Miten on, voivatko liian suuret tunteet sinuun säikäyttää ja saada perääntymään? Jos miehen rakkaus sinua kohtaan on jotakin maksimaalista, yli sen, mitä osaat edes kuvitella. Rakkaus, joka on kuin hirmumyrsky tai maanjäristys, joka kääntää kaikki mullinmallin. Onko se pelottavaa ehkä?
Nainen, kysymys sulle
Anonyymi
54<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Ei. Miksi niin olisi?
Ei tietenkään. Ihanaa se olisi.
Ei, koska olen itsekin kokenut saman elämässäni.
Ei ole enää. Joskus oli.
En tässä iässä usko enää satuihin..
Omat tunteeni ovat maksimaalisissa mitoissa, joten ei säikäyttäisi.
Pakenen vielä, kun voin...
Itse olen kyllä miettinyt samaa naisena suhteessa mieheen. Joskus pelästyin omia suuria tunteitani. Olin järkyttynyt siitä, että tilanteessani tunsin niin toista miestä kohtaan
Osa naisista on sellaisia joilla tunteiden määrä on aina sama mutta kohde vaan vaihtuu usein. Alapäällä tunteiden käsittelyä.
Halusin vain kommentoida tähän että ei se aina ole vaan alapäällä ajattelua.
Joskus voi ihan oikeasti rakastua toiseen niin että oksat pois.
Noh, ei oo pelottavaa. Ennemmin väsyttää jauhaminen palstalla😁
Mä en pelekää!! Näkis vaan ne liian suuret tunteet!!!!
Kyll olis kamalaa. Liian suur rakkaus sais paikat kipeiksi. Ja elämä mullin mallin - kauhia sotku. Kuka senkin siivoisi?
Ei todellakaan ole. Oikeesti toivon et mies ottaa mut vaikka väkisin. 😂 Halun et mies on päällekäyvä se on kiihottavaa. Uskon et aistit sen myös. Oon mäkin hulluna suhun. 😊
Sairas kommentti.
Sellaista ei ole minulle olemassakaan, joka ylösalaisin kääntäisi tai myrskyltä vaikuttaisi. Jos joku koituisi häiritseväksi, niin lakaisisin ulos elämästäni.
Olen turtunut ja tylsistynyt kaikkeen ja minua ei herätä eloon enää yhtään mikään ilmiö.
Ei, kun itsekin tunnen häntä kohtaan.
Jos itsellä ei olisi tunteita, niin se on inhimillistä, mutta tietenkin vähän ahdistavaakin voi olla.
Ei ole pelottavaa, ei ne tunteet ja niiden hurjakin voimakkuus.
Mutta se on pelottavaa kun miettii olisinko millainen pettymys lopulta. Tai se, että paljastuisi kuinka tylsä ja tavallinen ihminen olen. Olisi paineita pystyä olemaan aina parasta ja tosi todi hyvä ja mielenkiintoinen ja pystyvä. Myöskin "vastuu" voisi olla pelottavaa. Miten kohdella tuota toista olentoa, jota itsekin rakastaa kuin järjetön, niin kauniisti kuin häntä kuuluisi. Miten välttää satuttamasta? Kun ihmiset kuitenkin ovat vain ihmisiä ja saattavat satuttaa vaikka miten rakastaisivat eivätkä tarkoittaisi satuttaa.
Se, että joku tuntisi minusta noin vahvasti olisi käsittämätöntä ja sillä tavoin ns. vaikea hyväksyä. Kun kuvittelee itsensä lähinnä epärakastettavaksi möykyksi, on vaikea ymmärtää miten kukaan niin upea ja itselle äärettömän rakas voisi ajatella minusta jotakin kaunista. Mutta ei siinä mitään varsinaista pelottavaa toisiaan ole. Ja ottaisin kyllä vastaan sillä tavoin kuin parhaiten vain ikinä osaisin. Ja antaisin takaisin tietysti. Omalla hitaalla ja ujolla, hölmöllä tavallani.
Enemmän se pelottaa kuinka voimakkaat ne omat reaktiot toiseen on. Ja enemmän pelottaa olla haavoittuvainen, aito itsensä, "virheellinen" eli inhimillinen sekä tunteikas toisen edessä. Sekä se, että pelottaako ne omat vahvat tunteet toisen pois ja osaako itse käyttäytyä niin ettei ahdista toista.
Samaistuttava kommentti. Hyvä kirjoitus!
Jos se sinun suuri mahtipontinen rakkautesi on myös aseesi, jolla yrität hallita, alistaa, ja muuttaa minua, niin silloin se on tehokas karkoitin. Sellaisenkin kokenut.
Ihmiset on erilaisia, jokaisen koko eletty elämä vaikuttaa siihen miten hän pystyy vastaanottaan rakkautta ja muodostaan parisuhteita. Kannattaisi kysyä suoraan siltä ainoalta naiselta joka osaa sen oman elämäntarinan perusteella kertoa oikean vastauksen asiaan.
Meistä jokainen vastaaja täällä puhuu oman kasvatuksen, lapsuuden kokemusten ja parisuhdehistorian pohjalta yksinomaan vain oman ainutlaatuisen kantansa, joka sopii vain siihen vastaajaan.
Itse henk.koht säikähdän vain hälyttävää käytöstä, joka saa kaikki hälärit hälyttään että "ongelmamies!! ongelmakäytös!! Ongelmia sulle! PERÄÄNNY VÄLITTÖMÄSTI!" ja siiit juostaan jo pakoon. Kukas hullu sitä ongelmiin haluu ihan väkisten itseään saada?
Rakastettuna olo sai joskus mut kyllä kokeen tukehtumisen tunteen.. johtui siitä et olin aivan hiljattain eronnut ja suhteen käsittely oli vielä kesken. Ei ollut ajankohtaista tuupata uutta putkeen heti vanhan perään.
Tietenkin jos menneessä on kipeitä eroja niin se suorituspaine voi nousta siinä, kun pelot nousee että joutuu taas käymään läpi sen paskan mitä se on sitten kun on eron hetki, muttei se mitään kiljuen pakoon juoksua ainakaan mulle aiheuta. Mä vaan tiedostan muistoissani sen mikä tunne se oli kun seisoi lahonneen avoliiton raunioilla ja mietti että siinä hajosi unelmat samalla kun kaikki mitä oli vuosia rakennettu kovalla työllä. Kaikki turhaa ja tää jäi käteen. Mites eteenpäin? Tyhjätaulu koko tulevaisuus.
se tunne muistoissa on tietyllä tavalla kummitus joka hiljentää hinkua myös lykätä itseään ongelmamiehen kanssa ongelmasuhteeseen jossa se on varma lopputulos että taas seistään raunioilla.
Ei silloin kun tunteet ovat molemmilla vahvat. Silloin on hyväkin, että volyymi on ns. samalla tasolla.
Ajattelen, että mitä enemmän toisesta välittää, sitä enemmän saattaa itsensä alttiiksi sydämen särkymiselle. Kyllä se pelottaa.
Ihmissuhteista menneisyydessä saadut kolhut voivat vaikuttaa siihen, kuinka uudessa suhteessa käyttäydytään tai toimitaan ja kun vielä tiedostan asian.
Kun toisen ihmisen päästää todella lähelle, nousee pelkoja, että joutuu kohtaamaan menneisyydestä asioita jotka ovat aikaisemmin satuttaneet.
Se vaatii rohkeutta.
Rakkaus ei ole kivutonta. Tunteet voivat mennä vuoristorataa, rakkaus voi myös muuttaa perhesuhteita, eli kyllä, olet oikeassa, monenlaisia ajatuksia voi tulla mieleen ja alkaa ahdistamaan.
Kyllä, mitä enemmän joku ihminen merkitsee, sitä enemmän tämän ihmisen menettäminen pelottaa.
No, mä näkisin sen niin, että se joka rakastaa enempi ja vahvemmin on heikoilla toisen suhteen ja enempi toosen armoilla eli henkisesti voi tulla turpaan ja lujaa, jos toinen on vähänkään mulkkumainen. Muutoin sanoisin, että voiko liikaa rakastaa? Mun mielestä ei. Jotkut ihmiset ylipäätään myös tuntee vahvemmin, ongelma tulee, että he tuntee herkästi myös toiseen sukntaan vahvemmin ja ovat herkästi mustasukkaisia.
Taas joku joka rakastaa jotakuta enempi.
Mittarimatoko? Millä mittaat rakkauttanne? Onko se kilpailu?
Ei ole pelkoa että tuollaisia tunteita jollakin olisi.
Yleensä nuo ylisuuret tunteet eivät ole millään tavoin liittyneet rakkaudellisiiin tunteisiin. Ainoastaan ihmisten itsensä kipuiluun tässä maailmassa. Teatraaliseen käyttäytymiseen..
Suuret tunteet on ilo silloin kun molemmat tuntee samoin. Hämmennystä tunteiden kuuleminen voi silloinkin tuottaa, jos siihen ei ole varautunut.
Silloin kun rakkauden kohde on selkeästi epävarma omista tunteistaan, alkaa toisen tunteet helposti ahdistamaan tai tulee tarve perääntyä hetkeksi ja miettiä omia tunteitaan.
Isot tunteet kertoo, että on löytänyt ihmisen, joka tuntuu omalta ja on vaan niin oikea. Ei niitä monta elämään mahdu. Ihan eri juttu kuin perusihastus.
Kuitenkin, jos toinen 2 viikon tuntemisen perusteella kosii tai puhuu yhteisistä eläkevakuutuksista, alkaa ainakin omat hälytyskellot soida. Sen ehtinyt nähdä omista ja ystävien kokemuksista, että tuon takana on usein ihminen, jolla on isoja isoja ongelmia itsensä ja mielenterveyden kanssa. Ja lisäksi sama kosinta toistuu joka ”rakkauden”
kanssa.
Sellaista ei ole kohdalle vielä sattunutkaan.Odotan mielenkiinnolla.
Onpa tullut vastauksia! Kiitos!
Olen itse tilanteessa, jossa tunteet vain vahvistuvat ja epäilyttää mennä pudottamaan pommi, joka voi tulla yllätyksenä ja säikäyttää.
Kai tähän on tullut vastauksia kun olet sattunut itse ne kirjoittamaan. Pitäisköhän se paskamyrsky, mistä aloituksessa mainitsit jättää tsuhisemaan ihan vain tänne palstalle niin ei tule enempää pettymyksiä, täällä voi leikkiä satumaan prinssiä, tosielämässä käteen saattaa tipahtaa rukkaset miten sen psyyken sitten käy
Jos et häntä lähemmin tunne, tai et ole lähemmin hänen kanssaan ollut tekemisissä ei ole viisasta mennä "pudottamaan pommia". Se voi säikäyttää hänet pois. Suuret tunteesi on vain omiasi, hänen tunteet ja käytös voi olla harkitsevampaa.
Tottakai tunteet on jokaisen omia vai naapurin Huldan tunteitako pitäis kertoa. Mulla tuli edellisestä vastauksesta mieleen se biisi: laita riippukeinu kiinni keväällä, seiso tukevasti sänkys edessä aamuisin.
Jos olisit hän niin ei lainkaan. Minun tunteeni häntä kohtaan ovat myös älyttömän voimakkaat ja ovat kestäneet jo pitkään. Haluaisin olla hänen kanssaan koko loppuelämäni.
Kuulostaa kyllä hyvältä. Jospa se noin onkin. Unelmatilanne tietysti olisi se, että hän on juuri nyt odottamassa, että kerron rakkaudestani. Sellaista ideaalia en oikein uskalla ajatella. Hyvä olisi sekin, että hän kestäisi kuulla ja haluaisi kuulla. Olisi niin paljon kerrottavaa. Minun rakkaustarinani häneen on tosi pitkä, ja varmasti puuduttava, jos ei ole kiinnostunut.
Jotain sekavia ajatksiani tänne heitin.
Ei ole sellaisesta koskaan omalla kohdalla olllut kysymys. Olen aika vakuuttunut, että mulle riittää yksi kauan kestänyt parisuhde. Ihastumisia joskus ollut, mutta ne menevät jossain vaiheessa ohitse. Mulle työ on tärkeämpää kuin ihmissuhteet.
Miksi luet tätä palstaa, miksi kommentoit jos kaikki on hyvin etkä etsi ketään?
Liian suuret tunteet tulisivat varmasti pilaamaan jo ihan alkumetreillä pelkän tutustumisen. Enkä muutenkaan ajattele, että löytyisi mies jolla olisi voimakkaita ja rehellisiä tunteita itseeni. Kaikki tärkeä tarkoittaa: Olosuhteiden ymmärtämistä, sen hetkisen tilanteen ymmärtämistä, halua tutustua toiseen ihmiseen maltillisesti ja ottaa huomioon tuo toinen ihminen. Olen jo yli keski-ikäinen, en usko tässä iässä mihinkään lepertelyyn, mielistelyyn en minkäänlaiseen palo puheeseen.
Jos kysymys on pelkästä seksistä, voit ohittaa minut samantien.
Vastakysymys: Miksi vaihtaisin vapaan, tylsän, ja välillä hankalan yksin elämisen
elämään jonkun tuntemattoman miehen kanssa?
Sillä en voi alkaa aikuisen miehen äidiksi, en omaishoitajaksi, en taloudenhoitajaksi. En ilman kunnioitusta, rehellistä halua tutustua rauhassa, en ilman ystävyyttä, joka johtaisi ehkä joskus enempään.
On se pelottavaa. Liian omistavaa.
eikä mitään tule tapahtumaan ilman, että itse tahdon sitä!
mies et voi olla se, joka lyö nyrkin pöytään ja sanoo näin tehdään tämä asia.
jos haluat jotain, minulta sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
Sinä sopeudut siihen mihin sinun on pakko, olosuhteet huomioon ottaen.
Kotonani määrään minä, määrään myös siitä ketä meillä asuu ja ketä meille tulee käymään. Itsemääräämisoikeutta et vie koskaan.
Jos en pidä sinusta, joudut tämän hyväksymään.
Jos kotini ovesta tulet sisään, jos teet sen vilpillisin syin:
Se on elämäsi iso virhe, koska en ole pelinappula, ihminen jota sinä käytät hyväksi. Et tule elämääni vilpillisin konstein.
Riippuu siitä kenen tunteet ne ovat. Nimittäin jos itsellä ei ole mitään kiinnostusta niin silloin sitä poistuu takavasemmalle kiireen vilkkaa. Kaikenlaiset lähentymisyritykset tuntuisivat epämiellyttäviltä. Parhainta olisi vielä se, ettei tälläisellä ei toivotulla ihmisellä olisi minkäänlaisia yhteystietoja. Tämä ei koske vuoden 2006 loppua.
Ei todellakaan. Kunhan se ei ole kahlitsevaa.
Ei pahalla mutta taitaa vaan ne maanjäristykset ja hirmumyrskyt jäädä palstalle vellomaan.
Minusta rakkaus on syntynyt jaettavaksi! Olis yksi elämän ihmeistä, jos hän tuntisi minua kohtaan saama kuin minä häntä. Näen sen jotenkin hirveän luonnollisena asiana meidän kohdalla, että asia tulisi esiin.
Olen itse sillä tavalla varovainen ja herkkä aistimaan toisen tuntemuksia, etten kuitenkaan lähtisi tunteitani hänelle tyrkyttämään ilman, että se tuntuu tilanteessa luonnolliselta.
Vaikea sanoa. Riippuu kenen tunteista on kyse ja mikä on oma elämäntilanne. Tunteet sinällään ei enää tämän ikäisenä pelota, mutta jos niihin sisältyy minkäänlaista vaatimusta tai painostusta, niin saattaisi ahdistaa. Ehkä sinun kannattaa tuoda tunteitasi esille aluksi tunnustellen ja varoen, eikä pudottaa koko pommia kerralla. Paitsi jos teillä on jo aiemmin ollut jotain, niin ehkä sitten uskallat myöntää kaiken.
Ei toisen tunteet pelota, päinvastoin, olisin imarreltu ja jos olisin itse kiinnostunut kyseisestä henkilöstä olisin onneni kukkuloilla, että hänellä on vahvoja tunteita minua kohtaan. Omat vahvat tunteet sen sijaan ahdistavat, jos olen tilanteessa, jossa molemmat varattuja.
Joskus myrskyjä tarvitaan, jotta sen jälkeen voi tulla tyyntä. Tyynellä en tarkoita kuitenkaan, että tunne tyyntyy vaan enemmänkin elämäntilanteita. Joskus alku on isoja ihania ja syviä
tunteita, jotka epävarmuus, moraalinen pohdinta ja kipua tuottava kaipuu, saa vuoristorataan.
Jos tietäisi mitä toinen sisimmässään aidosti ajattelee, tuntee ja haluaa, ei tuota vuoristorataa luultavasti edes olisi.
Ei, en ole kokenut sellaista. Tilannetta katsotaan eri näkökulmasta. Minulle työ menee suhteiden edelle. Haluan tehdä töitä kauan, enkä nyt halua ruveta tutustumaan keneekään. Ei ole siihen mitään tarvetta eikä jaksamista. En voi luvata kenellekään mitään. Jos nyt alkaisin tutustua johonkin ihmiseen, se ei tulisi kestämään kauaa. Luulen että menee vielä monta vuotta tai sitten en koskaan halua ketään elämääni.
Sitähän sanotaan, että ihminen ihastuu ja rakastuu silloinkun sille on tarve, vaikkei sitä itse muutoin järkeistäisikään. Sinulla ei siis ole ollut mitään ihastumisen ja rakkauden tunteita kun pystyt katsomaan noin selkeäpiirteisesti ettetchalua elämääsi rakkautta. Tommonenhan on selkeä tapaus silloin, ite ihmettelen vaan näitä ihmisiä täällä tunnepalstoilla. Miksi viettää aikaa täällä, jos elämässävei ole tarvetta tuollaiselle. Eikö se ola silloin tehokkaadta työajasta ja mukavasta vapaa-ajasta pois.
On tainnut käydä niin, että muut ovat sitä mieltä ettei ole hyvä olla yksin, mutta he katsovat kaikkea omasta näkulmastaan ja yksi henkilö katsoo oman elämänsä tilanteesta. Eikö silloin se ykis henkilö ole oikeassa, koska se on hänen elämänsä eikä kenenkään muun.
Mikä ihme sepustus tuo edellä oleva oli mun juttuun ihmisen ihastumisesta ja rakastumisesta. Ei kai nyt hemmetti kukaan muu päätä kebenkään ihmisen tunteista. Siis oikeesti, miks te vastaatte jos ette edes lue mihhin vastaatte. Vielä vähemmän tajuan.
Miksi vastaat tälle palstan miestrollille?
Minua eivät suuret tunteet pelota. Sehän olisi vain ihanaa ja uskon, että muutkin naiset ajattelevat näin. Mitä enemmän tunteita, sen parempi.
Mutta kun ei ole tunteita ketään kohtaan. Yksi kauan kestänyt parisuhde ilmeisesti riittää.
Joskus ihastun ihmiseen, mutta minulla ei ole tarvetta saada sitä ihmistä elämääni. Ehkä erityispiirteeni vaikuttaa tällä tavalla. Kaukaa ihastuminen riittää ja sitten kun se on aikansa kestänyt se loppuu. Sellainen olen enkä siitä muuksi muutu.
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta minun mielestäni rakkaus voi olla suurta, vaikka se olisi aivan hiljaistakin. Eikä se rakkaus varsinaisesti ole tunne, vaikka siihen kyllä liittyy erilaisia tunteita.