Olen pahoillani, mutta en tiedä miten jaksan. Epäilen tätä kaikkea. Jos et olekaan olemassa minulle, niin olen varmaan maailmankaikkeuden yksinäisin olento. Hyvää yötä.
Oletko vain kaunis muisto?
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua väsyttää myös, mutta en kyllä suostu luovuttamaan. Kum olen näin pitkälle jaksanut. Ja jos uumoiluni osuvat oikeaan, on hänelläkin ollut aivan liian raskasta vuosien ajan. Minunkin takiani.
Miksi pelkäät ettei hän olisikaan sinua varten? Pelot ovat kyllä aivan ymmärrettäviä, kun pelissä on suuria tunteita. Minäkin pelkään välillä niin että jäädyn.
Jos olet se minulle tärkein mies, niin sanon, että olen sinulle olemassa, aina. Tietysti olen. Ei puhettakaan muusta. En ole tällä tavoin tuntenut kenestäkään ennen häntä. Tällaista yhteyden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta ei ole ollut kenenkään muun kanssa. Luulin, että ensirakkaus oli niin paljon kuin voisin rakastaa. Vielä mitä.
Hyvää päivää!
Joku voi jäädä muistoksikin.
Kaikesta huolimatta elää sydämessä mukana. Elävämpänä kuin ihmiset ympärillä.
To someone I used to know🎭
with love
Kaikkihan me ollaan ennemmin tai myöhemmin pelkkiä muistoja, osa kauniita, osa vähemmän kauniita.
Pari hienoa viestiä tässä ketjussa.
Ehkä siksi tuo aloitusviesti herätti tunteita, että se sopii hyvin minun tilanteeseeni. Yksin olen ollut jo pitkään, mutta omasta tahdostani ja mielelläni. Silloin ihminen ei tunne olevansa yksinäinen. Vasta nyt kun haluaisi viettää aikaa erään ihmisen kanssa ja se ei olekaan mahdollista, ymmärtää, miten pahalta se tuntuu. Erityisen pahalta tuntuu tunnustaa itselleen, että voimaa antanut ajatus olikin pelkkää illuusio, mitä ei koskaan ollut oikeasti olemassa. Elämä jatkuu entiseen malliin, täysin yksin.