Haettiin tosiaan eilen se toinen kani.
Tuotiin se sitten kotiin, annettiin olla rauhassa jonkin aikaa, haistelivat toisiaan vanhan kanin kanssa häkin raoista.. No sitten päästettiin vanha kani vapaaksi, se haisteli vähän uutta kania, nuoli hiukan korvia, muttei ollut yleensäkään ottaen kovinkaan kiinnostunut siitä, vaan nuoli mieluummin mun sormiani..
No jätettiin sitten uusi kani vähäksi aikaa yksin, se tuli pois laatikostaan ja tutkaili ympäristöään. Kun tultiin takaisin, vanha kani sitten säntäsi sen luokse. En tiedä kimppuunko vai tuttavuutta tekemään. Uusi kani hyppäsi pois ja juoksi karkuun. Tämä sitten jatkui uudestaan ja uudestaan. Vanha kani yritti lähestyä välillä hitaasti välillä nopeasti, mutta uusi lähti aina karkuun ja tömppäsi välillä jaloillaan. Lopulta sitten otettiin molemmat kiinni ja laitettiin eri häkkeihin. Tänä aamuna uusi kani ei edes tullut mökistään pois.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Uusi kani on kyllä muutenkin todella arka, kuten huomasimme, pelkää tosissaan ihmisiäkin. Mahtoikohan vanhalla kanilla olla pahat mielessä, kun se lähestyi tuota uutta kania, mutta me ei vaan ymmärretty sitä?
Tuotiin se sitten kotiin, annettiin olla rauhassa jonkin aikaa, haistelivat toisiaan vanhan kanin kanssa häkin raoista.. No sitten päästettiin vanha kani vapaaksi, se haisteli vähän uutta kania, nuoli hiukan korvia, muttei ollut yleensäkään ottaen kovinkaan kiinnostunut siitä, vaan nuoli mieluummin mun sormiani..
No jätettiin sitten uusi kani vähäksi aikaa yksin, se tuli pois laatikostaan ja tutkaili ympäristöään. Kun tultiin takaisin, vanha kani sitten säntäsi sen luokse. En tiedä kimppuunko vai tuttavuutta tekemään. Uusi kani hyppäsi pois ja juoksi karkuun. Tämä sitten jatkui uudestaan ja uudestaan. Vanha kani yritti lähestyä välillä hitaasti välillä nopeasti, mutta uusi lähti aina karkuun ja tömppäsi välillä jaloillaan. Lopulta sitten otettiin molemmat kiinni ja laitettiin eri häkkeihin. Tänä aamuna uusi kani ei edes tullut mökistään pois.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Uusi kani on kyllä muutenkin todella arka, kuten huomasimme, pelkää tosissaan ihmisiäkin. Mahtoikohan vanhalla kanilla olla pahat mielessä, kun se lähestyi tuota uutta kania, mutta me ei vaan ymmärretty sitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uuen kanin pitäs saaja olla rauhassa jonku aikaa ennen ku ees ite meet sitä sörkkimään,saati sitten tutustuttamaan toiseen kaniin.onhan se lattia missä ne tutustu puolueeton alue? eli että siellä ei ole kummankaan häkki samassa huoneessa tai vanha kani ei oo siel juoksennellu?siel ei saa olla kummankaan hajuja.Totuta se nyt kuitenki ensin ittees ennen ku siihen toiseen.Tietenki se on arka uudessa kodissa
Joo olet varmaan ihan oikeessa, oltiin varmaan liian innokkaita tutustuttamaan pupuja.. Sai se uusi kani siinä olla ensin yssikseenkin ja rauhoittua, mutta vissiin kumminkin liian vähän aikaa.. Mutta rauhoittukoon nyt lisää, jatketaan myöhemmin.. :)
Ottakaa ihan rauhallisesti vaan. Yleisin virhe kanien totuttamisessa taitaa olla se, että kaneja kokeilla yhteen liian nopeasti tai vain pari kertaa ja sitten päätellään etteivät ne tule keskenään toimeen.
Aloittakaa hiljalleen niin, että puput pääsevät alkuun vain nuuhkimaan toisiaan. Nuuhkimisen jälkeen voidaan kokeilla pientä yhdessä oloa ei-kummankaan-reviirillä ja sitten vähitellen pidentää yhdessä oloaikoja ja pitää pupuja yhdessä ensimmäisen pupun reviirillä.
Totutuksessa tulee melko usein takaiskuja, mutta jos on kärsivällinen, puput kyllä yleensä tottuvat toisiinsa jossain vaiheessa. (Meillä edellinen totutus keski pari kuukautta, mutta onnistui lopulta oikein hyvin.)
Mun leijonanharja tyttöpupuli oli ollut mulla vasta 2 viikkoa kun toin hänelle perle egern herrasmiehen seuraksi. Pari viikkoa puput asuivat eri häkeissä, eri huoneissa. Molemmat kävivät vuoron perään tutustumassa toisiinsa häkkien läpi. Kun poika oli vihdoin leikattu, vapaus koitti.Alussa kummallakin oli oma häkki turvana, jonne toinen ei tunkenut mutta nopeasti toinen häkki lähti pois ja sen jälkeen vipinää on riittänyt. Tämä pariskunta elelee nyt onnellisesti vapaana kaikkialla, häkin ovi pysyvästi auki. Touhua ja hauskoja hetkiä riittää, mutta kekseliäs on todella täytynyt olla kun olen suojannut asuntoani kanien "tuhoamiselta".
Kärsivällisyyttä totuttamisen ja älä luovuta! Kyllä niistä vielä parhaat kaverukset tulee!