Hankala tilanne

Olisi minun mielestä järkevää miettiä että mistä se tunteiden kuoleminen johtuu,jos niitä yleensä alunalkaenkaan on ollut?Miten pitkään seurustelitte ennen avioiliittoa?Tunsitteko hyvin toisenne?
Kannattaa tosiian selvittää syy ja selvittää se eikä painiskella sen seurauksen kanssa.
Tehkää ratkaisuja vasta sen jälkeen kun kissa on nostettu poydälle ja asiat(SYYT) selvitetty kunnolla.
luck!

toivottavasti joku pystyisi sinua auttamaan.

Avioliitto on mielestäni lupaus Jumalalle koko loppuelämästä.

Siksi juuri pitäisi todella tarkoin harkita ennenkuin avioliiton solmii, että on varmasti kohdannut sen oikean elämänkumppanin ja rakkauden, ettei sitten tarvitse jälkeenpäin katua.

Toki joskus voi olla niin vaikea tilanne esim. väkivaltaisuus josta toinen ei haluakkaan parantua, niin silloin parempi erota kuin odottaa omaa väkivaltaista kuolemaa, ja jos on lapsia niin heidätkin tulisi pelastaa väkivaltaisesta suhteesta.

Jos suhteessanne kaikki on hyvin, niin sen rakkaudenkin (ehkä) voi pikkuhiljaa löytää, vaikka tuntuisikin vaikealta aluksi, tunteet voi vielä löytyä.

Mutta, jos alunperin on ollut kyse vain ihastumisesta, niin se usein ikävä kyllä kuolee, ja moni erehtyykin luulemaan ihastumista rakkaudeksi, ja sitten voi noin käydä niinkuin sinulle.

Aito rakkaus sen sijaan vahvistuu päiväpäivältä, ja rakkaus puolisioa kohtaan vain lisääntyy, ja vahvistuu vuosien saatossa.

Heh, hee. No menipä ne äkkiä ne tunteet.
Älä ota vakavasti. Minäkin olen kokenut, että menin väärän kanssa naimisiin, mutta onhan tuo mennyt, vaikka on "tapeltu" kovasti.

Kun on tarpeeksi kauan ilman, että saa sitä yhtä asiaa, niin sitä haluttaa, vaikka puoliso tuntuis kuinka vastenmieliseltä.

Kyllä siinä oppii tykkäämään. Ei ole olemassa sellaista kumppania, josta vois tykätä kaiken aikaa.
Kyllä tuntui välissä, ettei tästä tule kertakaikkisen mitään ja olin jo pakkaamassa matkalaukkua.
Aina on riidat sovittu, vaikka kumpikin tietää, että jo kenties seuraavana aamuna sota alkaa.
Yleensäkin keskustelu yösydännä sängyssä antaa väärän tunteen, sillä päivänvalossa kaikki tuntuu erilaiselta.
Teräviä särmiä on vaimon kanssa saanut hiottua tylpemmiksi, eli ajan myötä ne hioutuu ne särmät.

Uskoisin kaikilla olevan samanlaista, eli ei se puoliso tunnu aina mukavalta.

Erilaisuus on taakka alkuaikoina, mutta kaikesta ei tarvitse luopua, vaan siinä muututaan puoleksi sen vaimon kaltaiseksi ja vaimo puoleksi miehen kaltaiseksi. Tämä on just sitä kompromissia.

Toisen tavat ärsyttää, jos itse on tavoiltaan erilaisempi.
Jo wc.ssä käynti voi ärsyttää, jos toinen ei välitä huuhdella pönttöä tarpeeksi hyvin, sillä pelkkä vetäisy ei aina riitä, vaan puhdistusta täytyy jatkaa kuumalla käsisuihkulla.

Jo toisen äänekäs maiskuttaminen syödessä voi ärsyttää. Näitä tapoja kun on niin monenlaisia.

Tilanteesi ei ole hankala. Älä luule, että uuden kumppanin kanssa olisi parempaa.
Näkeehän sen nyt tuostakin Vesa Keskisestä, ettei sille löydy sellaista kumppania, jonka kans tulisi toimeen.
Kaikki puolisot ja kumppanit ovat hankalia, mutta niiden kanssa on vaan opittava elämään.

Itsellä oli kyllä alku niin pirun hankalaa, että meinasin vaipua epätoivon suohon ja menettää elämänhalun kokonaan.
Vaimo oli niin tosikko kuin vain olla ja voi.
Uskovainen hän kyllä oli, niin tosiuskovainen, etten millään voinut elää niin tosimaisesti.

Nyt on kaikki muuttunut.
Jo vuoden sisällä on tapahtunut paljon ihmeellisiä muutoksia vaimossa ja itsessänikin.
Lääkäri määräsi minulle cepramin rauhoitus lääkettä ja niinpä en ole hermostunut enää kotona, vaikka ennen lääkitystä minua otti kaikki asiat päähän. Vaikka vaimoa ja lapsia ei voi kouluttaa sellaisiksi järjestyksen ihmisiksi, kuin itse on, niin sitä suvaitsee, vaikka he ovat monissa asioissa sottapyttyjä

Olen kuullut, että sitä avioliittoa pitää hoitaa.
Ja että vaikka olisi huonokin suhde, siinä jotenkin käsitellään omaa henk.koht. problematiikkaa, jonka juuret johtavat lapsuuteen. Ja että
niin kauan kuin se on tietoisesti selvittämättä,
toistamme samaa kuviota. Aiemman kirjoittajan mai-
nitseman sankarin lisäksi vrt. kuvataiteilija
herra x -varokaamme nimiä- jolla on kierroksessa
viides tai kuudes avioliitto avosellaisten lisäksi.

En osaa käydä muuta neuvomaan -ks. nimimerkki-
kuin kääntyä niitten neuvojien puoleen, kuten jo
olette tehneetkin .

www.parityokuhanen.com
www.hnmky.fi/avioliittotyo
www.re-sielunhoitoterapeutit.com

Onpa todella vaikea ja surullinen tilanne.:(
Minä olen jo aiemmin tällä palstalla kertonut omasta avioliitostani,joka on aivan sairas.
Olen vl ja mies kielsi uskonsa. Jouduin pakenemaan häntä eri paikkakunnalle ja olen sillä reissulla vieläkin. Ei minua ole sidottu epäuskoiseksi vaan on sanottu että olen uskovaisena vapaa. Elämästä yhdessä ei tule koskaan mitään ,enkä voi erota. Tämä on minun ristini.
Muistan sen ,että vihkipappini sanoi meille, että rakkaus ei ole pelkkä tunteen asia, vaan se on myös tahdon asia.
Omasta puolestani voin sanoa, että tunteeni ovat kuolleet ,eikä minulla ole edes enää mitään tahtoa rakastaa, niin paljon se ihminen on minua kiusannut.
En tiedä ,kuinka minä tämän asian sitten selvitän Viimeisellä Tuomiolla, tarvitsen tähän tilanteeseein sielunhoitajan apua. Mikään ei enää saa minua rakastamaan häntä edes lähimmäisenä.
Teidän tilanteenne on todella raskas.
Toivon ,että Taivaan Isä kääntäisi asiat parhain päin ja saisitte avun tähän vaikeaan tilanteeseen.
Voimia ja kaikkea hyvää sekä Jumalan Siunausta teille!
Toivottaa:
Tuska