Saatan olla vihdoin pääsemässä yli yksipuolisesta ihastuksestani. Tilanne on jatkunut jo pari vuotta vaikka olen tiennyt alusta asti, ettei mitään tule ikinä välillämme olemaan. Molemmat ovat vetäytyneet yhä kauemmas toisistaan, vaikkakaan en ikinä nolannut itseäni kertomalla tunteista suoraan ( ja siihen on myös hyvät syyt).
Nyt tänään näin taas kerran, kuinka eri tavalla hän suhtautuu muihin naisiin, vitsailee ja juttelee, nauraa. Hän ei siis pitänyt minusta edes ihmisenä, vaikka ei tutustunutkaan sen syvällisemmin. Toki olen aiemminkin ounastellut näin, mutta jotenkin tänään kouraisi erityisen syvältä ja silmät aukenivat. On aika haudata viimeisetkin arat unelmat, ja lähteä kohti unohdusta. Tsemppiä muille vastaavassa tilanteessa kärvisteleville, elämässä voi onneksi nauttia muista asioista.
Nyt tänään näin taas kerran, kuinka eri tavalla hän suhtautuu muihin naisiin, vitsailee ja juttelee, nauraa. Hän ei siis pitänyt minusta edes ihmisenä, vaikka ei tutustunutkaan sen syvällisemmin. Toki olen aiemminkin ounastellut näin, mutta jotenkin tänään kouraisi erityisen syvältä ja silmät aukenivat. On aika haudata viimeisetkin arat unelmat, ja lähteä kohti unohdusta. Tsemppiä muille vastaavassa tilanteessa kärvisteleville, elämässä voi onneksi nauttia muista asioista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä taistelen vähän samojen juttujen kanssa.
Kartan yhden miehen seuraa koska tiiän ettei siitä tuu mitään. Se vaan leikkii mulla.
Ja en oo suostunut siihen pitkään aikaan.
Se nauttii siitä että saa mut haluamaan sitä.
Mutta en oo matkaan enää lähtenyt, vaikka intohimoa ei meidän väliltä puutu.
Mun on vaan parempi etten sotkeennu siihen.
Ihastuin ja nyt sitten taistelen etten eksy sen huulille enää ikinä.
Niin, hyvä että pystyt ajattelemaan asiaa järjellä (jos tilanne siis on mahdoton). Salakavalasti se vaan minullakin muuttui ihastukseksi, ja siitä olen saanut kärsiä. Tsemppiä.
Ehkä ne muut naiset ei ole ihastuksia niin helpompi olla rennosti? Mun murusta ikävä vaikka sinne kauas karkasikin.
Minulle riittää ihastuminen, jos en tunne ihmistä entuudestaan. Ei ole mitään tarvetta saada itselle tuntematonta ihmistä elämääni.
Minä kun juttelin joskus tuon ajattelijan osa naisen kanssa, oli aika hauskaa, mutta, sitten huomasin että hän ajattelee liikaa asioitaan päässä, turhia asioita, alkoi olemaan rasittavaa se kun hän työntää tavallaan niitä omia turhia ajatuksiaan minun päähän eli aika rasittava sinänsä, en pidä sellaisesta kun on omiakin asioita suunniteltavana aina. Mutta hän on mukava.'
Minä taas ajattelen hyvin vähän. Olen niin omaehtoinen.
Samoin tunteva.
Oli ne kaikki joille puhua ja vitsailla ja kertoa syvistä tunteista.
Ja sitten olin minä.
Jolle riitti mykkäkoulu ja kun puhehaluja oli niin ilkeydet ja vihamielisyydet.
Perimiehekästä toimintaa.
Aina kaikki kuitenkin ovat tuntevia ihmisiä ja sen mukaan pitäisi muistaa jokaista kohdella. Aloittajalle hyvää syksyä.
Kylläpä kolahti siellä.
Tsemppiä aloittajalle. Itse olin vastaavassa tilanteessa vielä muutama kuukausi sitten. Sitten kohtalo kuljetti vastaani itseni ikäisen miehen, jonka kanssa tunteet varovasti tunnustellen heräämässä. Viestittelemme liki päivittäin/soittelemme. Välimatkaakaan ei juuri mitään. Tuntuu hykerryttävän hyvältä :) Olemme edenneet rauhallisesti minun ehdoillani. Toivon aloittajalle samaa... koskaan ei voi tietää, missä se lämmin olkapää on. Voi tulla vastaan vaikka vanhan harrastuksen parista ;)