Koetko miten

Pippelissä kihelmöi.

tunnen olevani koe, tunnen olevani pusu.....
https://www.youtube.com/watch?v=PVn6b9QQZeM

todellisesti olemme sinut, rakastelu on vain kirosana välillämme, raunioina esteenä...

Ikävätä. En haluaisi tätä tunnetta

-mies

Paha olo ja toisinaan ei.

Päässä on kuulemma ;) jotain..tunnen sen joka solulla.

Tuntuu helvetin hyvältä ja helvetin pahalta!!!

Ei herätä mitään ihastusta semmoinen olo et miksi minä mitään teen kun en kelpaa eikä koskaan saa muuta kuin iskun vasten kasvoja. Ehkä minun pitäisi kokeilla ihastua transseksuaaliin.

Tuntuu hyvältä aina kun istun vieressään, vaikka ihan työasioita. Iltaisin tuntuu tosi pahalta, kun kaipaan häntä. En ehkä koskaan saa kokea, mitä olisi koskettaa häntä kunnolla.

Se tuntuu siltä kuin saisi kaiken tarvitsemansa energian vain olemalla sen toisen ihmisen seurassa syömisen ja nukkumisen sijaan, ja loistavansa silti kirkkaammin kuin ikinä. Se tuntuu siltä kuin maailma olisi vain teitä varten, eikä muulla olisi väliä, ja kuin kaikki muutkin hymyilisivöt teille. Se tuntuu siltä että sydän räjähtää ja on silti ehjempi ja suurempi kuin ikinä. Kaipaan sitä tunnetta.

ajatukset hiipuu koo ajan kyseistä ihmistä kohti. vaikka missä tilanteessa. siis ihastuminen.

Ihastun jotenkin hyvin nopeasti, silloin, kun ihastun, jota tapahtuu hyvin harvoin 😃
Se tunne on kohtuu kaikenkattava ja tuntuu niin fyysisenä, kuin sitten mielessä ja ajatukset ovat ihmisessä ja yhdessä vietetyssä ajassa
Mutta, ONNEKSI saan myös ihastuksen hiipumaan nopeasti, jos koen ettei asialle riittävää vastakaikua ole, tämän hetkinen tilanne on, että ajatukset ihmistä kohtaan ovat enää silloin tällöin tulevia ja nopeasti ohimeneviä, eikä ole enää mitään fyysisiä tuntemuksia
Toki, jos ihmisen näkee, niin sydän hypähtää muutaman ylimääräisen lyönnin, mutta se johtunee hyvin monista muista asioista, kuin ihastumisesta enää nyt

Vaikka ikävä raastaa ja repii sydäntäni, en ole koskaan ollut näin onnellinen.

Kun hän tuli elämääni, elin elämäni huonointa aikaa. Tuntui kuin olisin ollut siinä kuuluisassa tunnelissa jonka, päästä valo oli sammutettu säästösyistä. Molemmat tunnelin suut muurattu umpeen tunnelin romahdettua.

Ei mun ollut tarkotus rakastua. Eihän minuakaan kukaan voinut rakastaa oikeasti. Olin elämäni ajan oppinut monelta ihmiseltä, etten ole minkään arvoinen. Tunsin vain syvää katkeruutta.

Ajattelin hukuttaa pahaa oloani, yrittämällä hankkia useita netti deittejä. Sainkin paljon kiinnostusta osakseni. tosin vain pari kolme itseäni kiinnostavan.

Heti kun aloimme jutella, huomasin hänessä olevan jotain erityistä. Tuntui ja tuntuu edelleen omituiselta, aivan kuin olisin tuntenut hänet aina.

Joskus kun alankertomaan jotain, hän jatkaa sitä kuin olin itse ajatellut.
Se on hämmentävää.

Hän muutti elämäni. Suhteemme luonne on hyvin yksikertainen. Hän on ottanut tehtäväkseen tehdä minut onnelliseksi ja minä teen kaikkeni hänen onnellisuutensa vuoksi. Rakkautta tuhlataan, sitä yritetään suorastaan kaataa päälle. Aina se tulee takaisin. Voisi sanoa että, vain mielikuvitus on rajana mut, hänellä on rajaton mielikuvitus. Varmastikin moni pitäisi meitä pähkähulluina, jos tietäisi, mitä teemme rakkautemme eteen.

Nyt minulla on uusi työ. Rahaakin sen verran että tulen toimeen. Kaunein nainen jonka olen koskaan tavannut. Hän on myös kiltein ihminen jonka tiedän. Hänen eettiset arvonsa ovat mielestäni suorastaan liikuttavat, kuitenkin hyvin perusteltu. Joku suomalainen voisi pitää jopa tiukkapipona. Hän on kuitenkin hulvattoman hauska.

Itsetunto on noussut melkoisella vauhdilla kun, ihanin nainen maailmassa, pitää minua parhaana miehenä maailmassa.

Hän asuu tuhansien kilometrien päässä, joten emme voi tavata kuin, pari kolme kertaa vuodessa. Uskon että tämä raastava ikävä ei unohdu, kun asumme yhdessä. Jos alkaa tuntumaan arkiselta, voi muistella tätä aikaa. Uskonkin tämänkin olevan meille vain hyödyksi.

Aamulla herätessäni saan lukea joka aamu, rakkaudesta, ikävästä ja mitä hyvää minussa on.
tätä kirjoittaessa, saanut 2 rakkaudesta kertovaa viestiä.
Joulusta tulee paras ikinä. Uusivuosi vietetään sellaisessa romantiikan kehdossa, jonka voisi luulla olevan vain rakkausromaanin kirjoittajan mielikuvitusta.

Tilannettani kuvaa hyvin, työkaverin lausahdus.
*Sulta ei voi edes kysyä, mitä kuuluu? Sulle kuuluu kuitenkin niin hyvää että, työkavereita alkaa vi...taa. :)

Jännittävältä. Semmoiselta että on jotain elämää mullistavaa mutta epävarmuus onko se totta. Muistan hetken kun se muuttui rakkaudeksi. Oltiin naiseni kanssa ajamassa mökiltä yöllä kaupunkiin ja tunsin kuinka hyvä on olla autossa katsoen kännääviä ihmisiä kadulla miettien kuinka ei itse tarvi enää pyöriä tuolla. Kun päästiin kotiin emme edes rakastelleet vaan maattiin hiljaa sylikkäin. Ei halunnut olla missään muualla.

Jännitystä, perhosia, ylivilkas energinen olo ja samalla oikein mihinkään ei osaa tarttua, yhtä aikaa hyvä ja paha olla, unettomuutta, maha sekaisin ja ruokahalu kadoksissa, levottomuutta ilmassa ja eräs tietty ihminen mielessä IHAN KOKO AJAN enkä edes tiedä miksi