Pystyisit sallimaan kumppanille, mitä et vai pystyisitkö mitään?
A) henkirikos
B) talousrikos
C) autovarkaus
D) myymälävarkaus
E) huumerikos
F) päihteiden alaisena ajaminen
G) seksuaalinen häiriköinti
H) pahoinpitely
A) henkirikos
B) talousrikos
C) autovarkaus
D) myymälävarkaus
E) huumerikos
F) päihteiden alaisena ajaminen
G) seksuaalinen häiriköinti
H) pahoinpitely
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nuo kaikki ovat vakavia rikoksia ja tuo henkirikos noista varmasti se vakavin. Seurustelu rikollisen kanssa olisi varmaan hankalaa, sillä itse haluan ja olen aina elänyt lakia noudattaen. Tiedän tapauksia, joissa ihminen on päässyt rikoskierteestä kokonaan eroon ja kuntoutunut hyvään ja tasapainoiseen elämään (jopa henkirikoksen ja vankilakierteen jälkeen). Sehän olisi jokaisen rikollisen kohdalla toivottavaa. Ihmiselle pitää osata antaa anteeksi ja uusi mahdollisuus. Armoa ei voi toiselta ihmiseltä kieltää. Rakkaus myös saattaa muuttaa aiempia hyvin jyrkkiäkin kantoja.
Ehkä tärkein tuollaisessa tapauksessa on, että ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja haluaa muutosta ja tekee sen eteen työtä.
Kettuilun nollatoleraatio hoitaa.
Moni tekee nuoruudessaan tai päihteitä käyttäessään hölmöjä tekoja. Ei noista kai mikään ole sellaista, mitä ei voisi anteeksi antaa, jos ihminen on niistä jotain oppinut ja ei jatka enää samaan malliin. Varmasti moni katuu päihteissään tehtyjä hölmöyksiään ja siinä on tarpeeksi kärsimystä loppuelämälle. Tuota henkirikosta mietin pisimpään, mutta tulin siihen tulokseen, että ei voi koskaan tietää mitkä ovat olleet olosuhteet ja mikä on ihmisen ajanut riistämään hengen toiselta.
Kaikilla on silti sama rikosoikeudellinen vastuu teoistaan, oli ne sitten missä aineissa tahansa tehty ja oli ammatti mikä tahansa.
Tottakai on. Rikoksista tulee rangaistukset. Mutta ihminen voi tietyissä olosuhteissa harhautua sellaisille poluille, jota ei ns normiväestö välttämättä ymmärrä. Näissä ympäristöissä pätee eri säännöt. Mutta jos ihminen teoistaan oppii ja tekojaan katuu, anteeksi voi antaa. Eriasia on sitten nämä jotka ei koskaan opi noudattamaan moraalisia sääntöjä. Uskon että ne ihmiset ovat kuitenkin harvassa.
Rikoksista ei ikävä kyllä aina kaikille seuraa rangaistuksia. Se rangaistus voisi kuitenkin opettaa rikoksen tekijää kaikkein parhaiten, siis se, että oikeasti joutuisi ottamaan vastuun rikoksistaan.
Pitkään rikollisella polulla viettänyt ja useisiin rikoksiin syyllistynyt voi joutua tilanteeseen, jossa on itse lainsuojaton. Usein elämäntaparikollinen voi joutua myös rikoksten kohteeksi, jos elää rikollisten viidakossa, jossa on ne eri lainalaisuudet. Sen vuoksi rikollisellekin on loppujen lopuksi paras tunnustaa rikokset, jotta saa itse sen lainsuojan ja että voi vedota oikeuksiinsa tarvittaessa.
Anteeksi voisin harkita antavani kohdat
B, C, D ja E jos eivät jatkossa toistu, vaan ovat vanhoja asioita. Toisaalta henkirikos ja pahoinpitely voivat olla itsepuolustuksena tehtyjä, että ei voi tarkasti ottaa kantaa.
E,F ja G mahdoton hyväksyä. Samoin raiskaukset ym. Muut menee. Ihmiset tekee virheitä eri olosuhteissa ja paineen alla. Enemmän se persoonallisuus merkkaa kuin se mitä teki, se miksi ja miten teki on oleellisempaa.
En mitään noista.
en mitään. Paskahousuja hyysätään muutenkin liikaa, mun ei tartte.
Edellyttäen että rikos on tehty rikollisessa tarkoituksessa.
K-nainen sai ruokaa, joten K-nainen on nyt vähän aikaa lempeemmin asioihin suhtautuva eli:
Riippuu mistä roikkuu. Ihmisen elämä on pitkä ja tilanteet voi olla moninaisia.
Sanoisin niin että varovaisemmaksi tekee mut jos on rikostaustaa, mutta en tuomitse suoriltaan. Elämänmatka on pitkä, joten jos joku vipa tehty teininä (tahallinen murha on poikkeus) seikoillessa, eikä ole aikuisuudessa toistunut, niin en mä ihmistä ala tuomitsemaan kelvottomaksi...
Mutta jos mikään noista on toistunut aikuisuudessakin ja viimeisten 5 vuoden sisälläkin, niin sit juoksen kiljuen karkuun, en halua sotkeentua ongelmiin ja saada itseäni pulaan.