..hei isäni kuoli toissa jouluna ja sen jälkeen(uutama kuukausi) aloin saamaan paniikkikohtauksia..kesä oli aivan kauhea..en uskaltanut olla yhtään ysin! oireet kuitenki ajan kans hiukan helpottivat..ja käyn psykiatrilla säännöllisesti,mutta nyt tuntuu taas että "sekoan" pelkään että kun olen poikani kans kahestaan sekoan ja teen sille jotain pahaa...en tosiaan vois mitään sellasta tehdä mutta ajatukset sellasesta tuntuu tosi pelottavilta!! onko kellään mitään vastaavanlaisia kokemuksia ja miten ne helpottuu?? auttaisko jotku mieliala lääkkeet? olen muutenkin kauhea jännittäjä tyyppi ja otan kaikki niin itteeni. mutta nuo ajatukset on kaikista pelottavimmat ja vielä omaa lasta kohtaan..oisin kiitollinen jos joku vastais mulle jotain...
pelottaa!!
miksi näin..
3331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko sinulla yhtään ystävää joka on mahdollisesti kokenut elämässään samanlaisia ikäviä asioita?
Voisitte yhdessä harrastaa jotain, tai vain kahvitella ja rupatella.
Moni muukin ihminen on elämässään kokenut ikäviä asioita, paljon pahempaakin. Et sinä ole ainoa.
Otahan itseäsi nyt niskasta kiinni.
Ei missään nimessä kahvia, siinä on paljon kofeiinia, mikä pahentaa oireita. Käytä
mieluummin teetä, se ei ole niin voimakasta.
Pidä huoli syömisestä, ettet ole liian kauan
ilman ruokaa, ja verensokerisi pääsee laskemaan.
Sinulla voi olla liian tehokas sokeriaineen-
vaihdunta, ja ellei oireet helpota, mene
mielenterveystoimistoon, lääkkeistä on apua.
Ota ensiavuksi, vaikka disperiiniä tai asperiinia, se lievittää jännitystä.
Ennen kaikkea hae apua oireisiisi, niin elämä
alkaa helpottaa.
nyt kuitenkin kasvat aikuiseksi käyt koulut ja hankit oikean lapsen ja tietenkin: opettelet kirjottamaan. Turha tollasien ``purkkapirkkojen`` on tulla tänne jauhamaan paskaa.