Ahdistus+opiskelu

Elikäs tarkennusta viestiin: päiväni ovat täynnä ahdistusta ja erilaisia oireita. Sydän tykyttää jatkuvasti. Säpsähtelen ääniä ja ihmisiä. Saan vapinoita ja tärinöitä. Kouluruokalaan ei ole asiaa. Ilma tuntuu loppuvan. Päivät ovat vain selviämistä tunnista tuntiin ja lopulta olo on kuin hermorauniolla, joka meinaa alkaa itkemään ja haluaisi juosta karkuun. Vihaan isoissa ryhmissä ja pienissä luokissa olemista. En pysty keskittymään tai rentoutumaan. Koko ajan on säikähtänyt olo ja aistit käy ylikierroksilla. En kestä kovaäänistä naurua tai tilojen kaikumista, niistäkin tulee vai paha olo. Opiskelen kolmatta ammattia ja edelliseen tuskin on paluuta. Haluan oikeasti tämän ammatin itselleni, mutta vihaan sitä että koulumaailmasta tehdään joillekin niin vaikea.

Oletko käynyt keskustelemassa opiskelijaterveydenhuollossa asiasta? Jos sinut on diagnosoitu, niin ehkä olisit oikeutettu johonkin terapeuttiseen tukeen? Jos sinua ei ole diagnosoitu, niin turha koettaa selvitä yksin. Pyydä lähete tutkimuksiin. Ehkä voit saada jotain apua. Työelämä voi olla vieläkin raaempi kuin opiskelumaailma, joten kannattaisi suuntautua tulevaisuutta kohden huomioiden ne voimavarat, joita itsellä on. Hampaat irvessä kusiaispesässä istuminen ei auta elämääsi millään lailla. Sitä paitsi jos päällimmäisin reaktio on " viha", niin sen aistivat muutkin. Itseapu ei taida tilanteessasi riittää.

Oletko erityisherkkä? Rasitutko kovista äänistä, hälystä ja valoista?
Yksi apu voisi olla korvatulpat.

Tarvitsisit kyllä mahd lääkeapua ahdistukseen. Terapia voisi auttaa myös selvittämään psyyken puoli.

Asperger voi näyttäytyä myös tuolla tavoin. Asperger-ihminen voi olla hyvin älykäs ja taitava, mutta sosiaalinen elämä on ylivoimaista.

Hae rohkeasti apua itsellesi.

Itsekin ahdistusta kokeneena tunnistan itseni viestistäsi. Opiskelu oli välillä todella haastavaa, mutta selvisin ja sinäkin selviät. Ensimmäinen askel on se, että haet apua tilanteeseen. Keskusteluapu on tärkeää ja mitään lääkitystä ei kannata aloittaa ilman ongelmien työstämistä. Lääkkeet ovat vain ensiapu oireisiin, syytä ne harvemmin korjaavat. Itselläni auttoi hieman se, että ymmärsin sen ettei kaikkein ahdistavimpiin tilanteisiin tarvitse mennä. Opiskelu on tärkeää mutta terveyttään ei kannata uhrata sen takia. Paljon tsemppiä ja hakeudu keskusteluavun piiriin, sen myötä saat asiat rullaamaan ja olo varmasti paranee jo hieman pelkästään sillä, että teet asialle jotakin. Et ole yksin asian kanssa, niin moni kärvistelee ihan samojen tunteiden kanssa. Olosi helpottuu ihan varmasti vaikka nyt onkin synkkää.