Kuka tietää mitä tarkoittaa sellainen olo, että mikään ei kiinnosta yhtään, mutta ei pysty ollenkaan makaamaan paikoillaan. On hirveän vaikea ja levoton olo. Jatkuvana virtana vain ajattelee, että tämän olon kanssa ei kestä, jos se ei lopu niin ainoa ratkaisu on kuolema. Olisi edes helpotus, jos pystyisi makaamaan kuin muumio aloillaan. Onko tämä normaalia masennusta? Tällainen olo minulla on masentuneena aina. Ei ole koskaan ollut hypomaniaa, mutta aika eloisa olen välillä. Toisinaan kaikki huolettaa ja ahdistaa ja pelottaa.
Levottomuus ja masennus
Anonyymi
10952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Masennukseltahan tuo vaikuttaa. Voisin ajatella että samaan aikaan oleva levottomuus johtuu ahdistuksesta, kun ei ole hyvä olla niin tuntuu pahalta. Kirjoitit että huolettaa, ahdistaa, pelottaa. Oletko ikinä miettinyt mikä tai mitkä asiat niin kovasti huolettavat? Jos saisi vähän kiinni siitä mikä noita tuntemuksia aiheuttaa niin saattaisi sitä kautta ehkä pystyä vähän avaamaan tilannetta ja yrittää keksiä keinoja mitkä helpottavat oloa. Itse olen nykyisin sellainen miksi-ihminen, että esitän aina itselleni kysymyksiä miksi jokin tuntuu miltä tuntuu tai miksi ajattelen jostain asiasta niinkuin ajattelen. Minulla se avaa väyliä käsittelemään kaikkia juttuja ja minun on helpompi olla. Jokaisella on tietysti omat konstinsa.
Kiitos vastauksesta.
Välillä tulee aikoja, että kaikki huolettaa ja pelottaa. Rahojen riittävyys (joka ei ole todellinen ongelma), lasten tulevaisuus, maailman tilanne, töissä kiire ja onnettomuudet) Luulen, että minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö myös, joka välillä aiheuttaa oireita enemmän ja välillä vähemmän.
Onkin helpompi elää ongelmien kanssa kun itse ymmärtää ettei asiat ole ihan aina ok. Jokaisella on ajoittain vaikeaa, kenellä mistäkin syystä. Nykymaailmassa ahdistus tuntuu olevan todella yleistä. Itse olen ajatellut että paljolti johtuu siitä kun ihmisiltä jatkuvasti vaaditaan enemmän ja enemmän, työelämässä, perhe-elämässä, ja kaikessa muussakin, koulujakaan unohtamatta. Moni tuntee itsensä riittämättömäksi, ehkä jopa tarpeettomaksi. Nuo tunteet eivät ole niitä helpoimpia käsitellä. Jos tilanteet jossain vaiheessa muuttuvat ylitsepääsemättömiksi niin kannattaa hakea keskusteluapua. Se että pyytää tarvitessaan apua ei ole heikkous, päinvastoin se on vahvuus. Se on totta että ahdistuksen voimakkuus vaihtelee ajoittain, paljon tilanteista ja olosuhteista riippuen. itse en ota stressiä kamalasti esim. maailman tilanteesta koska en voi edes yksin vaikuttaa koko asiaan. Ajattelen paljon sillä tavalla että en ahdistu tai masennu asioista joihin en voi itse vaikuttaa. Ajatusmaailmani on tosin erilainen jo senkin takia että minulla ei ole lapsia, eli minun ei tarvitse siltä kannalta miettiä tulevaisuutta. Olotilaa helpottaa paljon kun antaa ahdistuksen välillä tulla jos se on tullakseen. Jos kovasti miettii ja taistelee vastaan niin voi tuntua entistä pahemmalta. Ja helpottaahan jo sekin ajatus että ahdistuskin poistuu tieltä aina jossain vaiheessa. Elämä on ylä- ja alamäkeä.
Mutta siis noiden ahdistavien asioiden kanssa pystyn elämään, mutta tämä ihan järjetön levottomuus yhdistettynä täydelliseen kiinnostuksen puutteeseen ja innottomuuteen on tappava juttu. En pahimmillaan pysty olemaan yhtään minuuttia ilman ajatusta siitä, että tapan itseni jos se olo ei katoa. Silloin ei enää ahdista ja pelota pienet asiat. Ainoa ajatus on se, että millä saa sen tuskallisen tunteen pois. Ihan raastava ja repivä tunne. Pelkään sitä enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä.
Ja edelliseen lisään, että olen alkanut miettiä, onko kyseessä masennus vai onko tuo jonkinlaista sekamuotoista. Masennuslääkkeet on tehonneet todella huonosti. Syksyt pahimpia aikoja. Sitten tuo hirveä olotila vain katoaa.
Saattaisihan tuo olla sitä kaksisuuntaistakin, onko nykysana bibolaarinen? Silloinhan juuri mielialat vaihtelevat. Masennuslääkkeitäkin on paljon erilaisia, Oletko kokeillut useampia, onko mikään ollut parempi kuin joku toinen? Yhdistät syksyyn masennuksen, se on yleistä. Illat pimenevät jolloin mielikin hieman synkkenee. Olen huomannut ja puhunutkin ihmisten kanssa että sää vaikuttaa mielialaan, aurinkoisella ilmalla mieli on pirteämpi ja pimeämmällä taas päinvastoin. Yritä saada siitä voimia kun tiedät että syksyn jälkeen helpottaa. Itsensä tappamista ei kannata pitää edes vaihtoehtona. Kirjoitit lapsistakin, ajattele mikä mahdollisuus sinulla on nähdä heidän kasvavan. Loppujen lopuksi elämällä on paljon annettavaa, ei kannata luovuttaa.
Eli olen siis mieleltäni hyvin pirteä. Olen levoton. Teen työni ja kaiken, mitä tarvitsee. En ole väsynyt. Minua ei vain kiinnosta mikään. En saa mistään mitään iloa. Teen kaiken kuin robotti. Pakosta. Koko ajan päässä jäytää ihan hirveä tunne. Repivä ja tulinen. Tuskainen tunne. Niin tuskainen, että sitä ei meinaa kestää. Joskus pahimpina päivinä mietin, että jos minut voisi nukuttaa niin en tuntisi sitä oloa. En oikein tiedä kuinka kova fyysinen kipu vastaisi tuota oloa. Niin paha se kuitenkin on, että sitä ei voi kestää loputtomiin. Ei edes omien lasteni vuoksi, vaikka heidän eteensä tekisin mitä tahansa.
Mielestäni sun kannattaisi kääntyä jonkun ammatti-ihmisen puoleen. Mainitsit ne masennuslääkkeet niin onhan sinulle joku ne määrännyt. Tilanteesi kuulostaa aika pahalta, vaikuttaa että yksin on aika mahdoton pärjätä. Suunnilleen osaan ajatella minkälaista on kun on levoton eikä mikään kiinnosta. Mulla kun on niinpäin että oon liikuntarajoitteinen ja olen ollut ennen aina kova menemään ja tekemään, ja nyt en enää jaksa enkä pysty osallistumaan kaikkeen menoon. Tuntuu pahalta kun kovasti tekee mieli mennä ja touhuta eikä pysty. Siinä on just ristiriita että pää tekisi ja menisi mutta kroppa ei jaksa. Siinä mielessä minulla hankala tilanne. Sulla on se että oot levoton mutta ei kiinnosta, mulla se että kiinnostais mutten pysty. Vaikeita asioita. Mutta tosiaan, sun kyllä kannattaisi mennä johonkin keskustelemaan ettei tilanne pääse liian pahaksi. Voimia sulle!
Vedätkö jotain nappeja?
Jotkut psyykenlääkkeet voi aiheuttaa voimakasta motorista levottomuutta, eli akatisiaa mihin voi yhdistyä voimakas dysforian tunne, ja itsetuhoajatukset. https://fi.wikipedia.org/wiki/Akatisia
voi tulla myös vieroittautuessa lääkkeistä.