Aitakasvin valinta

olisi punalehtiruusu-viihtyy varjossa ja lehdet sinertävät, sietää leikkausta, lopullinen koko 2-3 m, tuo eroavuutta vehryteen, piikit pitävät tunkeilijat poissa.
Toinen vaihtoehto voisi olla tyrni-kuiva maa, sietää leikkausta, ei juurivesoja, hopeiset lehdet, marjoo, 1:5 eli yksi miespuolinen pölyttää 5-8 naispuolista.

on niukkaan maahan ja puolivarjoonkin tyytyväinen. Upea syysväri, kaunis kukinto ja käyttökelpoinen marja on sen hyviä puolia. Käy niin leikattavaksi aidaksi kuin vapaasti kasvavaksikin aidanteeksi. Tuuhea kasvutapa ja maksimikorkeus noin 1.5 - 2 m. (Riittänee hyvin näkösuojaksi?) Toinen samankaltainen (eli suht vaatimaton kasvupaikastaan) on isotuomipihlaja, joka voi kasvaa jopa 3-5 metriin. Ei ole kuitenkaan tyvestä niin tuuhea kuin edellä mainittu.

Istutusvaiheessa kannattaa kuitenkin parantaa maata, olipa kysessä lähes mikä kasvi tahansa. (Eli laittaa kasvualustaan edes hieman uutta multavaa maata.) Ja (mahdollisesti) hedelmäpuita lannoittaessasi voit samalla nakata myös pensasaidalle kevät ja/tai syyslannoitetta.

Tyrni on luonnostaan kivikkoisten hiekkamaiden kasvi (luontaisena sitä löytää mm.merenrannoilta.) Varsinkin parina ensimmäisenä kasvukautena tyrnin kastelusta on kuitenkin huolehdittava (pienet juuret, vaikka kuivuutta kestääkin ja sen heikkoja juuria on varottava istutusvaiheessa. Typpilannoitusta tulee välttää (koska juuristo sito maaperästä typpeä) ja kalkista se pitää. (Hiekkamaassahan sitä onkin luonostaan.) Mielestäni tyrnit eivät kuitenkaan kiemuroine oksineen ja piikeineen ole niitä kauneimpia kasveja, vaikka hopeanhohtoiset versot niillä onkin.

Yksi poika pölyttää 3-5 tyttöä. Nykyään on useita varteenotettavia lajikkeita. Varsinkin luonnonkannoista jalostettuja..ovat suht kestäviä, mutta luonnontyrnejä satoisampia. Esim.Tarmo ja tytöiksi Terhi& Tytti ja Oliver ja Piehinki on myös hyviä. Menestyvät hieman pohjoisemmasakin (kokemuksia
V-vyöhykkeellä.)