Olen useamman vuoden tuntenut pari henkilöä, jotka vuodesta toiseen pystyvät lusmuilemaan irti tarjotusta työstä tai tarjotusta koulutuksesta. Ihmettelen suuresti, miten he ovat pysrtyneet edelleen säilyttämään päivärahan ja kaiken muun edun, kun pelkkä kuvittelu mahdollisesta sairaala reissusta, sairaudesta jota ei ole olemassakaan, antaa luvan jäädä pois kurssilta tai työkokeilusta.
Jopa sellainenkin esitys, että sukulaiset tulee kesällä käymään ja haluan olla heidän kanssaan. Vaikka he saa olla heidän kanssa milloin vaan, kun ovat työstä kieltäytyjiä ja sukulaiset vierailee usein. Ja todellisuudessa he ei sitten haluakkaan olla heidän kanssa, kun ne ovat sellaisia... Tai joulun tai juhannuksen aikaan sama virsi. Kuitenkin eivät ole yhdessä mainittujen juhlien aikaan, kun ne ovat sellaisia...
Miksi sitten niiden henkilöiden kohdalla, jotka todella haluaisivat mennä töihin tai jopa kurssille, ei ole mitään tarjolla tai sitten tulee rangaistus, kun ei pysty kulkemaan polkupyörällä 30 kilometriä aamuin illoin neljän tunnin työn takia matkaa, kun ei ole ollut varaa pitää autoa työttömyyden takia.
Lusmuja on, sen olen tullut näkemään. Mutta olisikko tehtävä jotai, ettn ne, jotka todella tarvitsevat apua, saisivat sitä, eikä koko ajan hyysättäisi niitä, jotka käsi ojossa ovat vain ottamassa, mutta sitten ei edes 200 metrin päähän lähdetä työhön, kun ei jaksa herätä aamulla.
Jopa sellainenkin esitys, että sukulaiset tulee kesällä käymään ja haluan olla heidän kanssaan. Vaikka he saa olla heidän kanssa milloin vaan, kun ovat työstä kieltäytyjiä ja sukulaiset vierailee usein. Ja todellisuudessa he ei sitten haluakkaan olla heidän kanssa, kun ne ovat sellaisia... Tai joulun tai juhannuksen aikaan sama virsi. Kuitenkin eivät ole yhdessä mainittujen juhlien aikaan, kun ne ovat sellaisia...
Miksi sitten niiden henkilöiden kohdalla, jotka todella haluaisivat mennä töihin tai jopa kurssille, ei ole mitään tarjolla tai sitten tulee rangaistus, kun ei pysty kulkemaan polkupyörällä 30 kilometriä aamuin illoin neljän tunnin työn takia matkaa, kun ei ole ollut varaa pitää autoa työttömyyden takia.
Lusmuja on, sen olen tullut näkemään. Mutta olisikko tehtävä jotai, ettn ne, jotka todella tarvitsevat apua, saisivat sitä, eikä koko ajan hyysättäisi niitä, jotka käsi ojossa ovat vain ottamassa, mutta sitten ei edes 200 metrin päähän lähdetä työhön, kun ei jaksa herätä aamulla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.