ovat nämä muuten ah niin itsevarmat ja ylevät leijona-ihmisemme aivan polvillaan. Tarkoitan, että hassu juttu, että muutoin niin minä-henkinen leijona on rakastuessaan (siis oikeasti rakastuessaan) täysin nöyrä ja alistuvainen kumppaninsa edessä, antaa tämän tehdä melkein mitä vaan, palvoo toista, ummistaa silmänsä hänen vioiltaan, vaikka kumppani tekisi suurinpiirtein murhan. :) Onko kukaan muu huomannut samaa? Asuuko ylpeissä leijonaystävissämme siis sisällä kiltti kotikissa kuitenkin?
kun rakkaus iskee kuin salama...
eräs tarkkailija
91665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin se on nähtävä. Ainakin itse voin tunnustaa käyttäytyväni juuri näin. Mies, johon rakastun, saa kaikkeni. Minä tuon vaikka kuun taivaalta, jos hän niin haluaa.
Haittapuolena tässä on se, että uskon häntä myös miltei sokeasti. Eihän mies, johon MINÄ RAKASTUN voi tehdä mitään väärää... =) Näin ollen olen myös saanut nenilleni oikein huolella, kun olen antanut itseäni jallittaa. Ensirakkauteni, kirottu kaurismies, käytti minua hyväkseen taloudellisesti, maksatti laskunsa, jne. Ja minä hölmö annoin kaikkeni. Nykyään olen sentään oppinut olemaan vähän varovaisempi...
Niin, että kurnau ja miau vaan.
Kyllä pitää paikkaan jos rakastun niin uskon melkein mitä vain ja olen myös uskollinen en petä koska rakastan vain sitä omaa kultaa.
Seurasin vierestä, kun leijonamiestä vietiin... Teki mitä tahansa naisensa eteen. Nainen pompotti ja leijona teki... Yllättävintä oli, että tämä leijonamies on tyypillinen leijona: flirtti, ego, omasta mielestään täydellinen jne.
moi!
miten voi rakkaus iskee ku salama?
kysympävaa
ps:vastatkaa.!!!!
olen rajastunut leijona rajastuneena ah niin täydelliseen leijonaan, joka tosissaan ajateltuna ei niin täydellinen olekkaan itseasiassa juuri täysin sitä mitä "en luonteelta halua". mutta kierrän ja kaarran kaikki "virheet" ja olen ah niin rajastunut
Heh! :)
Itserakkaasti minunkin täytyy sanoa että olen rakastuneena ylenpalttisen antelias, hellä, uskollinen ja muutenkin teen kaikkeni kumppanini eteen...
Kuitenkin leijona sisälläni nalkuttaa ettei kumppanini ehkä anna minulle niin paljon kuin minä hänelle?
Myönnän kuitenkin että rakkaus tekee ylpeästa viidakon valtiaasta huomattavasti normaalia nöyremmän, mutta leijonan luonnehan on antelias, miksei siis myös rakkaudessa? :)
...rajansa kaikella, ainahan leijona sitten haluaa vastakaikua. Minulle on yleensä aina käynyt niin, että rakastuneena todellakin teen kaikkeni, että toinen on onnellinen, mutta tietyt ihmiset vain sitten olettavat ettei heidän tarvitse tehdä mitään kun toinen tekee kaikkensa ja antaa kaikkensa hänen eteen, mutta tietysti leijonat haluavat myös itselleen rakkautta ja huomiota suhteessa, kuka ei haluaisi, minulle se vain sitten tulee liian myöhään, rakkaus on jo hävinnyt kun otetaan vain eikä osata antaa, miehistä tulee itsekkäitä kun kuvittelevat, että leijonanainen pysyy siinä ikuisesti palvomassa, ei todellakaan pysy, eräänä kauniina päivänä on leijonan rakkaus hävinnyt jos mies ei ole oppinut myös antamaan : (
Minä olen juuri tuollainen! Muita olen kyllä neuvomassa kaikkitietävänä, että jätä se renttu... mutta kun itse rakastun, niin palvon toista ja ohitan kaikki huonot kohtelut olkaa kohauttamalla ja yritän uskoa toisesta parasta. Annan itseni 100% suhteeseen ja oletan, että toinen tekee samoin. Siksi olenkin karvaasti joutunut pettymään niin ystävyys- kuin rakkaussuhteissa, kun sitten toinen osapuoli ei olekaan ollut yhtä uskollinen. Ja kun seuraava rakkaus on koittanut, niin taas uskon toisesta vain pelkkää hyvää... huoh! Mutta raja se menee silti jossakin ja sit kun hermostun, niin poistun ylväästi näyttämöltä ja anteeksi anto on vaikeaa.
:)
kuulostaa todella tutulta