Kuinka monta pettymystä yksi ihminen jaksaa

Lukemattoman määrän, voin kertoa. Ehkä masentuu ja synkistyy, mutta pettymyksiin ei voi valitettavastikaan kuolla. Pitää vain kestää. Pahoillani.

Lisää tulee vaikka ei entisistäkään ole selvitty.

Todella monia. Siinä vaan menee luottamus kaikkiin ihmisiin, eikä juurikaan enää halua olla kenenkään kanssa tekemisissä.

Ihmiset pettyy puolin ja toisin. Ehkäpä sitä oppii armeliaisuutta niin itseään kuin muita kohtaan huomatessaan niin muiden kuin toistenkin vajavaisuuden

Elämän idea perustuu siihen että tänne synnytään, toiset syntyy viisaasti vanhempiensa suunnittelemaan ajankohtaan, hyvään parisuhteeseen ja turvattuun hyvään ympäristöön, toiset taasen saa heti alussa huonommat lähtökohdat elämälle. Vanhemmat ehkä panneet meneen päihtyneenä ja laps syntyy päihdeongelmien, väkivallan ja parisuhde sekä mielentervesongelmien keskelle. Yrittäen siellä sitten kasvaa ja kehittyä niin ehjäksi kuin suinkin niissä olosuhteissa voi kasvaa.


Sieltä se pettymysten sarja lähtee. Lähtö lähtee ihan siitä hetkestä kun omat vanhemmat on päättäneet alkaa vaakamamboon ilman ehkäisyä.... Sillä kohtaa lähtee jo pettymysten sarja käyntiin, sillä lapsi jonka alkuolosuhteen on heti huonot, hänen maailmansa alkaa jo kivistä polkua jossa ei pettymyksiltä vältytä.


Turpaan tulee henkisesti monessa asiassa jo ihan vanhempien antaman hoidon, turvan ja kasvatuksen puolelta. Sillä siellä on jo puutteita, Niistä olosuhteista sä ponkaset kouluun, hyväosaisten lasten joukkoon, jossa huonompi osainen heti jää silmätikuksi ja kiusaaminen alkaa. Pettymysten sarja jatkuu... Siitä tie jatkuu syvää alamäkeä kaikenlaisten tukitoimien ja sosiaalitointen avulla kohti vääjäämätöntä pettymystä ja nuoriso/koulukotia, Lastenkotia, Perhekotia...


sieltä sä lennät aivan pihalla kaikesta sitten aloittaan aikuisuutta. Siihen kuuluu samanlaisista olosuhteista olevia kavereita ja seurustelukumppaneita, joiden ongelmallisuus tuo aina vaan lisää pettymyksiä.


Siellä sä edelleen roikut ja perkeleen kovaa sinnittelet taiteillen niillä rippeillä elämääsi alkuun mitä irti sait lapsuutesi repaleista. Tasapainoa haetaan haetaan niin ihmissuhteissa, koulutus ja työ sekä itsenäisen elämän alun hallinnassa. Pettymyksiä lisää. Hommat menee päin vittua, kun jokin vaistomainen malli ajaa väkisin niille vanhempien jalanjäljille..


Sitä opitaan itsestä, opitaan elämästä. opitaan muista ihmistä. Tajutaan että minä mokailen, muut mokailee, elämä on arvaamatonta ja kukaan ei oikeastaan tiedä mistään mitään ja kaikilla menee vuorollaan kaikki päin vittua ja silloin tulee olo että voi prkele. Ei kukaan täällä osaa tätä elämää elää kympisti joten ei tää oo niin vakavaa. Kunhan kaikki yritetään edes hoitaa hommat niin hyvin kuin osaa ja pystyy.