Levottomuus ja masennus

Masennukseltahan tuo vaikuttaa. Voisin ajatella että samaan aikaan oleva levottomuus johtuu ahdistuksesta, kun ei ole hyvä olla niin tuntuu pahalta. Kirjoitit että huolettaa, ahdistaa, pelottaa. Oletko ikinä miettinyt mikä tai mitkä asiat niin kovasti huolettavat? Jos saisi vähän kiinni siitä mikä noita tuntemuksia aiheuttaa niin saattaisi sitä kautta ehkä pystyä vähän avaamaan tilannetta ja yrittää keksiä keinoja mitkä helpottavat oloa. Itse olen nykyisin sellainen miksi-ihminen, että esitän aina itselleni kysymyksiä miksi jokin tuntuu miltä tuntuu tai miksi ajattelen jostain asiasta niinkuin ajattelen. Minulla se avaa väyliä käsittelemään kaikkia juttuja ja minun on helpompi olla. Jokaisella on tietysti omat konstinsa.

Kiitos vastauksesta.
Välillä tulee aikoja, että kaikki huolettaa ja pelottaa. Rahojen riittävyys (joka ei ole todellinen ongelma), lasten tulevaisuus, maailman tilanne, töissä kiire ja onnettomuudet) Luulen, että minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö myös, joka välillä aiheuttaa oireita enemmän ja välillä vähemmän.

Mutta siis noiden ahdistavien asioiden kanssa pystyn elämään, mutta tämä ihan järjetön levottomuus yhdistettynä täydelliseen kiinnostuksen puutteeseen ja innottomuuteen on tappava juttu. En pahimmillaan pysty olemaan yhtään minuuttia ilman ajatusta siitä, että tapan itseni jos se olo ei katoa. Silloin ei enää ahdista ja pelota pienet asiat. Ainoa ajatus on se, että millä saa sen tuskallisen tunteen pois. Ihan raastava ja repivä tunne. Pelkään sitä enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä.

Ja edelliseen lisään, että olen alkanut miettiä, onko kyseessä masennus vai onko tuo jonkinlaista sekamuotoista. Masennuslääkkeet on tehonneet todella huonosti. Syksyt pahimpia aikoja. Sitten tuo hirveä olotila vain katoaa.

Eli olen siis mieleltäni hyvin pirteä. Olen levoton. Teen työni ja kaiken, mitä tarvitsee. En ole väsynyt. Minua ei vain kiinnosta mikään. En saa mistään mitään iloa. Teen kaiken kuin robotti. Pakosta. Koko ajan päässä jäytää ihan hirveä tunne. Repivä ja tulinen. Tuskainen tunne. Niin tuskainen, että sitä ei meinaa kestää. Joskus pahimpina päivinä mietin, että jos minut voisi nukuttaa niin en tuntisi sitä oloa. En oikein tiedä kuinka kova fyysinen kipu vastaisi tuota oloa. Niin paha se kuitenkin on, että sitä ei voi kestää loputtomiin. Ei edes omien lasteni vuoksi, vaikka heidän eteensä tekisin mitä tahansa.

Mielestäni sun kannattaisi kääntyä jonkun ammatti-ihmisen puoleen. Mainitsit ne masennuslääkkeet niin onhan sinulle joku ne määrännyt. Tilanteesi kuulostaa aika pahalta, vaikuttaa että yksin on aika mahdoton pärjätä. Suunnilleen osaan ajatella minkälaista on kun on levoton eikä mikään kiinnosta. Mulla kun on niinpäin että oon liikuntarajoitteinen ja olen ollut ennen aina kova menemään ja tekemään, ja nyt en enää jaksa enkä pysty osallistumaan kaikkeen menoon. Tuntuu pahalta kun kovasti tekee mieli mennä ja touhuta eikä pysty. Siinä on just ristiriita että pää tekisi ja menisi mutta kroppa ei jaksa. Siinä mielessä minulla hankala tilanne. Sulla on se että oot levoton mutta ei kiinnosta, mulla se että kiinnostais mutten pysty. Vaikeita asioita. Mutta tosiaan, sun kyllä kannattaisi mennä johonkin keskustelemaan ettei tilanne pääse liian pahaksi. Voimia sulle!

Vedätkö jotain nappeja?

Jotkut psyykenlääkkeet voi aiheuttaa voimakasta motorista levottomuutta, eli akatisiaa mihin voi yhdistyä voimakas dysforian tunne, ja itsetuhoajatukset. https://fi.wikipedia.org/wiki/Akatisia