Ollaan n. 30v (toistaiseksi) lapseton pari ja seurusteltu miehen kanssa nyt n. 1,5v. Kaikki on hyvin ja silti tuntuu että jotain puuttuu. Jotenkin vaikea edes paikantaa missä ongelma on tai mikä se on mikä puuttuu. Onko se kipinä?
Alusta asti mies on halunnut paljon läheisyyttä. Ja sitä riittää edelleen. Hän halaa ja pussaa ennen töihin lähtöä, tulee ovelle vastaan kun itse tulen illalla kotiin, suutelee aina ennen nukkumaan menoa ja toivottaa kauniita unia. Tvtä katsellaan lähekkäin ja jutellaan paljon kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja seksiä on, hyvää ja paljon. Hänelle on tärkeää että minulla on hyvä olla.
Mikä sitten mättää?
Kaikki tuntuu automaatiolta tai feikiltä. Rutiininomaiselta tai opetellulta. Joko asioita tehdään koska niin on totuttu tekemään tai koska ajatellaan, että niin kuuluu tehdä. Puuttuu rakastavat katseet, kauniit sanat ja panostus. Kärjistäen voisi sanoa, että rinnalleni on tullut piereskelevä puhelinaddikti. Olen itsestäänselvyys. Hän itsekin tämän jossain vaiheessa jollain tavalla tajusi ja myönsi kun asiasta juteltiin. Mikään ei kuitenkaan muuttunut tämän havahtumisen jälkeen.
Itse jakelen hänelle rakkautta, kehuja, yllätyksiä... Ja tiedän että aivan liikaa. Sellaisen lopettaminen vain on kovin vaikeaa kun katsoo toista niiden vaaleanpunaisten lasien läpi.
Kaikki on siis hyvin, mutta kuitenkin niin paljon huonommin kuin joskus aikoinaan. Silloin tunsin olevani arvostettu ja tärkeä ja haluttu. Nyt koen olevani lähinnä vain saatavilla. Ennen kuulin jatkuvasti lauseita, kuten "kyllä minä (mitä vain) jos saan vain olla kanssasi". Juustoista, mutta rakastin sitä. Nyt en kuule tällaisia enää lainkaan. En ole kuullut lähes vuoteen.
Tämä johtaa siihen, että aiheutan riitoja saadakseni jotain tunteita hänestä irti. Riitojen sopiminen on ainoa hetki kun tunnen että hän haluaa olla kanssani. Kaikki muu tuntuu epäaidolta.
Miten päästä eroon itsestäänselvyyden leimasta? Voiko tätä korjata vai onko tämä lopun alkua? Pystyykö kipinää sytyttää uudelleen? Vai kuvittelenko ongelmia sinne missä niitä ei ole? Olenko vain epävarma itsestäni?
Kipinä parisuhteessa
16
<50
Vastaukset
"Miten päästä eroon itsestäänselvyyden leimasta? Voiko tätä korjata vai onko tämä lopun alkua? Pystyykö kipinää sytyttää uudelleen? Vai kuvittelenko ongelmia sinne missä niitä ei ole? Olenko vain epävarma itsestäni?"
-Parisuhteessa toisen pitiäisikin olla itsestäänselvyys ja siihen pitäisi voida luottaa.. Se, että täytyy pakonomaisesti jatkuvasti yrittää todistaa jotain prinsessalle, pelata pelejä, yrittää miellyttää epä luonnollisesti jne, niin taitaa olla aika kuluttavaa elämää..
-Sanoisin, että yrittäisit kasvaa aikuiseksi... Elämä ei ole satu, vaan arkea ja aherrusta.- Anonyymi
Mielenkiintoinen kommentti. Ehkä tarkoitetaan eri asioita sanalla "itsestäänselvyys" tai sitten mielestäsi parisuhteeseen riittää se että asutaan saman katon alla? Ei elämän tarvi olla satu, mutta kyllä parisuhteessa täytyy voida kokea arvostusta ja kunnioitusta.
Itse kuvailisin itsestäänselvyytenä pitämisen sellaisena, että ei enää koe tarvetta osoittaa rakkautta, vaan uskoo että parisuhde toimii ilman että sen eteen nähdään "vaivaa" tai ylipäätään tehdään yhtään mitään. Samalla uskon myös, että jokainen hyvä parisuhde vaatii työtä säilyäkseen hyvänä. Enkä nyt tarkoita mitään kamalaa työtä, vaan pieniä positiivisia juttuja, jotka värittää sitä harmaata arkea. Se että toista ei pidä itsestäänselvyytenä ei siis mielestäni tarkoita luottamuksen puutetta, vaan halua huolehtia parisuhteesta tilanteessa, jossa kokee toisen ihmisen sen "vaivan" arvoiseksi. Koska lopulta yksikään suhde ei ole niin varma, että sen loputtoman kestämisen voisi taata. Ei etenkään sellainen josta ei pidetä huolta.
Samalla säälin ajatusmaailmaa, jonka mukaan elämä on pelkkää arkea ja aherrusta. Kyllä siihen mahtuu paljon muutakin. - Anonyymi
Kun alkaa pitää toista itsestäänselvänä, ollaan vaarallisella tiellä.
Aloittaja kirjoittaa hyvin! - Anonyymi
Sinä kehut ja järjestät yllätyksiä miehellesi, ja samalla kuitenkin väität, että mies feikkaa omilla vastakehuillaan. Mies tuntee sinun mielestä vähemmän rakkautta sinua kohtaan kuin sinä häntä kohtaan, koska hän ei osoita joka sekunti sinulle huomiotaan ja sanallisesti ja teoillaan ylistä maasta taivaaseen päivittäin.
Halloota, oikeastiko haluaisit miehen hokevan päivittäin miten tärkeä sinä hänelle olet, miten kiitollinen hän on sinulle siitä kun sinä olet hänen kanssaan, miten mies kääntäisi vaikka koko maailman ympäri sinun takiasi.
Kasva jo aikuiseksi ja ala itse arvostamaan itseäsi.
Parisuhde normalisoituu jo ensimmäisen vuoden aikana. luotetaan toiseen, tiedetään ilman sanojakin, että se toinen on siinä vierellä, se rakastaa ja haluaa olla siinä. Ei rakkautta tarvitse joka päivä todistaa sanoin, kumpikin tietää sensydämessään. Ollaan yhdessä nyt ja aina, näin on hyvä, ei tarvita mitään vippaskonsteja eikä jatkuvaa huumaa, ei yllätyksiä, ei kukkia eikä lahjoja. Seksiä ja päivittäistä hellyyttä ja ihokosketusta kyllä tarvitaan, se pitää parisuhteen koossa. Parisuhde on loppupeleissä hyvin simppeli juttu silloin kun yhdessä on kaksi tasavertaista toisiaan rakastavaa ihmistä.
Menen tuohon pierujuttuun myös.
Ihmisen normaalit tuotokset, uloste, virtsa, pierut, jalkahiki sun muut hajut ovat normaalia elämää ja niitä on jokaisessa kodissa. Onhan se huonoa käytöstä jos miehesi ei mene enää vessaan pieremään, mutta mies on omassa kodissaan siinä kuin sinäkin ja kokee että olet jo sen verran läheinen, että voi haista siinä missä kohtaa sattuu olemaan. Vaihtakaa ruokavaliota ja mies pahasti mätänee :).
Mielestäni olet huonolla itsetunnolla varustettu ja pahasti läheisriippuvainen
Et rakasta itse itseäsi etkä koe olevasi hyvä kumppani ilman jatkuvaa kehumista.- Anonyymi
Kiitos kommentista. Olet varmasti oikeassa siinä, että itsetunnossa olisi parantamisen varaa. Eikä pierujuttu ole todellakaan ongelma, päinvastoin. Mielestäni on ihanaa, että mies uskaltaa olla oma itsensä ja olen hänellekin sanonut, että rakastan sitä että hän pystyy siihen :)
Ehkä haikailen liikaa menneitä ja sitä täydellisyyden tunnetta, minkä mies sai minussa joskus aikaan. Ja tottahan on se, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei tarvitse toista ihmistä vakuuttelemaan, että on hyvä sellaisena kuin on. Peiliin katsomisen paikka selkeästi.
Kiitos.
- Anonyymi
Onko teillä omaa aikaa, harrastuksia, erillään oloa? Se vois tehdä terää :) on ihan hyvä välillä vähän kaivata toista, ne kaivatut sanat ja eleetkin voi sitten herkemmin löytyä uudelleen kun ette joka ilta ole toistenne kyljessä kiinni :)
Suosittelen juttelemaan asiasta kumppanin kanssa, kertoa miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit :)- Anonyymi
On meillä omaakin aikaa, tosin vielä enemmän pitäisi itselle järjestää menoa... Olen vähän kotihiiri (kesää lukuun ottamatta).
Puhuttu ollaan tästäkin paljon, ei siis ole mikään uusi juttu että tuntuu tältä. Taustalla kummittelee muutamat (no, ehkä vähän useammat) pahat riidat, joissa olen anellut miestä jäämään kun hän on jo pakannut tavaransa ja ilmoittanut että ei missään tapauksessa halua jatkaa kanssani. Tällainen aneleminen tietysti syö luottamusta suhteeseen ja etenkin omaan itseen - tulee olo että ei ole riittävän hyvä toiselle ja että mies jää lähinnä säälistä, ei halusta. Sitä tunnetta on kyllä yllättävän vaikea korjata. Toki tätäkin asiaa ollaan pureskeltu ja jauhettu ihan liikaakin ja viimeksi mies avautui siitä kuinka hänen egonsa ottaa vallan riitatilanteissa, eikä hän enää pysty muuta kuin lähtemään. Periksi ei voi enää antaa, saati muuttaa mieltä ja sanoa että ei halua lähteä. En sitten tiedä mistä se kertoo.
Joka tapauksessa mitä enemmän tänne nyt kirjoitan ja teidän kommentteja luen, sitä enemmän tajuan kuinka olen itse kehittänyt ongelmia, joita todellisuudessa ei ole. Ongelma ei siis todella ole miehessä, vaan omassa päässä. Heikossa itsetunnossa ja omanarvontunnossa.
Kiitos viisaista sanoista <3 - Anonyymi
Sitä vielä piti sanoa, että olen tätä aiemmin ollut 2 pitkässä parisuhteessa (4v ja 6v). Tämä on ensimmäinen suhde missä tätä epävarmuutta on ja missä on tuntunut, että jos hellitän naruista niin pakka hajoaa. Eikä tämäkään näin ole aina ollut. Mutta kyllä nuo "mä jätän sut" -riidat on selkeästi jättäneet pahat haavat. Millähän niitä lähtisi korjaamaan, vai pelkkä aikako siihen riittää? Henkisesti raskasta kyllä tämä itsensä epäily ja tunne, että ei vaan riitä.
- Anonyymi
Rakkauden osoitusten laskeminen tyyliin, minä annan sulle näin ja näin paljon rakkautta ja huomiota, mutta noi sun tunteen osoitukset ovat falskeja, kuulostaa kyllä aikamoiselta itsensä kiusaamiselta.
Meillä rakkauden osoitukseksi riittää se kun eletään yhteistä elämää, asutaan kimpassa, nukutaan samassa sängyssä lusikassa, iltapusut, aamuhalit, tehdään kotihommia yhdessä, jutellaan asioista, seksitellään ja ollaan ihokosketuksessa ilman seksiäkin. Voidaan köllötellä sylikkäin ja jutella vaikka mistä, ei tarttee riidellä eikä kinata mistään. Eletään yhteistä elämää, käydään kavereilla, sukuloimassa jne, kotona vallitsee hyvä fiilis. Kotiin on kiva tulla duunipäivän jälkeen. Ei sitä hyvää yhdessä oloa tarttee erikseen "järjestämällä järjestää", se on meissä kahdessa ja kotona automaattisesti kun me kaksi ollaan hyvissä väleissä keskenämme.
Rakkaus kulkee ja säilyy mukana joka päivä kun pitää huolen ettei anna typerien kuvitelmien eikä epävarmuuksien kaivaa riitaa teidän kahden välille. Pidät huolta ittestäs, annat hyvän olon levitä ympärillesi, kunnioitat sun rakasta ja hänen pieniä rakkaudensanojaan, et kehittele ongelmia sellaisesta missä sitä ei ole.
Nauti elämästäsi ja vedä nassu hymyyn, siellä on tänäänkin tosi nättikesäpäivä. Lähden nyt duunista kotiin ja meen rakkaani kanssa ulos kävelylle.
Enkä aina ymmärrä tuota oman ajan järjestämistä. Mulla on ainakin koko elämä omaa aikaa vaikka parisuhteessa olenkin. Kun yhdessä tehden on mukavaa, niin sitä silloin tekee yhdessä vaikka niitä arkiaskareitakin.- Anonyymi
Moi!
Kiitos kommentistasi. Parisuhteesi kuulostaa ihanalta ja tasapainoiselta. Kyllä tässä on itsetutkiskelun paikka. Tämä palsta oli hyvä alkusysäys sille. Tuntuu, että tajusin vihdoin jotain ja ymmärsin miksi tuntuu niin vaikealta olla tyytyväinen. Ei se johdu siitä että mies ei tekisi riittävästi vaan siitä että mikään ei tässä maailmassa ole riittävästi kun ei itse riitä itselleen.
Kiitos vielä ja kaikkea hyvää teille.
- Anonyymi
Luoja varjelkoon minua tuollaisilta naisilta.
Pitäisi olla suuria tunteita ja draamaa. Voit kokeilla jännämiestä.
Lähes aina parisuhteissa on toinen on rakastuneempi kun toinen. Sinulla ilmeisesti miehen pitäisi olla se rakastuneempi osapuoli.- Anonyymi
Juu, en ole kyllä sieltä helpommasta päästä. En ole ikinä ollut. Ja kieltämättä olen aina tykännyt siitä että suhteessa on ylä- ja alamäkiä, eikä kaikki ole sitä tasaisen harmaata. Luoja siis sinua varjelkoon :)
- Anonyymi
Hmmm, eli on mielialalääkkeillä turrutettuja koko ajan tasasesti tuntevia miehiä ja jännämiehiä. Valkkaa nyt siitä sit jotain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmmm, eli on mielialalääkkeillä turrutettuja koko ajan tasasesti tuntevia miehiä ja jännämiehiä. Valkkaa nyt siitä sit jotain.
:D
- Anonyymi
Ei oleminen voi olla koko aika haippii ja extremee. Väkisinki tulee se hetki jollon ollaan suvantovaiheessa, tulee takapakkia ja noustaan ylös. Se pitää vaan sietää ja tajuta että tää on ihan normaalii, kuuluu elämän kuvaan.
Mä oon lukenu Loirin elämänkerta uutisointia nää viimeset pari - kolme päivää. Siinä on mitä jotain 700 sivuu kirjaa ja ainostaan yksi toistuva haippi ton miehen elämästä on jääny toimittajille käteen; se kenen julkkisnaisen kanssa Loiri on nainu, Loirin pisteytys siitä millanen kukin nainen oli panopuuna ja mitä aineita Loiri on vetäny ennen naimista ja kuinka kauan nää naimasessiot kesti. Vaikka sillä on ollu kaikkee, sen on pitäny vetää jatkuvasti nuppi turvoksiin ja taju kankaalle viinalla ja huumeilla.
Lööppien perusteella Loiri on hakenut epätoivosesti koko ikänsä ittelleen aina vain suurempaa nautintoo ja mitä se on saanu loppupeleissä saanu, helvetin paljon sairauksia ja huonot jalat.
Joka tolle tielle lähtee, ansaitsee kaiken mitä tarjottimelleen saa.
Ei parisuhteessa voi jatkuvasti nostaa panoksii ja vaatimustasoo ylemmäs ja ylemmäs ja sanoo toiselle että nyt sä jatkossa hyppäät noin monta metrii korkeemmalle tai lähe vetään. - Anonyymi
Ohjoijaa , jollei ole mitään ongelmia, niin niitä pitää jostain tehdä, miksi sinua pitää toisen nostaa kokoajan jalustalle, mikset arvosta itteesi yhtään , vaan haluat et toinen kohottaa sun egoa.
Sinussa on jokin pielessä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 26119601
Voima biisejä, mikä antaa hyvää mieltä ja vomaannuttaa
Mikä antaa voimaa ja hyvää mieltä, jos tuntuu hankalalta ja vaikealta, voima biisi tai biisejä?462084- 1951523
Huomenna sähkö maksaa jo yli 60 snt/kWh. Milloin ALV putoaa?
Kysynkin persuilta, että milloin aiotte pudottaa sähkön arvonlisäveron kuten Marinin hallitus teki sähkön hinnan noustes1371430- 281209
- 122968
Huomioon ottaminen
Oletko osannut ottaa kaivattusi tai hänen (mahdolliset) tunteet huomioon? Oletko sivuuttanut ne tarkoituksella tai vahin30922Sinkkusiskoni pliis kertokaa
Sinkkunaisena haluaisin joskus normaalia läheisyyttä ja yhdessäoloa, ilman velvoitteita. Olen vapaa ja lapseton, eikä ex82799Nainen, se on sellainen juttu että kun sä vain nautit
Niin me miehet tehdään ne työt että sä voisit nauttia. Kato siinä ku sä meet mukamas töihin suojatyöpaikkaas lämpimään t82756- 75678