Kun puhutaan vaihtoehdoista uudeksi hävittäjäksi, niin aloin tutkiskella miten suuri ero Horneteilla oli sitä edeltävään kalustoon. Hämmästyin kun nyky-Horneteilla air-to-air aselastina voi olla esim 6 Amraamia, joilla on kantomatka 70 km. Drakeneilla Falconin ja Migeillä Vympelin kantomatka oli 10 km ja niitä meni 2 vai 4 koneeseen? Pitääkä tämä paikkansa vai oliko 80-luvulla jo hankittu Suomen koneisiin paremmat air-to-air -ohjukset?
Ilmankos vasemmisto nosti hirveän metelin 90-luvun alun konehankinnoista, Hornetithan toivat ihan eri mittakaavan ilmapuolustukseen.
Ilmankos vasemmisto nosti hirveän metelin 90-luvun alun konehankinnoista, Hornetithan toivat ihan eri mittakaavan ilmapuolustukseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Drakeneissa oli myös Aim 9 Sidewinderin jokin versio. Kantama noin 20 km. Vaikeaa löytää edes tietoja kaikista. Mutta tosiaan F18-koneen torjuntakyky on vanhoihin Migeihin ja Drakeneihin verrattuna aivan toista luokkaa. Periaatteessa Drakenilla piti saada hyökkääjään lähes näköetäisyys vaikka tutka siinäkin oli.
Hieno kysymys ja hieno oli vastauskin.
Osaisko joku auttaa muakin, ku mulle on jäänyt vähän epäselväksi, että miten se hornetti tunnistaa sen tutkakontaktin vihuksi tai omaksi?
Tunnistaminen tapahtuu kolmessa vaiheessa:
1. IFF, eli transponderi. Tämä radiopohjainen järjestelmä vastaa kyselyyn kun sitä "piippaa". Tällä tavoin omat tietävät omiksi. Ei toimi aina ja voi olla pois päältä.
3. RWR, radar warning receiver. Jos toisella on tutka päällä ja tämä on ns. vihollisen mallia niin silloin tiedät mikä kone on kyseessä. Esim. Hornetissa APG-68 tutka jne jne.
4. Omilla silmillä.
Tositilanteessa lentäjällä on oman tutkan ja ip-tunnistimien sekä dataa analysoivan tietokoneen lisäksi apuna oma taistelunjohto. Eli tavallaan lennonjohto-organisaatio. Kun Suomen ilmavoimien taktiikka perustuu omalla alueella toimimiseen, kerätään koko ajan mittaustietoa omasta ilmatilasta erilaisilla tutkilla ja infrapunamittauksella. Laserkeilauksen tehosta ei missään ole tietoa ja on siis aika salaista.
Suurvallat käyttävät operaatioissaan tutkakoneita, mutta meillä ei sellaisia ole.
Datan analyysi on kehittynyt nopeimmin ja samasta tutkatiedostakin saadaan paljon enemmän irti nyt kuin 20 v sitten. Osa analyysistä voi tapahtua lentokoneen tai 4 koneen osaston tietokoneissa, mutta loput maassa olevassa komentokeskuksessa.
Tutkahäirintä tositilanteessa olisi erittäin massiivista ja kaikki HX-tarjokkaat esittävät siihen omia ratkaisujaan, joista Growler on tunnetuin, mutta ei ainut.
Aivan oikein.
Kaikki tutkakoneet ja muut toimivat kuitenkin samalla periaatteella. Eli ei siitä saa mitään tunnistetietoa.
Tekniikka on kehittynyt valtavasti. Varmaan joku on analysoinut tutkatietoja ja siitä voi varmaan saada irti jotain tunnistetta, ongelma on vaan siinä että uskaltaako sillä ampua. Näitä nimittäin on tapahtunut - vahingossa ammuttu omaa tai siviiliä.
Jos kyseessä on täysi sota, niin silloin kaikki idästä tulevat ovat luokiteltu viholliksi ja niitä voi ampua.
Sitten teidän pitää muistaa että ohjuksien kantama ei ole sama kuin ampumaetäisyys. Kantama on ohjuksen maksimi-lentomatka. Esim. sidewinderilla jotain 20km. Mutta oikeassa tilanteessa ampumaetäisyys on 1-4km.
Hyvä nyrkkisääntö on kantama/4. Se on karkea mutta toimiva.
Esim. Amraamin 100km niin on käytännössä 25km. Amraamilla on tiputettu koneita eniten noin 8-12km etäisyydeltä, eli miltei 1/10 kantamasta.
Jos otetaan joku eurooppalaisista koneista niin siihen hommataan Meteorit. Kallein mutta paras. Kantama ilmeisesti oikeasti se 100 km. EF:ssä olisi 2-suuntainen datalinkki, eli tietoa kulkisi ohjuksen lennon aikana molempiin suuntiin. Rafalessa taas Aesa-tutka. Gripen E:ssä molemmat herkut.
Jepp. Meteorit ovat tällä hetkellä uusinta uutta. Amraameja on päivitetty mutta ovat ns. tiensä päässä.
Ohjuksissa ei kannata säästellä - niillä kuitenkin ammutaan loppupäässä. Jos asia tyssää siihen niin koko konekin on aika turha. Historiallisena esimerkkinä ekat Sparrow ohjukset Vietnamissa.
Mielummin Rafale kuin Gripen. Lukekaa Sveitsin ilmavoimien testiraportti - siinä Gripen ei saanut missään testissä vaadittavat pisteet kasaan kun taas EuroFighter ja Rafale pärjäsivät hyvin. Esim. Defensive Air to Air ja Air Patrol osiossa Gripen oli verrattavissa C Hornettiin.
Kantama on 100km, mutta tehokas ampumaetäisyys jotain aivan muuta.
Luin noita markkinointiesitteitä ja Meteorista luvataan että "no escape zone" olisi nelinkertainen verrattuna Amraamiin. Tämä käytännössä tarkoittaa noin kaksinkertaista tehokasta ampumaetäisyyttä.
Eli 2-30km meteorilla kun amraamilla vastaavat ovat 2-15km.
Tuo etäisyys sinänsä ei merkitse mitään kun kyseessä on niin geometrisesti monimutkainen tilanne. Minnepäin kukin menee, kuinka korkealla ollaan jne jne.
Se minkä voi todeta on että uudempi vehje on aina parempi. Meteorissa on ramjet moottori kaasulla jolloin se voi lentää kauemmas mikä on aina hyvä asia. Tämä tarkoittaa sitä että sillä on aina korkeampi nopeus lopussa, mikä on ainoa mikä enemmän tai vähemmän takaa osuman.
F18C eli Legacy Hornettiin mahtuu 2 Sidewinderiä ja 8 Amraamia.
http://runway.cz/img/zbr/aim120_2.jpg
2 10 on maksimi.
No, asia menee suunnilleen näin:
Aim-9 Sidewinder lämpöhakuinen ohjus. Siitä on tehty monta eri versiota vuosien 1952 ja 2019 välillä.
Uusin version on Aim-9X. 80-luvulla oli L ja M malliset uusinta uutta. Tuo L malli oli eka lämpöhakuinen ohjus joka voitiin laukaista edestäpäin ja se löysi kohteen.
Amraameissa sama juttu. Eka A versio vuonna 1990 ja viimeisin on C-8 versio. Noissa Amraameissa on todella paljon eroja. Moottoritkin vaihtelee mallien välillä.
80 luvulla oli käytössä Sparrow, AIM-7, ja SkyFlashit ym. Amraamit ovat niitä paljon uudempia ja parempia.
Meillä on tänä päivänä käytössä modernit ohjukset sieltä parhaasta päästä. Amraameja ja windereita ammuttu tositilanteissa paljon ja niillä on tiputettu paljon koneita.