En tiedä kuuluuko tämä aihe tänne palstalle, mutta toivon että joku osaisi ensimmäisen lapsen odottajaa hieman valottaa :)
Emme siis ole mieheni kanssa naimisissa, avoliitossa kylläkin, ja nyt olen ryhtynyt miettimään kumman sukunimi lapselle tulee. Saanko minä äitinä sanoa siihen lopullisen "tuomioni"?
Tuntuu jollakin tyhmällä tavalla ilkeältä jäädä perheessä ainoana erilaisen sukunimen omaavaksi (jos lapselle tulee isän sukunimi), ei varmaan auta kun ruveta hieman vihjailemaan... että mullakin jos sama sukunimi :)
Emme siis ole mieheni kanssa naimisissa, avoliitossa kylläkin, ja nyt olen ryhtynyt miettimään kumman sukunimi lapselle tulee. Saanko minä äitinä sanoa siihen lopullisen "tuomioni"?
Tuntuu jollakin tyhmällä tavalla ilkeältä jäädä perheessä ainoana erilaisen sukunimen omaavaksi (jos lapselle tulee isän sukunimi), ei varmaan auta kun ruveta hieman vihjailemaan... että mullakin jos sama sukunimi :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
meilläkin meinasi asiasta tulla, koska olen sitä mieltä, että äitillä ja lapsella on sama sukunimi. Jos/kun menemme mieheni kanssa naimisiin, pidän kuitenkin oman sukunimen. Jos taas erotaan, lapsi jää kuitenkin minulle. Näillä perusteluilla sain tahtoni läpi.
minä elän myös avoliitossa lapseni isän kanssa. odotusaikana kinattiin kovastikkin lapsen sukunimestä, mutta päädyttiin antamaan lapselle isän nimi kun kuitenkin ollaan jossain vaiheessa vihille menossa ja minä otan mieheni nimen sitten. äiti päättää lapsen sukunimen, yhteishuoltajuussopimus tehdään vasta ristiäisten jälkeen, eli siihen asti äiti saa päättää kaiken...jos haluaa:)
Minulle on kyllä ollut alusta asti selvää että annan lapselle isänsä sukunimen. Olemme kuitenkin suunnitelleet jo naimisiin menoa ja itse otan myös perinteisesti miehen sukunimen. Ei tule sitten lapsenkaan nimen kanssa vekslaamista missään vaiheessa.
täällä eletään myös avoliitossa, harmi vaan... olen itse jokseenkin vanhoillisesti kasvatettu ja mikäli asia olisi minusta kiinni, olisimme jo naimisissa mutta mies ei tahdo vielä. asiasta onkäyty keskustelua muttei onneksi riitaan asti, että mikä A:lle ja B:lle nimeksi. tein kantani selväksi että minun sukunimeni, mikäli emme naimisiin mene. Sitten voidaan ottaa koko perhe miehen sukunimi kun pääsemme lopulta naimisiin :) Miksi maailman ja kaiken muunkin täytyy aina elää sen miehen mukaan? Sen verran voi siitä (wirn) vanhoillisuudesta poiketa :)
Lapselle tulee isän sukunimi (nimittäin yllätyksenä ristiäisvieraille: me menemme naimisiin!)
sain ainakin päättää lastemme sukunimet. Lapset ovat isän nimellä, pidän itse varmaankin oman nimeni jos nyt joskus erehdymme naimisiin asti menemään;)
..ihmeessä aina miehen sukunimi lapselle?? Tai yleensäkin, miksi vielä nykyaikanakin niin moni nainen ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä? Meillä lapselle tulee minun sukunimeni. Ja kun naimisiin mennään vuoden päästä, mieheni ottaa minun sukunimeni. Onhan se kivempi kuitenkin että koko perheellä on sama sukunimi:)
Ollaan naimisissa ja meillä on 3 kk:n ikäinen poika. Emme tietenkään menneet naimisiin vain sen takia että saisimme kaikki saman sukunimen. Mutta näin jälkikäteen ajattelen niin on todellakin hyvä juttu, kun olemme kaikki "samannimisiä" eli virallisesti samaa perhettä. Ja sekin oli mahtavaa, kun ei tarvinnut käydä missään isyydentunnustuksissa vaan lapsi siis todettiin automaattisesti mieheni lapseksi.
Ja onhan se vähän outoa jos mies ja nainen eivät halua astua pyhään avioliittoon=)
Meillä on lapset olleet alusta minun sukunimelläni. Ei asiasta ollut missään vaiheessa mitään riitaa. Kun menimme naimisiin, otimme kaikki mieheni sukunimen käyttöön. se on ilmainen muutos myös lapsille, ja pelkkä kirjallinen ilmoitus maistraattiin riitti, vihkipappi toimitti sen vielä perillekin. Odottelimme virallistumista muutaman viikon, ja lapset oppivat uuden sukunimensä nopeasti.
Jos joskus vaikka eroaisimmekin, tulen itse pitämään mieheni sukunimen erittäin todennäköisesti. Jo sen vuoksi, että minulla ja lapsillani olisi yhteinen nimi.
eka lasta aloimme odottaa ja puhuimme jo raskaus aikana sukunimestä,ilman riitaa tulimme tulokseen,äidin sukunimi! minun sukunimi on harvinainen ja miehen sukunimi kolmanneksi yleisin suomessa :)
toinen lapsi tottakai samalle nimelle ku eka ja taas kolmas myös...
mentiin naimisiin viime kuussa ja yllätys! isällä oma nimi,äidillä ja lapsilla oma...
eipäs kangistuta kaavoihin :)