Onko vinkkejä miten tukea lukihäiriöistä lasta?
Olen ollut yhteydessä kouluun, opettajiin, rehtoriin, erityisopettajaan, mutta lastani ei saada mahdutettua tukiopetusryhmään. Kommentti on aina sama "Kunhan tyttö kirjoittaa, ongelma katoaa."
Eihän asia noin yksinkertainen ole. Itse kuljin koko ala-aste ajan lukiopettajalla, myös miehelläni on vastaavia vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa.
Lisäksi tyttäreni on oppikirjoista tuttu lukihäiriölapsen esimerkki tapaus, vaatteet eivät saa kiristää/ahdistaa, ystävien nimet eivät jää muistiin jne.
Nuorempi lapsistani on päässyt jo esiopetuksen piirissä nauttimaan erityisopettajan ohjauksesta, luultavasti koska on ihan loppuvuodesta syntynyt, ja eskari opet ovat kiinnittäneet lapsen kehitykseen enemmän huomiota kuin normaali tapauksessa. Vielä en ole päättänyt laitanko lapsen syksyllä kouluun vai vielä toiseksi vuodeksi eskariin.
Jos kuten näyttää joudun koulupäivän päätteeksi opettamaan tätä vanhempaa tyttöä itse, luulen että nuoremman olisi tukevamman pohjan saadakseen parasta käydä eskaria toinenkin vuosi. Pelkään etteivät rahkeeni riitä molempien tukiopetukseen kotona.
Tiedän että koulujen varat ovat rajalliset, mutta tälläisissa tapauksissa tunnen katkeruutta päättäjiä kohtaan.
Tilanteen kurjuutta lisää, että keräsimme nimilistan vanhempien kesken jottei tyttäreni luokasta ensisyksynä tehtäisi 30 oppilaan jättiluokkaa. Mitään vaikutusta listalla ei ollut kaupungin päättäjille, vaikka sen allekirjoitti joka ainoa nykyisen tokaluokkalaisen vanhempi.
Kolmannella luokalla alkava englannin kieli arveluttaa juuri tuon lukihäiriön vuoksi, miten jos lapsi ei osaa kirjoittaa sujuvasti hän voisi osata kirjoittaa vierasta kieltä?
En minä lapsestani neroa ole tekemässä, mutta mielestäni jotta opiskelu sujuu täytyy lukeminen ja kirjoittaminen sujua.
Jos tuo tärkein perusta on heikossa kunnossa, tulevat 7 vuotta peruskoulua eivät kovin ruusuisilta näytä, saati mahdollisuus päästä lukioon ja eläinlääkäriksi :) Kuten tyttäreni on päättänyt isona tulla.
Olen ollut yhteydessä kouluun, opettajiin, rehtoriin, erityisopettajaan, mutta lastani ei saada mahdutettua tukiopetusryhmään. Kommentti on aina sama "Kunhan tyttö kirjoittaa, ongelma katoaa."
Eihän asia noin yksinkertainen ole. Itse kuljin koko ala-aste ajan lukiopettajalla, myös miehelläni on vastaavia vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa.
Lisäksi tyttäreni on oppikirjoista tuttu lukihäiriölapsen esimerkki tapaus, vaatteet eivät saa kiristää/ahdistaa, ystävien nimet eivät jää muistiin jne.
Nuorempi lapsistani on päässyt jo esiopetuksen piirissä nauttimaan erityisopettajan ohjauksesta, luultavasti koska on ihan loppuvuodesta syntynyt, ja eskari opet ovat kiinnittäneet lapsen kehitykseen enemmän huomiota kuin normaali tapauksessa. Vielä en ole päättänyt laitanko lapsen syksyllä kouluun vai vielä toiseksi vuodeksi eskariin.
Jos kuten näyttää joudun koulupäivän päätteeksi opettamaan tätä vanhempaa tyttöä itse, luulen että nuoremman olisi tukevamman pohjan saadakseen parasta käydä eskaria toinenkin vuosi. Pelkään etteivät rahkeeni riitä molempien tukiopetukseen kotona.
Tiedän että koulujen varat ovat rajalliset, mutta tälläisissa tapauksissa tunnen katkeruutta päättäjiä kohtaan.
Tilanteen kurjuutta lisää, että keräsimme nimilistan vanhempien kesken jottei tyttäreni luokasta ensisyksynä tehtäisi 30 oppilaan jättiluokkaa. Mitään vaikutusta listalla ei ollut kaupungin päättäjille, vaikka sen allekirjoitti joka ainoa nykyisen tokaluokkalaisen vanhempi.
Kolmannella luokalla alkava englannin kieli arveluttaa juuri tuon lukihäiriön vuoksi, miten jos lapsi ei osaa kirjoittaa sujuvasti hän voisi osata kirjoittaa vierasta kieltä?
En minä lapsestani neroa ole tekemässä, mutta mielestäni jotta opiskelu sujuu täytyy lukeminen ja kirjoittaminen sujua.
Jos tuo tärkein perusta on heikossa kunnossa, tulevat 7 vuotta peruskoulua eivät kovin ruusuisilta näytä, saati mahdollisuus päästä lukioon ja eläinlääkäriksi :) Kuten tyttäreni on päättänyt isona tulla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
meillä aikanaa todettiin kapea-alainen lukihäiriö tytöllä lähinnä kuulon ja kädenyhteistyön välillä. eli kuuli oikein kirjoitti väärin. oppi lukemaan jouluksi vaikka oli ollut koko pienen ikänsä kirjaimista ja kirjoista innostunut.
tyttö kirjoitti kauheaa raunio tekstiä. sanahirviöitä, joissa oli yhden sanan alku ja toisen loppu. ajatus kun kulki kynää nopeammin.
hänella asiaa auttoi kirjoittaminen, kopioi satukirjasta tekstiä koneelle, jossa oikolukuohjelma heitti punaista väärin kirjoitetun alle. MUTTA KYSEESSÄ OLI HELPPO TAPAUS. siis kapea-alainen häiriö. vaikeammat tapaukset vaativat taatusti erityisohjantaa.
tykkääkö tyttö lukea? jaksaako lukea oikeita kirjoja. meillä innostus kirjoihin auttoi eteenpäin
enkussa auttaa myös tietsikan perunakellarin ja opitin englannin tehtävien harjoittelu. ja sanojen kirjoittaminen paperille joka läksyalueesta. ja sen oman oppimistavan löytäminen. onko hän lukemalla oppiva vai kirjoittamalla parjäävä. vai kuuleminenko saa opin painumaan mieleen. käytäntö ja kokeilut auttavat.
tukiopetukseen sinulla on tietysti lain suoma oikeus. se vain vaatii sisua puskea järjestelmää vastaan ja vaatimalla vaatia jopa lakituvan kautta oikeutta lapselle,jolle se kuuluisi ilman muuta lakisääteisenä.
Luullakseni lukihäiriö on keskivaikea.
Tyttöni lukee paljon, mutta lukeminen on usein tankkaavaa jos tavumäärä nousee yli kahden.
Ekaluokalla tyttö kirjoitti todella paljon, ilmeisesti opettaja silloin katsoi virheitä läpisormien, joka tavallaan kannusti lasta tarinoimaan. Nyt kun odotetaan virheettömämpää tekstiä lapsi lannistuu.
Luin tytön kirjoittaman lyhyen aineen hiihtolomasta, vihko on A5 aukeamalla oli 19 virhettä. Eli ei juuri ehjiä sanoja. Sanat yhdistyvät pötköiksi, kaksoiskonsonantit ovat täysin hukassa.
Luultavasti lapsellani on näkömuisti, hän muistaa kirjan sivun ulkoasusta missä jotain luki. Vielä emme ole kokeisiin joutuneet pänttäämään joten tuo oppimistapa on hiukan hukassa.
Kun kirjoittamisen innostus näyttää virhemäärien kasvaessa laskevan. Täytyy löytää kannustus keinoja jotta kirjoittaminenkin tuntuisi kivalta. Lukemisesta tyttö nauttii luonnostaan. Luultavasti koska olen lukenut lapsille todella paljon.
Tukiopetukseen on oikeus, mutta ilmeisesti tästä on lakitupaan sitä lähdettävä peräämään. Ja tuota kautta taas teen lapsen koulunkäynnistä hankalaa. Kenenkään lapsen oppimista ei kannusta jos vanhemmat ja opettajat ovat napit vastakkain. Siltä osin tunnen vastuuni mitä tukemiseen tulee.
Tuota tietokoneella kirjoittamista voisin todella kokeilla ja kannustaa siihen. Tytön tarinointi pää tuottaa kyllä mainioita juttuja. Jos hän oppisi noilla punaisilla viivoilla tarkistamaan tekstiään. Hyvä idea Kiitos siitä. :)
Ja lisääkin ohjeita vastaan otetaan.
minäkin olen lukenut paljon ja pitkiäkin kirjoja, jopa kirja sarjoja ääneen. välillä tunti tolkulla iltasatuina.
se auttaa lauserytmin ja sanavaraston hallintaan.
en malttanut kurkata linkkiä, mikä peli siellä oli. mutta meillä on pelattu letramiksiä, muodosta sanoja peliä vähän mukaelluin säännöin (auttaa saa) ja siitä on tykätty
Se on kovin valitettavaa, että resursseja on niin vähän. Meidänkin kunnassa on tosiaan varaa tuohon yhteen tukiopetustuntiin. Luokilla 1-2 on oppilaita 25 per luokka ja kolmannesta eteen päin yli 30 oppilasta joka luokalla.
Tähän määrään mahtuu jo 5-7 jatkuvaa tukiopetusta tarvitsevaa ja kaikki sairaspoissaolijat tähän päälle. Eli siitä voi laskea kuinka paljon tukea heruu yksittäistä oppijaa kohden.
Että tänä aamuna tyttöni itki äidinkielen läksyjensä parissa, joita ei eilen suostunut tekemään.
Kun kysyin syytä, tyttöni pitkän keskustelun jälkeen sanoi, ettei enää halua kirjoittaa mitään. Tunnilla opettaja vilkaisee mitä tyttöni on kirjoittanut, punaa kynällä merkkejä läpi sivun ja käskee korjata, kertomatta miten korjata.
Tiedänhän minä resurssipulan ja opettajien ahdingon, syytänkin enemmän kunnanisiä ja valtion päättäjiä, jotka samoin punakynällä merkaten tuhoavat yhä enemmän lasten oikeuksia tarvitsemaansa tukeen.
Lupasin lapselleni että minä autan, merkitsimme lukujärjestykseen lisätunnit kolmeksi iltapäiväksi, jolloin tyttöni voi asennoitua niin että leikki alkaa vasta tuon läksytunnin jälkeen. Jolloin teemme tehtävät, ja lopputunnin harjoittelemme kirjoittamista.
Yhdessä mietimme nyt hauskoja tapoja tehdä kirjoittamisesta taas hauskaa ja innostavaa, kuten se oli kun tyttö oppi kirjoittamaan.
Mitenhän me vanhemmat ja opettajat voisimme nousta parrikadeille koululaistemme puolesta, jotainhan tälle pitäisi alkaa tekemään.
Vanhemmat syyttävät opettajia, jotka syyllistävät itsensä ja ahdistuvat yhä enemmän työnsä mahdottomuudesta.
Ei kai näitä jättiveroja ole mitään mieltä maksaa jos edes lasten oikeutta hyvään peruskoulutukseen ei enää ole.
Onko teidän koulussa pienluokkaa? Siis ns.erityisluokkaa?
Meidän tytöllä on ollut ihan samoin, ei sujunut kirjoitus ja lukeminenkin oli aika hakusessa, mutta myös matematiikka oli vaikeaa. Nyt tyttö on kolmannella luokalla ja on ollut kohta kaksi vuotta pienluokalla. Ekaluokalla oli jo aika paljon pienryhmässä kun ei pärjännyt muiden mukana. Voisiko teillä ajatella siirtoa joksikin
aikaa pienluokalle? On ollut todella hyvä juttu, viime vuonna tyttö oli 1-2 luokalla jossa oli 6 oppilasta ja nyt 3-6 luokalla, jossa on 10 oppilasta. Opettajakin vaihtui, ja avustaja, muttei haitannut, edistys jatkuu.. =)
Ei ole erityis luokkaa, ja naapurikuntaan päästäkseen täytyy olla todella vakavia häiriöitä. lapseni on sopeutuvainen ja sosialinen jolloin toiveita erityisluokkaan pääsystä ei ole.
Siksi olen huolissani tulevasta syksystä jätti luokasta ja muusta. Minulle ei ole vaikea myöntää että lapsella on ongelma, mutta päättäjillä on vaikeuksia ymmärtää että hän todella tarvitsee apua.
itse kun olen lukihäiriöinen, kuten miehenikin, tuntuu etteivät omat tietomme välttämättä riitä auttamaan lasta pitkän päälle.
Kyllä me vielä selviämme, mutta jo nyt tokaluokalla huomaan joskus vastaavani etten itsekkään tiedä, mikä kirjoitusmuoto on se ainut ja oikea.
Tämä on aika kamala tilanne, mutta näin avoimena ja neuvoa hakien toivon, että lapseni selviytyy tässä säästöjen maassa kohtalaisena oppilaana läpi peruskoulun.
Hei!
Luin juuri aamulla Keskisuomalaisesta asiaasi liittyvän jutun. Se löytyy ositteesta
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=37351&threadid=37351
Artikkelissa mainitaan peli, jota voi halutessa tilata kokeiltavaksi.
Viidesluokkalaiselle taistelin tukiopetustunteja matematiikkaan ja englantiin, mutta vähäisten resurssien takia saimme vain yhden tunnin viikossa. Se ei riittänyt alkuunkaan. Niinpä teimme kipeän (asuu viikon isovanhempiensa luona), mutta ainoan oikean ratkaisun, ja nyt hän käy pientä maalaiskoulua, jossa on mahdollisuus jopa kolmeen (tarvittaessa enempäänkin)lisäopetustuntiin. Jo ensimmäiset kolme kuukautta ovat näyttäneet, että kehitystä on alkanut tapahtua huimaa vauhtia. Lapsi itse on innoissaan ja haluaa lukioon, johon pääsyn esteenähän on mukautettu opetussuunnitelma, joka kaupungissa olisi pian jouduttu ottamaan hänen kohdallaan käyttöön.
Tämä järjestely sovittiin alustavasti puolivuotiseksi, mutta koska juuri eilen koulu tiedotti mahdollisista luokkien yhdistämisestä, saa nähdä, mitä syksyllä tehdään. Yli 30 oppilasta luokassa -ei hyvältä kuulosta.
Juuri tänään päiväkävelyllä mietin, että olisin valmis vaikka sponsoreita etsimään koululle, että saataisiin rahaa opettajien palkkaamiseen, mutta suomen laki taitaa sen kieltää. Kyllä me aika voimattomia ollaan opetusviraston ja muiden päättävien elinten edessä, mutta uskon kuitenkin taisteluun.
Tässä näin pikaisesti- yksi koululainen odottaa hakijaa.
Joskus mietin olisiko viisasta opettaa lapsia osaksi kotona, esim. Päivä viikossa.
Koulupäivän jälkeen lapsi on väsynyt eivätkä lisätunnit innosta, se oppimisen kannalta paras aika kun kuluu koulussa.
Jos opettaisin päivän viikossa itse, luulen ettei se rapauttaisi lapsen suhteita koulukavereihin.
Noina neljänä tuntina, jotka voisin keskittyä pelkästään tytön ohjaamiseen tämän parhaimpaan vireysaikaan voisin saada jotain aikaan.
Tyttöni pärjää koulussa muuten hyvin, koska tokaluokalla on vielä aika vähän kirjoittamis vastaamista. Tunnilla pärjää kun kuuntelee ja tekee läksyt, jotka opettajan pyynnöstä myös tarkastan.
Ovatkohan ajatukseni ihan älyttömiä?
Kiitos vinkistä, luin tuon artikkelin pelistä :) sehän on ihan kuin meitä varten.
Tilaan pelin ja osallistun sen kehittämiseen. Kiitos vinkistä. Luultavasti tuosta on apua ja vielä muodossa josta tyttöni taatusti pitävät.
Ihanaa että on näitä palstoja, joissa voi kysyä apua, ja saada todella hyviä vastauksia. :)
Mulla on 3 poikaa. Keskimmäinen kärsi koko peruskoulu ajan lukihäiriöstä.
Kun hän oli ekalla, nuorin syntyi. Joten mulla oli aikaa kotona seurata läksyt ym. Ja pian kiinnitin huomiota takkuilevaan lukemiseen ja kirjoitus vaikeuksiin. Ope (vanha nainen) oli vaan sitä mieltä että poika on niin vilkas ja taitaa olla keskittymis vaikeuksia, mutta lupas ottaa tuki opetukseen. Sitten sen oli keväällä myönnettävä että äitin epäilykset piti paikkaansa. Poika oli 2-5 luokat pienryhmässä. Englanti mukautetussa ryhmässä. Ylä-aste oli vaikeaa, kun olis pitänyt lukea paljon enemmän. Ruotsissakin pääsi mukautettuun ryhmään. Kässä, kuvis, musa ja liikka olivat hyviä, muut niin ja näin. Joskus luin hänelle koe aluetta ääneen ja jouduin usein muutenkin auttamaan. Tuntui joskus raskaalta. Mutta nyt on mennyt hyvin. Valmistuu keväällä amiskasta luokkansa parhaimmistossa. Amiskassa on mennyt hyvin kun se ei oo teoriapainotteista, vaan työtä opetellaan tekemällä.
Nyt olen jotenkin helpottunut että se peruskoulu on ohi. Kun yhdistelmänä on lukivaikeus, ylä-asteen opinnot ja murros-ikä, niin eipä aina jaksa naurattaa, tarkotin että pitkäjännitteisyys kehittyy mukavasti.
Nuorin on nyt viidennellä ja tuntuu niin keposelta ja helpolta ed.jälkeen.
Mut onhan se kiva kun jokainen lapsi on omanlaisensa persoona.
Tsemppiä sulle 2 tytön äiti.
Mulle neuvottiin aikanaan että pää-asia kun jotain lukee, vaikka aku ankkaa.
Tilaa heille mieleinen lehti, käykää paljon kirjastossa. Muista ottaa aina huumoria mukaan vaikka väsyttäskin.
Sillä sen voin sanoa että kun 9 vuotta tukee, niin joskus se vaan tuntuu.
Välillä tuntuu, että sana "lukihäiriö" ymmärretään pelkästään lukemiseen liittyvänä ongelmana, ja jos lapsi lukee hyvin, ei ongelmaa ole. Lukihäiriöhän on lyhenne luku- ja kirjoitushäiriöstä.
"Kunhan tyttö kirjoittaa, ongelma katoaa." Sano tähän että opettakaa hänet KIRJOITTAMAAN. Hän tarvitsee kirjoittamisessa erityisopetusta.
Miehelläni on ongelmia kirjoittamisessa. Hän sai kyllä lapsena lukiopetusta, mutta se oli LUKUopetusta. Kirjoittamiseen ei kiinnitetty mitään huomiota. Nekin tunnit, joilla "normaalit" luokkakaverit kirjoittivat, oli mieheni lukiopetuksessa lukemassa. Hänellä on edelleen suuria ongelmia kirjoitetun tekstin tuottamisessa, eikä hän tiedä, pilkkusäännöista yhtään mitään, koska ei ollut mukana niillä tunneilla, joilla niitä opetettiin. Lukemisessa hän on lyömätön. Jos joku tieto löytyy kirjastosta, se on hänelle melkein sama kuin jos se löytyisi hänen päästään.