Minun kuuluisi olla onnellinen, minulla on avomies, joka rakastaa mua. Tunnen itseni niin huonoksi, etten voi nauttia elämästä...
Kaksi vuotta sitten mieheni petti minua, meillä meni silloin huonosti. Annoin anteeksi, mutta jokin minussa on pysyvästi muuttunut.
En arvosta itseäni ollenkaan. Tuntuu että muut ihmiset pitää mua tyhmänä, rumana ja että he haukkuvat kaikki minua...
Olen tyytymätön vartalooni, ja olen yrittänyt laihduttaa. Laihtuminen ei kuitenkaan koskaan ole auttanut olooni.
Itken usein ilman syytä ja tunnen ettei mun olemassaololla ole mitään merkitystä.
Nyt sitten olen menettämässä mieheni, koska yritin pönkittää itsetuntoani kännissä, ja flirttailin ja suutelin toista miestä. Inhoan itseäni entistä enemmän.
Kerron kaiken tänään, en voi olla kertomattakaan. Saapahan mieheni tietää kuinka kamala ihminen olen.
Tänään kävin puhumassa opiskelupaikkani terveydenhoitajalle, joka on aivan ihana ihminen. Kerroin kaiken, ja hän sanoi että olen masentunut ja vaadin itseltäni liikaa. Menen ensi viikolla psykologille, toivottavasti saan taas halun jatkaa elämää...
Toivottavasti joku jaksoi lukea. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kaksi vuotta sitten mieheni petti minua, meillä meni silloin huonosti. Annoin anteeksi, mutta jokin minussa on pysyvästi muuttunut.
En arvosta itseäni ollenkaan. Tuntuu että muut ihmiset pitää mua tyhmänä, rumana ja että he haukkuvat kaikki minua...
Olen tyytymätön vartalooni, ja olen yrittänyt laihduttaa. Laihtuminen ei kuitenkaan koskaan ole auttanut olooni.
Itken usein ilman syytä ja tunnen ettei mun olemassaololla ole mitään merkitystä.
Nyt sitten olen menettämässä mieheni, koska yritin pönkittää itsetuntoani kännissä, ja flirttailin ja suutelin toista miestä. Inhoan itseäni entistä enemmän.
Kerron kaiken tänään, en voi olla kertomattakaan. Saapahan mieheni tietää kuinka kamala ihminen olen.
Tänään kävin puhumassa opiskelupaikkani terveydenhoitajalle, joka on aivan ihana ihminen. Kerroin kaiken, ja hän sanoi että olen masentunut ja vaadin itseltäni liikaa. Menen ensi viikolla psykologille, toivottavasti saan taas halun jatkaa elämää...
Toivottavasti joku jaksoi lukea. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta tuntuu samalta, tai siis tuntui. Nykyään syön masennuslääkkeitä.(zoloftia) Pientä annosta 50 mg päivässä. KAIKKI KYLLÄ VIELÄ KÄÄNTYY HYVÄKSI... KÄÄNTYKÖÖN AURINKO SINUUN PÄIN!!!!
Kiitos... Huomenna on ensimmäinen psykologin vastaanotto, saa nähdä miten se menee.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Kaikkea hyvää sinullekin!
Voimia sinulle! Taidat olla masentunut,hienoa siis että hankkiudut hoitoon. Psykologin ja muutenki mielenterveyspalveluiden avulla pääset toivottavasti eteenpäin. Kuullostaa varmasti tyhmältä, mutta jossain vaiheessa se elämä rupee taas sujumaan vaikka ajatus tuntuukin mahdottomalta. Itselläni psykologi ei jotenkin osannut auttaa. Psykiatrian poliklinakalta sain kunnon avun mutta onhan psykologeja erillaisia. Voimia!!!!
sillä erolla että menetin vaimoni ja syön nyt lääkkeitä ja yritän selvitä päivän kerrallaan toivon sinulle voimia!!