Rakkaus on hassu sana

Rakkaus tuo hassu sana,
joka vilahtaa vain elämän täyttöpaikoissa,
välissä nyrkiniskujen,
välissä riitojen siivousvuoroista,
jälkeen petoksen ja pettymyksen,
vanhan lopussa uuden edessä,
takana selän muiden mieliksi sanottuna.
Rakkaus näyttäytyy ainoassa oikeassa muodossaan takaa ajan,
riisuttuna kaikesta painosta,
arjesta,
velvollisuuksista,
odotuksista,
täyttymyksen odottamisesta,
epävarmuudesta,
kukkii aidosti vasta pettymyksen sateen jälkeen.
Miksi noin – kysyt,
siksi koska rakkaus ei ole vain onnea,
siksi koska rakkaus tarvitsee adrenaliinia kasvaakseen,
tarvitsee kuhmuja ja vapaata pudotusta,
pelkässä onnessa rakkaus nuutuu.
Rakkautta halutaan,
mutta oikeaa rakkautta pelätään.