Tälläkin palstalla on käyty keskustelua monenlaisista venetyypeistä ja niiden ominaisuuksista, lähinnä Skandiveneet vastaan muu maailma.
Mieleni tekee lähteä isoille vesille. Venetyyppien kohdalla puhutaan avomeriveneistä ja sitten valtameriveneistä. En oikein ole löytänyt tarkkaa selvitystä niiden välisestä erosta ja luokitusvaatimuksista.
Sain s-postiviestin Arubalta, jonne purjehtii 75 v suomalaismies yksinään 8-metrisellä purjeveneellä, ja kiertää palloa tällä veneellä yksinään. Ei se ainakaan koosta ole kiinni vai mitä?
Mieleni tekee lähteä isoille vesille. Venetyyppien kohdalla puhutaan avomeriveneistä ja sitten valtameriveneistä. En oikein ole löytänyt tarkkaa selvitystä niiden välisestä erosta ja luokitusvaatimuksista.
Sain s-postiviestin Arubalta, jonne purjehtii 75 v suomalaismies yksinään 8-metrisellä purjeveneellä, ja kiertää palloa tällä veneellä yksinään. Ei se ainakaan koosta ole kiinni vai mitä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nähtyäni ruotsalaisen Sebastian Näslundin yksinpurjehdusdokumentin "Nu tillhör jag havet" alkoi palata usko taas omaa 28-jalkasta kohtaan. http://www.webvideo.nu/aloneacross/
Tosin se on myös eri äijät jotka tällasilla kipoilla uskaltautuvat rapakon yli lähtemään!:)
Miehistön ominaisuudet loppuvat yleensä ennen kuin veneen. Kaikki rakenteet on tietysti oltava kunnossa, etenkin rikin suhteen, peräsin vaatii myös erityishuomiota. Veneen koko on enemmin kiinni miehistön määrästä ja vaatimuksista. Eipä uskoisi "ylirikattua", kapeaa ja matalalaitaista Inferno29:ää pallonkiertopaatiksi, mutta sopuisa pariskunta on sen Infernollakin tehnyt.
Mikäli pakkoruotsin alkeet ovat tarttuneet, niin tästä voi tavailla lisää pitkänmatkan veneistä sekä varustelusta:
http://www.dromresan.com/bat/index.shtml
Ruotsalainen testiporukkahan on ylittänyt Atlantin 27 jalkaisella ruotsalaisvalmisteisella veneellä, merkkiä en nyt mainitse, ettei mene mainostamiseksi. Olen hiljattain lukenut siitä matkakertomuksen. Joten eihän se veneen koko aina ole yksinomaan se tärkein mittari, vaan kyllähän purjehduskokemus ja mahdollisten riskien minimointikyky on yksi niitä tärkeimpiä ominaisuuksia.
ei ole veneen koosta eikä oikeastaan muistakaan ominaisuuksista, kuten runkomuodosta yms. Enkä varsinkaan lähtisi tekemään mainitsemaasi skandiveneet - muumaailma vastakkainasettelua.
Kyse on mielestäni ememmänkin siitä, että minkälaisella veneellä koet itse matkanteon mielytäväksi ja sellaiseksi, että legin jälkeen tekee mieli lähteä uudestaan. Omien havaintojeni mukaan (koskevat siis vain itseäni, enkä yritä yleistää tai tyrkyttää muille) tähän vaikuttaa merkittävästi miehistön ja veneen muodostama kokonaisuus. Esim. "parhaassa purjehdusiässä" oleva miehistö/naisisto nauttii purjehtimisesta "vaativammalla veneellä" kuin perhemiehitö, jossa 2 aikuista ja useampi alaikäinen lapsi. Ai että miksikö väitän näin? No siksi, että 4-5 henkilön aikuismiehistö pystyy käsittelemään venettä tasapuolisesti ja kaikki saavat pitkillä legeillä riittävästi lepoaikaa. Perhemiehistössä purjehtimisesta vastaavat vanhemmat, jotka vuorottelevat parhaan kykynsä mukaan. Usein vielä niin, että mies hoitaa suurimman osan puirjehtimisesta, jolloin oppii arvostamaan venettä, joka ei ole liian työläs yksin hoidettavaksi (purjeiden trimmaus ja veneen ohjaus). Yöllä arvostaaa lisäksi sitä, että kaikki toiminnot pystyy hoitamaan avotilasta irroittamatta turvaköyttä (tai käyttämättä pitkää tai useampaa köyttä).
Yksin voi purjehtia hyvin Atlantin yli pienellä veneellä. Venettä on helppo käsitellä ja ruokaa ja juomaa mahtuu riittävästi mukaan. Mutta koitappa lastata 6 m veneeseen 5 henkilöä ja 5 viikon ruoat ja juomat.
Itse arvostan myös sitä, että veneessä on massaa sen verran, että vene ei tössähtele aaltoon, vaan puskee läpi ja myös runkomuoto tukee tätä. Kaikki ylimääräinen pauke ja rysähtely on epämielyttävää kipparille ja miehistölle. Ruorimiestä roiskeiltasuojaava avotilakaan ei ole pahitteeksi matkapurjehduksessa näillä leveysasteilla.
Nykyään venesuunnittelussa suuren painon saa asumistilat. Nykyaikainen 32 jalkainen on huomattavasti tilavampi kuin vahempi kanssasisko. Koska hinta pitää myös pitää kurissa, on helpoo ja edullinen tapa lisätä sisätilan volyymiä leventämällä venettä, korottamalla varalaitaa ja "pullistamalla" runkoa. Näistä mikään ei tue purjehdusominaisuuksia. Eikä tässä sinänsä mitään pahaa ole, myös edullisa asuttavia veneitä tarvitaan. Todelliset matkaveneet (valtameriveneet) ovat edelleen pitkiä ja solakoita. Näitä vain ei näe juurikaan Suomessa. Onhan valtameriolosuhteissa vielä 45 jalkainenkin kompromissi tilaa ja ominaisuuksia. Oma valtameriveneihanteeni on Amel. Pitkä ja solakka.
Ai niin, mitäkö eroa valtameri- ja avomeriveneissä. Avomerellä voi purjehtia "vähän" aikaa eikä tarvitse pystyä selviytymään useita vuorokausia ilma ulkopuolista apua tai maissa käyntiä. Valtamerellä pitää olla itsenäinen. Jos olet huomannut, joissain veneissä on kaksi CE-luokitusta, esim. 8 hlö B luokka ja 6 hlöä A luokka.
Drömresanin sivuilla on hyvin kiteytetty pitkänmatkan veneen tärkein ominaisuus:
Slutsaten är hursomhelst att den perfekta långfärdsbåten är den som tar dig ut på en långsegling!
Sepä se, ja pitkänmatkan purjehduksen tärkein edellytys miehistön eli kipparin suhteen on tehdä päätös. Se on vaativa homma, vielä tässä epäröidään ja pohditaan, odotellaan suotuisampaa elämänvaihetta...
En kadehdi niitä joilla on suurempi tai kalliimpi vene vaan tuon lähtöpäätöksen tehneiden rohkeutta.
kyllähän päätöksen tekeminen on ehdoton edellytys, niinkuin tietysti se, että ylipäätään on joku vene. Tuskin sitä uimallakaan kukaan viitsii lähteä, tosin jos lähtee, niin ei voi sanoa lähteneensä purjehtimaan maailman ympäri, pitää sanoa etä lähtee uimaan maailman ympäri. Ainakin luusisin näin. Niin että ilman aasinsiltaa halusin sanoa, että varmaan useimmille lähtöpäätöksen syntyyn vaikuttaa myös minkälainen vene on käytettävissä.
Muuten pikku huomautus, miehistö ja kippari ovat sama-asian vain, kun kyseessä on yksinpurjehtija, "tärkein edellytys miehistön eli kipparin suhteen". Jos kyseessä on vaikkapa pariskunta, ei pelkästään kipparin päätös riitä.
Tietysti se päätös on tärkeä. Minä kääntäisin tuon siteeraamasi lauseen ajatuksen niin, että paras pitkänmatkanvene on sellainen, johon itse kullakin on varaa. Reissu unelmaveneellä toteutuu meistä useimmilla vain Nukkumatin gastina.
Kun katsoo ARC2004:ään osallistuneita veneitä
http://arc.worldcruising.com/en/default.asp?pg=/en/teams.asp?
niin on siellä oltu mukana Confort 30:lläkin, mutta nyt näyttää olevan yleisin koko 40". Jokunen vuosi sitten 38":it olivat suosituimpia.
Luulisi vain yli 40" olevan jo aika raskaita purjehtia, vai onko niissä sitten sähkövinssit yms.
>>> Jos kyseessä on vaikkapa pariskunta, ei pelkästään kipparin päätös riitä.
Kipparin päätös riittää aina. Miehistönä ei ole pakko olla :) Kipparilla on jakamaton vastuu aluksesta, ja myöspäätökset tekee kippari. Ja aluksessahan on aina kippari, ei kahta.
Laskin nopeasti: 26% ranskalaisia, 26% enlantilaisia, 20% Suomesta ja skandinaviasta, 9% saksalaisia, loput muita (ainakin Taiwan,Usa, Hollanti)...............jos jotain kiinostaa.
Sun mukaan ei ainakaan lähde kukaan. Vai oliko tämä vain huumoria?
Näyttää olevan myös kymmenkunta hullua venekuntaa, jotka BAVARIALLA uskaltaa ihan avomerelle...
Pieniimmät Bavariat 35/36 jalkaisia.
te joilla on kokemusta! voiko Finn 26 varustaa sellaiseksi että sillä pääsee merta pitkin esim välimerelle muutamaksi vuodeksi ja takaisin, vai onko vene liian pieni ja/tai heikko sellaiseen rojektiin?
maailman merillä, jos pärjää Itämerelläkin. Kyllä vene kestää miehistöstä en tiedä.
Kokokysymys riippuu miehistön lukumäärästä. Maksimi mielestäni kolme aikuista tai kaksi aikuista ja kaksi lasta.
Onhan Finnillä ylitetty rapakkokin hyvällä menestyksellä.
Tunnetuin suomalainen valtamerivaene on varmaankin Buster L