Avoin- vai suljettu suhde (pitkä vai lyhyt)

Avioliitto on kuin sadan metrin aidat käsi kädessä. Ensimmäiset ja valitettavasti matalimmat aidat ovat nuo avioliiton ulkopuoliset ja kylläkin usein myös avioliittoa tukevat suhteet. Niissä ei kannattaisi vielä kompuroida, jatkossa tulee vielä ihan oikeita murheita.

Omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole rikos, se pitää muistaa. Ylinopeus tai vaikka suojatien ylittäminen punaisella voi olla rikesakon paikka, mutta toisten kanssa joskus touhuaminen ei sitä ole.

Joissakin vähemmän kehittyneissä kulttuureissa (puhutaan yleensä kehitysmaissa) ja uskonnollisissa yhteisöissä avioliiton ulkopuoliset suhteet on kriminalisoitu. Meillä Suomessa tällaiset poistuivat rikoslaista 70 -luvulla. Nyt tänä päivänä eletään nykyisten säädösten ja asetusten aikaa.

Avioliittoon mennessä kannattaa jo puhua avoimesti onko avoimen tai perinteisemmän suljetun suhteen kannalla. Oleellista on että löytyy yhteiset pelisäännöt.

Tilastollinen tosiasia oli kuitenkin (2005) että yli 10v. avioliitossa olleista miehistä yli 85% on ollut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa useammin kuin viisi kertaa. Naisilla muistaakseni tuo oli noin 55%. Uskon että nyt 15v. myöhemmin nuo lukemat ovat vähintään samat.

Omaa asennetta voi yrittää korjata ajattelemalla sitä mikä asiassa tuottaa mielipahaa. Jos se aidosti rakas ihminen kokee aistillisia ja onnellisia hetkiä, se hänelle ilolla suotakoon.

Oma ahdasmielisyys leikkaa paljon pois. Ei ole asiaa Espanjan rannoille, joista suurin osa on nudistirantoja. Monet yhdessä koettavat asiat ja tapahtumat ovat erotiikkasävytteisiä. Niissäkin tulee sitten helposti turhaa riitaa.

Olen ollut 34 vuotta onnellisesti naimisissa. Mieheni kanssa on paljon reissattu ja nähty. On oltu porukalla ja vaihtobileissä. Niin sen sata nudistirantaa ja lukemattomia swingers -iltoja. Ahdasmielisenä olisin menettänyt nuo kaikki.
Kun antaa niin myös saa.