koen itseni pieneksi ja haavoittuvaksi. On vaikea seistä omien ajatustensa takana, kun joka tuutista toitotetaan toista. Kommentoikaa tätä, etenkin sielun heimolaiset. Olen kuullut tarpeeksi hysteeristen tissimaitotätien höpinöitä
-->lapsemme on ollut aina terve, ei mitään flunssia/nyppyjä/ihottumia ollut ensimmäisen ikävuoden aikana!
Vastaukset 11
Vanhimmat
no eihän sun niille neuvolan tädeille tarvi mitään selitellä...eikä kenellekkään muullekkaan.
en minäkään imettänyt tuon kauempaa ja haukut olen saanut niskaani, tosin minulla imetys meni perseelleen oman tietämättömyyteni takia, laitoksella opetettiin antamaan lisämaitoa ja minähän hyvänä menin ostamaan korviketta heti kotiinkin...ja siitä sitten alkoi kierre.
noh, enpä minä tästä mitään omantunnon tuskia ala senkummemmin itselleni hankkimaan. vauva kasvaa tyytyväisenä korvikkeella ja kieltämättä se on minullekkin helpompaa.
itseasiassa minulle sanottiin neuvolassa että imetys on nykyään vähän liiaksikin yliarvostettua, ettei todellakaan kannata potea huonoa omaatuntoa sen asian kanssa...
niin...en ehkä oikein ymmärtänyt sinun pointtiasi, mutta siis; miksi sinun pitäisi selitellä kenellekkään omista valinnoistasi yhtään mitään. toteat vain ettet imetä ja piste.
ja toinen vaihtoehtohan on että osittaisimetät... alussa enemmän ja lopulta ei ollenkaan... =)
Ensinnäkin kiitos sinulle, että olet jaksanut keskosvauvoille maitoa pumpata. Meille syntyi keskonen eikä minulta tullut maitoa tipan tippaa.
Kyllä siinä tuli itkettyä, kun neuvolassakin etukäteen ennen lapsen syntymää painotettiin niiden ensitippojen tärkeää merkitystä ja imettämisen tärkeyttä miljoonine hyvine puolineen.
Tuli kamala syyllisyydentuntoputki. Aina, kun lapsi sairastui niin ensimmäisenä mielessä, että siitähän se tietty johtuu, kun äidinmaidonkorviketta joutui antamaan...
Muistan vieläkin neuvolatädin ilmeen, kun hän korosti meille synnytysvalmennuksessa olijoille, että se lehmänmaito ei sitten ole mitään lasten ravintoa vaan vasikoitten juomaa. Kaikki me nyökkäilimme. Minäkin.
Mutta kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Tärkeintä mielestäni on, että sinä jaksat.
Minä yritin ja yritin sitä maitoa kuitenkin saada pumpattua, mutta väsyin ja stressaannuin.
Hyvin on lapsi kasvanut ja yhtä terveenä pysynyt kuin muutkin, vaikkei ole oman äidin maitoa saanutkaan.
Eli ei muuta kuin neuvolatädeille pitkää nenää! Jokainen onneksi saa itse vielä määrätä tästä asiasta ja ovathan nuo sinun perustelusi ihan hyväksyttäviä! Ihan toista, kuin jos sanoisit: Etten mä nyt muuten vaan jaksa tai viitti imettää... Menee rinnat piloille...
se on. Ei sun mikään pakko ole edes neuvolassa asiasta kertoa. Jos kuitenkin päätät kokeilla imettämistä, niin luovuta suosiolla se keskosille lypsäminen heti niille, jotka sitä jaksaa tehdä. Lypsäminen helpottuu huomattavasti, kun sen voi tehdä vähemmän steriilisti.
Itselläni oli ihan sama ongelma kahden lapseni kanssa. Minä tosin tykkäsin imettää, mutta maitoa tuli ihan ylitarjonnalla. Heräilin yössä kolme- neljä kertaa useammin kuin vauva lypsämään maitoa luovutukseen. Ajattelin kuitenkin, että koska joudun jo näitä välineitä keittelemään keskosten ruokailujen takia kaiken aikaa, en viitsi enää omille lapsilleni alkaa pulloja keittelemään, joten en lopettanut imetystä, vaan kuljin paidat märkänä ja sideharsoja liiveissä ensimmäiset kuukaudet. Noin neljässä kuukaudessa maidontulo alkoi tasaantumaan ja vastaamaan tarvetta.
Ajattele sitä toista puolta asiasta, miten kiitollisia varmasti nuo keskosten vanhemmat ovat olleet vauvojen saamasta maidosta. Itsellä oli toisinpäin, ettei maito ole tahtonut millään riittää ja sitten on ollut sitä tissi-pullo-rumbaa. Ensimmäisen kohdalla yritin kaikkeni (lypsämistä) vähän väliä jotta olisin saanut maidontuotannon lisääntymään. Tulos oli se että hyvä että sain pullon pohjan peittoon lypsetystä maidosta. Söin ja join terveellisesti ja yritin kaikki huuhaa-poppakonstit jotta maitoa olisi tullut enempi vaan kun ei niin ei! Paljon helpommalla olisi päässyt kun olisi riittänyt se oma tissi! Olisin ollut tosi iloinen jos itseltä olisi maitoa riittänyt myytäväksi asti. Sitäpaitsi saahan siitä kohtalaisen korvauksenkin jonka voi pistää johonkin sivuun ja käyttää ihan vain omaksi iloksi!
Sinä luovutit liian aikaisin.
Minulla tasaantui maidon tulo vasta n. 3kk korvilla.
Moiks, kiitos kaikista kommenteista mitä on tullut. Hienoa, että on ymmärtäväisiä ihmisiä tässä maailmassa. Omasta mielestäni en luovuttanut liian aikaisin, olin henkisesti niin puhki 1,5kk kohdalla, että 3kk kohdalla olisi jo ollut niin paljon negatiivisia vaikutuksia perheelle, että parempi noin. Jokainen tietää omat rajansa. Ja koskapa kaikki sujui hienosti lopettamisen jälkeen, en näe mitään perustelua, miksi olisi edes pitänyt yrittää jatkaa enää kauemmin.
Tiedän kyllä, että maidon tasaantumiseen menee aikaa, mutta tiedän myös, että monella se maidon tulo ei ole noin rajua kuin itselläni. Luovutin sitä noin litran (!) päivässä. Ja silti sitä tuli liikaa vauvankin tarpeisiin -->eli ottakeehan näitä huomioon ennen kuin kommentoitte, että "luovutit liian aikaisin". :)
Toki muistan lämmöllä sitä, että keskoset saivat niin paljon maitoani. Ehkä jollakin tasolla siitä olisi kaivannut jotakin muistoa, esim. painettua korttia Taysin keskolasta tms, että olisi jäänyt jotakin konkreettista muisteltavaa.
Kukin taablaa tyylillään ja omilla "reunaehdoillaan", itselläni tulivat sekä fyysiset (toinen ääripää) että henkiset reunaehdot vastaan. :) Mukavaa kevättä kaikille!
No, eihän sitä voi mitenkään tiettä toisen maidontulosta kun täältä kekustelupalstalta lukee.
Onhan tuo sinun maidontulo tosiaan ollut hurjaa.
Minun lapsi oli keksonen ja minusta on kivaa kun joku viitsii luovuttaa. Kiitoksia sinulle ja kaikille ketkä jaksaa sitä imetys-lypsy rumbaa.
Kannattaa nyt ainankin kokeilla seuraavan lapsen kohdalla miten imetys sujuu. Maidontulo kuulema voi vaihdella eri lapsien kohdalla =)
Hei!
Neuvoisin että seuraavan lapsen synnyttyä imettäisit häntä tarpeen mukaan, mutta välttäisit lypsämistä, mikäli et tahdo alkaa luovuttaa maitoa. Aluksi tuntuu ikävältä kun rinnat ovat niin täydet, mutta maidontulo tasaantuu kyllä kun rinnat huomaavat että sitä ei tarvita niin paljoa. Joskus voi tietysti olla pakko lypsää jonkin verran jottei tulisi rintatulehdusta/rinnat pakkaantuisi, mutta kuitenkin mahd. vähän. Onnea imetykseen!
jos olet halukas,niin voisin ostaa sinulta sopivaan hintaa rintamaitoa, että ei tarvitsisi sitä turhaan sitten hävittää.mutta se edellyttää sitä että annan siihen vain vastauksen minulle rintamaidon myynnistä.nyt kysynkin sinulta, että kuinka paljon olisin valmis minulle myymään tätä rintamaitoa ?
neuvolan tädille ihan oman näkemyksesi/tuntemuksesi mukaan. Toisilla äidellä maitohormonia (prolaktiinia) on enemmän kuin tarpeeksi synnytyksen jäkeen, joillakin jo ennen synnytystä.Monet tuttavat ovat kertoneet että se on "sukuvika" ja se voi olla todella hankala äidille. (Tämän vuoksi imetys ei mielestäni ole pelkästään asennekysymys tai merkki hyvästä/ huonosta äitydestä.)
Silloin voi esim. imettää/pumpata maitoa vain sen verran, että vauva saa ruokansa mutta rinnat eivät "pahasti paina " jotta ei tule rintatulehdusta.
On olemassa myös lääkkeitä, joita voidaan käyttää ehkäisemään maidon tuloa, mutta jos sitä on tullut todella hyvin ensimmäisessä-, usein sitä tulee vielä "helpommin" toisessa- raskaudessa jne. Näin ollen voi olla että lääkkeistä huolimatta maitoa vaan tulee... Lääkitys pitää aloittaa mahd. pian synnytyksen jälkeen, jos maidontuloon halutaan vaikuttaa estävästi.
Toisaalta, jos olet terve, maito on hyvää ja sitä riittää niin suomessa on todella paljon pieniä ja tosipieniä (450g) lapsia jotka todella tarvitisivat luovutettua äidinmaitoa ja heidän perheensä ovat siitä iki kiitollisia. Siitä saa rahaakin.
Yhteys lähimpään neuvolaan tai synnytyssairaalaan/ lastensairaalaan ja voit auttaa heitä. Jouku luovuttaja on ostanut etelänmatkan niillä rahoilla joita luovuttamisesta on saanut... joku jääkaapin, telkkarin jne.
imetys epäonnistui esikoisen keskosuuden takia. Nyt toista odottaessani ajattelin että menee miten menee, jos sujuu niin hyvä ja jos ei, niin sitten pulloa. Hyvin on sujunut, rintaa on syöty puoli vuotta, ja kannattaakin varmaan katsoa tilanne vauvan syntymän jälkeen. Se mikä auttaa varmasti, on se, että olet jo valmiiksi äiti ja sinä kyllä tiedät parhaiten, miten teidän perheenne lapset ovat onnellisia ja tyytyväisiä.