Miksi juttelet muiden kanssa, mutta minun kanssani et? Toissapäivänä lounaalla, kun istuimme samassa pöydässä vastakkain, et puhunut kanssani sanaakaan.
En tiedä miksi vaikutat jotenkin kylmäkiskoiselta. Sitten kohta taas silmissäsi asuu lämpö. Jutuissasi hersyvä nauru. Kerrot hauskat juttusi minua katsoen.
Muistatko 1. kerran kun kättelimme? Siinä oli jotain maagista. Olen varma, että sinä tunsit saman, koska pidit kädestäni kiinni pari sekuntia pidempään kuin olisi ollut tarve. Tai sitten minä pidin, en muista..
Tänään, kun naureskelimme kahvitauolla, loit niin pitkän ja synkän katseen ohi kulkiessasi, että ihan hämmennyin. En ymmärrä, etkö pidäkään minusta? Olenko tulkinnut sinut väärin?
Minä ainakin pidän sinusta. Senkö vaistoat ja siksikö olet kahden ollessamme niin synkkä ja hiljainen? Ei se voi epätoivottavaa olla!
Aina, kun muita on seurassa, olet rentoutunut ja hauska, mutta kahden kun ollaan, välillämme on kilometrin mittainen kuilu. Miksi? Kahden ei ole mitään puhuttavaa tai se on väkinäistä. Porukassa juttu lentää.
Ei sen ole väliä, että olet korkeammassa asemassa samassa työpaikassa. Jos vain olet kiinnostunut, tehdään asialle jotain. Heti huomenna. Minulla on koko viikonloppu vapaana, jos haluat kokeilla, voisimmeko aloittaa jotain, joka olisi vain meitä kahta varten.
Hiljainen huone olisi mahtava paikka testata, sopivatko huulemme yhtä hyvin yhteen kuin kätemme kätellessä. Haluan tietää miten suutelet. Tarjoa minulle kyyti kotiin, pysäytä johonkin ja suutele.
Parhaassa tapauksessa voimme todeta, että emme sovi yhteen. Sitten voimme vain olla samalla työpaikalla ilman paineita.
En tiedä miksi vaikutat jotenkin kylmäkiskoiselta. Sitten kohta taas silmissäsi asuu lämpö. Jutuissasi hersyvä nauru. Kerrot hauskat juttusi minua katsoen.
Muistatko 1. kerran kun kättelimme? Siinä oli jotain maagista. Olen varma, että sinä tunsit saman, koska pidit kädestäni kiinni pari sekuntia pidempään kuin olisi ollut tarve. Tai sitten minä pidin, en muista..
Tänään, kun naureskelimme kahvitauolla, loit niin pitkän ja synkän katseen ohi kulkiessasi, että ihan hämmennyin. En ymmärrä, etkö pidäkään minusta? Olenko tulkinnut sinut väärin?
Minä ainakin pidän sinusta. Senkö vaistoat ja siksikö olet kahden ollessamme niin synkkä ja hiljainen? Ei se voi epätoivottavaa olla!
Aina, kun muita on seurassa, olet rentoutunut ja hauska, mutta kahden kun ollaan, välillämme on kilometrin mittainen kuilu. Miksi? Kahden ei ole mitään puhuttavaa tai se on väkinäistä. Porukassa juttu lentää.
Ei sen ole väliä, että olet korkeammassa asemassa samassa työpaikassa. Jos vain olet kiinnostunut, tehdään asialle jotain. Heti huomenna. Minulla on koko viikonloppu vapaana, jos haluat kokeilla, voisimmeko aloittaa jotain, joka olisi vain meitä kahta varten.
Hiljainen huone olisi mahtava paikka testata, sopivatko huulemme yhtä hyvin yhteen kuin kätemme kätellessä. Haluan tietää miten suutelet. Tarjoa minulle kyyti kotiin, pysäytä johonkin ja suutele.
Parhaassa tapauksessa voimme todeta, että emme sovi yhteen. Sitten voimme vain olla samalla työpaikalla ilman paineita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostat pelkältä tunteiden ja rakkauden kerjääjältä.
Ja sinä ilkeältä.
Tältä kuulostaa.
Sitähän juuri sanoin, että kuulostaa ilkeältä. Mahtaa olla ankea elämä, kun netissä täytyy ilkeillä. Vain munattomat ätmit sitä tekevät.
Ehkä töissä on pääasiana työasiat ja ollaan töissä eikä sitä alin porras välttämättä täysimääräisesti käsitä kun ylempänä on priorisuituna projekteja.
Töissä ollaan töissä.
Olet oikeassa, mutta ei tämä "tauti" kyllä tulokseeni vaikuta. Juuri tänään sain palautetta laadukkaasta työnjäljestä tiukalla aikataululla. Ja työni tein tästä ihastukseni kohteesta haaveilun ohessa. Mieti minkälaisen panoksen firma saisi, jos henkilökohtainen elämäni olisi tyydyttävää.