Tuntuu, että kaikki romahtaa päälle.
Hyvä ystäväni menetti yllättäen puolisonsa muutama päivä sitten, vaikka hän oli vielä nuori ja elämän olisi pitänyt olla edessä.
Kerroin kahdelle vastakkaista sukupuolta olevalle ystävälle, että muistaisimme nauttia jokaisesta päivästä ja jokaisesta hetkestä aivan kuin se olisi viimeinen, koska emmehän tiedä mikä milläkin hetkellä meitä on vastassa.
Toisen äänestä vaistosin hänen ymmärtävän mitä tarkoitin, toinen taas oli hiljaa, kun kerroin kuinka tärkeä hän on minulle ystävänä, eikä vastannut siihen mitään.
Itselleni tuli tunne, etten merkitse hänelle mitään edes ystävänä.
Tuntuu vaan niin pahalta.
Hyvä ystäväni menetti yllättäen puolisonsa muutama päivä sitten, vaikka hän oli vielä nuori ja elämän olisi pitänyt olla edessä.
Kerroin kahdelle vastakkaista sukupuolta olevalle ystävälle, että muistaisimme nauttia jokaisesta päivästä ja jokaisesta hetkestä aivan kuin se olisi viimeinen, koska emmehän tiedä mikä milläkin hetkellä meitä on vastassa.
Toisen äänestä vaistosin hänen ymmärtävän mitä tarkoitin, toinen taas oli hiljaa, kun kerroin kuinka tärkeä hän on minulle ystävänä, eikä vastannut siihen mitään.
Itselleni tuli tunne, etten merkitse hänelle mitään edes ystävänä.
Tuntuu vaan niin pahalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikkihan meistä ei enää näe huomista auringonnousua. Kuolema on aina yllätys ja koskee jäljellejääneisiin, vaikkakin vainaja olisis ollut parantumattomasti sairas ja kuolemaan tietyllä tavalla jo varauduttu.
Uskoisin, että toinen ystävistäsi ei vain osannut sanoa mitään. Hänellä ei ehkä ollut sanoja sinulle, koska ei ole tottunut puhumaan tunteistaan tai syvistä ajatuksistaan. Hiljaisuus ei ole suinkaan aina huono asia - pahempi on se, että pälätetään asioista ja tapahtumista kaikenaikaa, halusi joku kuunnella tai ei. Ehkä ystävälläsi on muisto surusta, ja häne ei siksikään pystynyt kommentoimaan lausettasi.
Miksi sinulle pelkän vaikenemisen takia tuli tunne, ettei hän ole ystäväsi? Ajattele itse, mitä tekisit, jos joku puhuisi sinulle asioista, joista et ole tottunut ääneen puhumaan tai aihe saa sinut surulliseksi...
toisemme useita vuosia ja niin usein olemme keskustellet henkeviä ja syvällisiä asioita, mutta olen viimeaikoina tuntenut hänet jollaintavalla menneen minusta kauemmaksi, en tiedä tietoisestiko vai tiedostamatta, en vain haluaisi häntä menettää enkä hänen ystävyyttään, ehkä odotin vain hänen kertovan, että olen hänelle myös tärkeä, ehkä en sitä hänelle olekaan, vain omaa kuvitelmaani.
ottaa oman aikansa, kaikki eivät osaa
avautua nappia painamalla.
Tunteet ovat kuin sumuinen meri,
siellä kun purjehtii, niin ei tiedä
mitä tulee vastaan...
Jos hän on kaverisi niin et häntä menetä,
älä tukehduta häntä!
T:Vesa.
...Vesa sinulle lohduttavista sanoistasi. Tarkoitukseni ei ole häntä tukahduttaa.
Tällähetkellä on vaan tunteet niin sekaisin, enkä osaa ajatella varmaan mitään järkevästi.
On vain niin yksinäinen ja tavallaan pelottava tunne tämän kaiken vuoksi.
Tapanamme on ennen vaan ollut kertoa kuinka tärkeitä ystävät ovat ja kuinka paljon aito ystävä voi antaa toiselle niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
Kaipasin vaan niin paljon, mutta en saanut.
Ehkä tälläkin kaikella on tarkoituksensa.
mennyt kauemmaksi, ehkä sinun tunteesi ovat elämäsi suhteen muuttuneet ja toinen ei ole pysynyt mukana síinä muutoksessa.
Ehkä siksi hän on vieraantunut tai sitten hänen omassa elämässään on jotain kriisejä, jotain tunnelukkoa, jota hän ei nyt saa auki syystä tai toisesta.
Anna ystävällesi armoa ja aikaa olla sellainen kuin on, älä tukahduta häntä itselläsi.
Olet hänelle varmaankin tärkeä, mutta hän ei ehkä jaksa nyt sitä osoittaa.
Ihmissuhteissa tapahtuu tiedostamattomia muutoksia, kun tavallaan on ystävä, jonka kanssa on käyty kaikkea läpi, tulee joskus vastaan aika, jolloin ei ole mitään, mitä käydä läpi.
Ihan kuten parisuhteessakin. Silloin on hyvä ottaa etäisyyttä, eikä jäädä roikkumaan ja antaa toiselle vapaus olla.
Ehkä hän tuntee itsensä seurassasi jotenkin huonommaksi tai tukahdutetuksi.
Luulen, että hän välittää samalla tavalla, ei osaa vaan sitä sanoiksi pukea.
että hän itse muisti jonkun asian, jopa mietti omaa elämän pituutta, siksi ei sanonut mitään kun jäi ajatuksiin, tulee puhumaan asiast myöhemmin kun on miettinyt ensin yksin.