Miksi lapsi ei saa sanoa sijaiskodissa vanhempia...äidiksi ja isäksi...ainakaan heidän vanhemmat eivät siitä tykkää.
Meillä tuli kerran kauhea sota, kun isä oli lapsensa kanssa terapiakäynnillä ja siitä meni lausunto eri ihmisille ja riitahan siitä silloin tuli.
Ainakin minusta pienemmät lapset saisivat sanoa isäksi ja äidiksi, jos niin tykkäävät, olen miettinyt miten he koulussa...päiväkodissa sanovat, kun jokaisella on oma äiti ja isä kotona, onko se heille suuri "ongelma" miksi meitä kutsuisivat.
Minusta heillä olisi oikeus saada sanoa, kuinka itse haluavat, ilman omien vanhempien "vastakommentteja".
Meillä tuli kerran kauhea sota, kun isä oli lapsensa kanssa terapiakäynnillä ja siitä meni lausunto eri ihmisille ja riitahan siitä silloin tuli.
Ainakin minusta pienemmät lapset saisivat sanoa isäksi ja äidiksi, jos niin tykkäävät, olen miettinyt miten he koulussa...päiväkodissa sanovat, kun jokaisella on oma äiti ja isä kotona, onko se heille suuri "ongelma" miksi meitä kutsuisivat.
Minusta heillä olisi oikeus saada sanoa, kuinka itse haluavat, ilman omien vanhempien "vastakommentteja".
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ai miten niin ei saa? Kyllä meillä kaikki sanovat meitä äidiksi ja isäksi, omat ja lainatut.
Meidän perheessä on meidän perheen tavat, biokodissa omansa. Biokodin säännöt ei ulotu meidän kodin seinien sisäpuolella.
Tiedätkö mikä on SIJAISKODIN ja BIO-VANHEMPAIN sääntö numero YKSI, ollaan mahdollisimman "seesteisissä" väleissä, kuka kärsii, jos sijaiskoti on ylimielinen, LAPSET!
Ei ole väleihin vaikuttanut se, miten lapset meitä kutsuvat, vaan se miten osaamme KOHDATA BIOVANHEMMAT, tasavertaisuus lähtee aikuisten välisistä suhteista, ei lasten kautta. Me emme määrää miten lasten tulee meitä kutsua, kaikki meitä kuitenkin äidiksi ja isäksi kutsuvat, se on lasten valinta. Sen tietää myös biovanhemmat kun lapsensa meille antavat.
sanovat kaikki lapset meitä isäksi ja äidiksi.
Itse alkoivat kutsua osa heti ja toiset vähitellen .
Toiset vanhemmat eivät ole puuttuneet ollenkaan ja toisilla lapset alkoivat vähitellen vahingossa käyttää ja ensin bio äiti kielsi mutta asiaa jonkun aikaa sulateltuaan sanoi itsekkin, ettei halua että lapset erottuvat muista sijaislapsistamme ja olemmehan ne arki äiti ja isä.(sanoi lapsille meidän aikaan että kutsukaa vain isäksi ja äidiksi)
Sossut kyllä kielsivät kutsumasta mutta eipä nuo ole täällä käyneet kuuntelemassa miten lapset kutsuvat meitä.
koulutuksessa meille sanottiin, että lapsi saa ja voi kutsua meitä isäksi ja äidiksi kun itse niin haluaa. painostaa ei saa.
meillä lapset kutsuvatkin meitä isäksi ja äidiksi.
mutta myös bioja kutsutaan isäksi ja äidiksi, kun meistä puhutaan bioille ollaan ihan vain etunimillä, mutta kun bioista puhutaan meille niin ollaan vain isää ja äitiä.
ja ulkopuolisten on tosi, tosi vaikea ymmrtää mistä äidistä tai kumman isän tekemisistä puhutaan.
...jotenkin huvittaa nuo pridet...aivankuin ne olisivat jotain "JOSTA SAA KAIKEN TIEDON JA TAIDON...tapauskohtaisesti näiden lasten kanssa elellään ja ei kai tarkoitus olekkaan muutakuin keskustella, miten teillä..meillä..saada kokemuksia ja vaihtaa ajatuksia.
Yksin kotosalla, kun ei juurikaan puhekavereita ole, meilläkin kaikki sanoi meitä äidiksi ja isäksi alkuun, mutta sitten tuli isompi joukkoon, niin hän ei tietenkään kutsunut, niin kaikki muutkin rupesi kutsumaan etunimeltä.
No ei kai se tee tietoa tai taitoa yhtään huonommaksi, jos sen on pridessä sattunut kuulemaan/oppimaan. Ihan oikea ajatushan tuo mielestäni oli, vai? Että saavat kutsua äidiksi ja isäksi jos haluavat, mutta pakko ei ole. Ja itse en ole käynyt prideä. Eihän tuossa sanottu millään lailla, että pridestä saa kaiken tiedon ja taidon...? Vai ymmärsinkö taas jotain väärin...
Itse olisin mielelläni käynyt priden ennen sijoitusta, niin olisin tiennyt ainakin sijaisvanhemman ja sijoitetun lapsen oikeuksista, eikä ehkä olisi sillä tavalla pompoteltu.
vedit sitten herneen nenääsi.
Ulkopuolisten ei pidäkkään tietää kuka tekee mitä, sillä heille sijaishuollon asiat eivät KUULU.
Sijaisvanhemmuus on yksinäistä työtä ja se saattaa tehdä ihmisen herkäksi muiden mielipiteille...vrt herne nenässä. Yritämme ymmärtää...
on se silti kivaa kun muksu koulussa ilmoittaa isän olevan vankilassa ja opettaja katsoo vähän kieroon.
Ja ymmärtää pitää turhat mölyt mahassaan.
..sentään opettaja tietää? Ei opettaja IHAN ulkopuolinen ole! Tarkoitan ulkopuolisilla niitä, jotka eivät ole mitenkään tekemisissä lapsen virallisten asioiden hoidon kanssa.
opettajille taustoja ei saa kertoa. ei varsinkaan niin, että bioisä on vankilassa. biojen olinpaikkaa ei saa ilmaista mitenkään.
..että kieroon katsoo sijaislapsen puheita. Opettaja kuitenkin tietää LAPSEN taustan ja sen, että hän on sijoitettu. Se, että lapsi kertoo, mitä kertoo ei pitäisi tulla yllätyksenä kuitenkaan. Ammattinsa osaava opettaja osaa suhtautua oikein lapen kertomuksiin, vaikka ei tietäisikään biovanhemista mitään.
mistäs se ope sen lapsen taustan tietää, kun sitä nimenomaan ei saa opelle kertoa?
Opella on vaitiolovelvollisuus lapsen asioista,mutta se ei vielä riitä siihen että sijaisvanhempi voi kertoa lapsen taustat opelle.
Opettajan kuuluu tietää, että lapsi on sijoitettu,
mutta eihän se tarkoita sitä, että syyt sijoitukseen opettajalle kerrotaan. Ammattitaitoinen opettaja osaa suhtautua lapsen juttuihin, kun tietää lapsen olevan sijoitettu.
meillä ainakin kerrotaan ja hyvin tarkkaan. Onhan opettajan työ myös tärkeä näissä asioissa kun lapsi on hyvin ongelmainen. Emme jätä opettajalle mitään sellaista kertomatta joka tekee hänen työstään rasittavan ja arveluihin perustuvaia olettamuksia. Vaitiolovelvollisuus on tulkittavissa niin eri tavoin eikä ole kysymys tiedon levittämisestä asiattomille vaan niille joille se on ensisijaisen tärkeää olla tietoinen koska se vaikuttaa työhön niin laajalla tavalla.
Esim. kutosluokan koko on pienempi 23 oppilasta ja muissa luokissa 30 oppilasta.
Meillä on joka lukukausi tappaminen lapsen äiti, me sijaisvanhemmat, opettaja, koulunrehtori, erikoisopettaja, sosiaalista kaksi työntekijää lapsen ja äidin asioiden hoitajat sekä terapeutti ja psykoloogi lastenpsykiatriselta klinikalta, heiltä opettaja saa myös työohjausta.
Eli opettaja kyllä tietää hyvin pikkutarkkaan kaiken tapahtuneen ja myös suunnitelmat tulevaisuudesta. Lapsi kokee tämän erittäin myönteisenä ja luottamusta kasvattavana aikuisia kohtaan.
Ajatelkaa miten se on lapsen edunvuoksi hyvä toimia reihellisesti ja avoimesti. Lapsi tuntee että hänestä välitetään ja seurataan että ei tulisi niitä vaikeita tilanteita joissa menettää hallinnan ja sen raivokohtauksen alku syytä ei kukaan voi edes aavistaa. Nyt opettaja on kuin valmius asennossa eri tilanteissa.
Tällainen perusvalmennus palaveri oli jo ennen kuin lapsi meille muutti ja alkoi koulun.
Koulussa osattiin varautua kaikkeen erittäin hyvin ja jokainen opettaja joka on lapsen kanssa tekemisissä reagoi välittömästi jos ilmenee jotakin poikkeavaa ja sitähän on ilmennyt.
Siinä on säästynyt moni lapsi ja myös kyseinen lapsi välttynyt ongelmien lisääntymiseltä, ainakin niiltä pahimmilta seuraamuksilta.
Eiku mikä on pride??? Tunnen itteni hölmöks ku en tiedä, mut oon vaan osanottaja näissä hommissa... Joku valmennus? Käydäänkö siellä, jos perheessä valmiiksi ammattitaitoa?
Kun kävimme kurssin niin enempi kuin puolet olivat ammattilaisia eli 8 joilla hoitoalan ammatti sekä sosionomi että lastentarhan opettajia.
Mielestäni kannattaa käydä ainakin jos on hyvät kurssin vetäjät.
..täytyy sanoa, että nyt kun tämän työn on kokenut ihan oikeasti livenä, niin pride-kurssi oli kyllä täyttä amerikan mössöä, ihan paskaa. hukkaan meni nekin illat!!
Eihän sitä missään laissa ole määrätty, miten pitää kutsua. Meillä poika sanoo meitä isäksi ja äidiksi ja biovanhempiaan nimeltä.
Ei tästäkään nyt kannata hirveän vaikeaa asiaa tehdä.
Me olemme selittäneet biovanhemmille, että annamme lasten päättää miksi meitä kutsuvat ja usein lapsille on helpompi kutsua meitä äitinä ja isänä, koska muutkin tekevät niin. Olemme myös sanoneet, että nehän ovat nimiä meille.
Sitäpaitsi ymmärrän täysin lapsen tarpeen sanoa meitä isäksi ja äidiksi, koska ovathan he "meidän lapsia" arjessa ja heillä täytyy olla oikeus kuulua perheeseemme kaikessa mitassaan. Perheeseenhän kuuluu yleensä äiti ja isä ja lapsia.
Ajatelkaapa sitäkin, jos pienet lapset joutuisivat koulussa tai päivähoidossa ja muualla selittelemään toisille, että minä asun tässä perheessä, mutta olen vain hoidossa, en tiedä kyllä kuinka kauan ja minua hoitaa se ja se. Kyllä moni lapsi katsoisi heitä varmaan kieroon.
Isommat ymmärtävätkin sitten paremmin, että perheitä voi olla monenlaisia.
Tiedän, että biovanhempia satuttaa lapsen kutsuessa meitä äidiksi ja isäksi. Mutta olen sitä mieltä, että niinkauan kuin lapset asuvat meillä, he ovat perheemme jäseniä ja minä olen arkiäiti ja mieheni arki-isä, sitten lapsella on myös biologiset äiti ja isä jotka eivät häviä minnekään. Eikö tämä nyt ole luonnollista. Ei tässä olla kenenkään lapsia viemässä, vaan arkea tukemassa.
Lapsen etu ennenkaikkea eli hänen täytyy tuntea kuuluvansa perheeseen täysin saavuttaakseen jonkinlaisen tasapainoisen arjen.
No, ulkopuoliset onkin sitten näitten nimitysten kanssa pääpyörällä, mutta mitä sillä on väliä.
Minulle ei ehkä kuulu vastata tähän kysymykseen mutta vastaanpa kuitenkin. Lapseni joka on sijoitettuna, kutsuu etunimillä sijaisvanhempiaan. Ainakin tällä hetkellä. Alussa kysyttiin puolin ja toisin, mikä käytänkö olisi hyvä ja lapsi itse sanoi, että hän haluaa kutsua etunimillä. Tietysti hän on jo sen verran iso, että jotenkin tätä käytäntö on luontevampaa. Mutta jos hän vaikka alkaakin kutsua sijaisvanhempiaan äidiksi ja isäksi, en siitä loukkaannu. Sittenpähän hänellä on kahdet vanhemmat oikein nimillä!! Ja jos näin käy, sehän osoittaa, että lapsellani on siellä hyvä olla ja eiköhän se ole tämän asian kaikkein tärkein juttu.
Joku mainitsi, että olisi parempi kutsua äidiksi ja isäksi, ettei joudu selittelemään, miksi asuu sijaisperheessä eikä muut alkaisivat katsoa kieroon. Eiköhän tämä asenne ole aikuisten opettama malli? Lapset ovat hyvin solidaarisia ja kun heille asiat selitetään niin kuin ne on (ottaen tietysti huomioon heidän ikänsä ja kykynsä ottaa vastaan tietoa), he tuskin alkavat katsomaan kieroon. Minä itse pyysin sijaisperheen äitiä puhumaan vanhempainillassa siitä, että lapseni on sijoitettuna heille. Ei tarvitse asiaa kuulla kyliltä ja pähkäillä kun on avoimesti puhuttu asiasta.
kun aikuisilla on niin ihmeellisiä asenteita sijoitettuja lapsia kohtaan ja sijaisperheitä ja lapsen biovanhemppia kohtaan, että valitettavasti siirtävät nämä asenteensa lapsiin. Kuitenkin se on todellisuutta, että yhteenkuuluvuuden ja tasapainon saavuttamiksen vuoksi olisi todella hyvä jos biovanhemmat voisivat hyväksyä, että lapsi kutsuu halutessaan sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi.
Hienoa, että sinulla on tuollainen asenne, ettei se sinua haittaa!
Minä olen tehnyt itselleni selväksi, että hyväksyn lapseni asumisen sijaisperheessä. Olen ehkä siinä poikkeava bioäiti, etten ole riidellyt kenenkään kanssa tästä tilanteesta. En myöskään aseta koskaan lastani siihen tilanteeseen, että hänen pitäisi miettiä, kummalle olla "uskollisempi" minulle vai sijaisvanhemmille. En myöskään koskaan sano yhtään pahaa sanaa lapselle sijaisvanhemmista. Näin tilanne on hänellekin helpompi. Jos hän sanoo jotakin negatiivista sijaisvanhemmista, en mene juttuun "mukaan" vaan keskustelen hänen kanssaan, että miksi hän niin sanoi jne. Hän on nyt murkkuikäinen joten sijaisvanhempien "arvostelu" kuuluu hänen ikäänsä, mutta mitään törkeää en häneltä hyväksy. Joskus on vain otettava järki käteen ja muistettava, että kaikkein tärkeintä on taata lapselle tasapainoinen ja rakastava ympäristö kasvuun. Sekä minä että lapseni olemme hyväksyneet, että hän kasvaa nyt nämä seuraavat vuodet sijaisperheessä. 100 %:n varmaa se ei ole, voihan hän tulla kotiin aikaisemminkin kuin 18-vuotiaana, mutta minä en lupaile hänelle mitään enkä luo "pilvilinnoja". Nyt eletään näin ja sillä siisti.
...pystytään luomaan lapsen edun ja kasvun hyvä "alusta", kun bio-vanhemmat hyväksyy sijoituksen, koska eihän se siinä vaiheessa enää mitään auta, että kapinoi, kun lapsi on ollut vuosia sijaisperheessä ja silti ei käsitetä, että lapsen edusta on vain kyse, ei siitä, että, kuka on lapsen oikea äiti ja isä, kyllä he ovat,niin kauan, kuin tälläinen jatkuu, bio-vanhemmat tekevät hallaa omille lapsilleen, eivätkä he tunnu sitä käsittävän, edes vuosien jälkeen.
Minusta oman heikkouden hyväksyntä auttaa monessa asiassa, kaikissa meissä on omat heikot alueet, emme kukaan ole täydellisiä.
Meidän nuorin sij.lapsi kutsuu minus aina äidiksi,mutta oltuaan oman biol.äitinsä kanssa päivän,olen taas täti muutaman päivän.On tämä 4vuotias myös osannut kutsua minua KASVATUSVANHEMMAKSI,ja ihan itse oivaltanut sen,sanoo biol.äiti...Minä yritän ymmärtää tätä pikkuista,haluaa tehdä äitinsä tahdon mukaan.Mutta silti,meinaa joskus itku tulla,kun täti vaan taas oon.
Mun vanhemmat otti 2 sijaislasta. He olivat 3- ja 5 vuotiaat kun tulivat vanhempieni luokse asumaan. Eikä mennyt kauaakaan kun ne jo rupes sanomaan vanhempiani äidiksi ja iskäksi. Ja niinhän sen on hyvä ollakkin. Olkoon sitten omat tai sijaisvanhemmat, äitejä ja isiä ne on silti niille lapsille jotka luoksensa ottivat, ainakin lasten silmissä!!! Ottakaa se kunnia vastaan!!!
......ei koskaan ole omassa lapsuudessaan sanonut sanoja ÄITI JA ISÄ, eli meitä on joka lähtöön, minä olen elävä esimerkki siitä, erilaisen lapsuuden eläneestä sijaisäidistä.