Tunnen olevani umpikujassa,eikä minulla ole minkäänlaista hajua siitä mitä tehdä. Parisuhde on ajautunut sellaiseen tilaan, etten tiedä kannattaako minun piinata enää itseäni ja yrittää jaksaa yhdessäeloa. Tuntuu että kaikki yhteinen on kadonnut, hellyyttä ei välillämme enää ole.Lapsi on ainoa yhteinen tekijä välillämme. Elämä on yhtä rahapulaa,riitelyä, kiirettä,tekemättömiä töitä. Toiselta en saa voimaa, ainoastaan syyllistämistä. Tuntuu että ympärilläni on jo pitkään vellonut negatiivisuuden kenttä,jatkuva epäonni vainoaa ja asiat eivät luista. Olen sekaisin ja välillä epäilen itseäni: jospa syy on todellakin minussa, jos minä saan itse negatiivisuudellani aikaiseksi kaiken tämän???
Omaan itsekin jonkunlaisia näkijän kykyjä, mutta tuntuu että nekin ovat tällä hetkellä "tukossa", ja olen aivan sokea omalle tilanteelleni. Näetkö sinä jotain valoa tulevaisuudessani????
Haluaisin niin elää normaalia,rauhallista elämää.
Omaan itsekin jonkunlaisia näkijän kykyjä, mutta tuntuu että nekin ovat tällä hetkellä "tukossa", ja olen aivan sokea omalle tilanteelleni. Näetkö sinä jotain valoa tulevaisuudessani????
Haluaisin niin elää normaalia,rauhallista elämää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Negatiivisuuden kenttä, joka on olemassa, on sinun itsesi luoma, eli sinä ajat sillä myös parisuhdettasi karille.
Helpottaisiko parisuhteen lopettaminen. Ei, koska negatiivisuus jatkuu ja sen jälkeen purat sen lapseen.
Ei arjenkaan tarvitse olla tiuskimista, riitelyä ja rahapulasta valittamista. Rahapula taitaa olla suurimmalla osalla ihmisistä kaiken lisäksi...
Työt eivät tekemällä lopu, eikä niistä tavitse koko ajan listata itselle tai puolisolle. Likapyykit tai tiskit eivät perässä tule kodin oven ulkopuolelle. Siivota ei tarvitse vain tavan vuoksi, eikä varsinkaan jos ei jaksa. Puolisoa ei tarvitse tai annata syyttää kaikesta harmista, jota vastaan tulee. Asioita sattu ja tapahtuu, muta ei kaikesta tarvitse syllistää tai syyllistyä.
Päästä itsesi ja perheesi helpommalla ja relaa vähän, tai oikeastaan paljon. Epäonni ei vainoa sinua, sinä vai net osaa nyt ajatella muutakuin epäonnistumista. Koska olet viimeksi sanonut hyvän sanan puolisollesi tai lapsellesi, koska hymyillyt? Hymy ja hyvä sana herättää melkein poikkeuksetta vastareaktion, rakastamalla saa rakkautta.
Mieti itsekin, että mikä nyt on niin huonosti ja mistä alkaen on ollut huonosti?
Piinaako miehesi vain sinua, etkä sinä lainkaan miestäsi?