Narsistin reagointi kun "hylkiö" alkaa tapella vastaan?

Eli eli..
Kyse on minusta ja äidistäni.
Olen siis aikuinen ja asunut reippaasti päälle kymmenen vuotta omillani jo.

Olen lähemmäs kolmenkymmenen, mutta jostain syystä havahtunut vasta viime vuosina siihen, ettei lapsuuden perheeni/minun nykyinen(kään) kohteluni siinä ole tervettä.
Oikeastaan asian laukaisi lopulta se, että riittävän moni ulkopuolinen ihminen, jotka eivät tunne toisiaan alkoi ihmetellä miksi äitini kohtelee minua niinkuin kohtelee.
Siihen asti olin ollut se "tosikko" joka ei ymmärtänyt vitsailun ja v*ttuilun eroa..

Ja voin kertoa että vieraiden aikana kun olemme samassa tilassa äitini näyttää vain murto-osan itsestään.
Ei sitä kukaan uskoisi millainen hän osaa olla kun olemme kahden..
Oikeasti, jos hänen sekoamisistaan (en keksi parempaa/kuvailevampaa sanaa niille) alkaisin jollekin puhua, ei kukaan uskoisi..

Syy voi olla täysin mitätön ja kyllä:

hän on ainoa ihminen jonka tiedän osaavan riidellä täysin yksin jos on tarvis.
Ja täysin mitättömistäkin asioista.
Ja lopuksi tämä käännetään niin, että äitini soittaa mm sisarukseni läpi haukkuen minut ja esittäen asiat niinkuin hänelle sopii.

Eli toisin sanoen minä olen aina aloittanut riidat, minä sanoin/tein asioita mitä en ole tehnyt jne jne.
Meitä on siis useampi jo aikuinen sisarus, joista minä olen se syntipukki jostain syystä, yksi lempilapsi ja muut jostain sieltä välimaastosta.

Uskoisin nyt, että yksi syy tähän asetelmaan miksi päädyin syntipukiksi (vaikka en tosiaankaan näe tuon naisen pään sisään tai tätä ansainnut) on se, että olen liian kiltti ja verbaalisesti vähän huonompi ilmaisemaan itseäni kuin muut..

Tai siis ei minulla ole älyssä vikaa, juttu vaan menee niin että jos joku heittää loukkauksen olen erittäin huono keksimään mitään vastaan sillä hetkellä.
Tätä äitini joka asian tietää osaa käyttää loistavasti hyväkseen, sillä esim veljeni kanssa ei moista nolaamista voisi harrastaa. Vastaan sanottaisiin heti..

Nyt olen sitten tähän havahduttuani alkanut tapella vastaan.
Aiemmin liian kilttinä se olin aina minä joka autoin äitiä.
Kaikin tavoin, aina kotitöista talouteen ja ihmissuhteisiin saamatta mitään kiitosta koskaan. Lista on pitkä...
No yllättäen äitini asunto on yhä pystyssä, samoin talous jne..

Kuitenkin kaikki avun raju lopetus (jota pidettiin itsestään selvänä) on saanut äitini ottamaan minut pahasti hampaisiinsa.
Siis autan vieläkin, olen vain roimasti vähentänyt sitä.
Minähän en äitini mielestä tarvitse mitään, olen itsekäs, ei ymmärretä mihin käytän sen ajan kun olen vapaalla mutta en enää autakaan häntä jne.

Pahin mahdollinen asia on kuitenkin se, jos äitini edes kuvittelee minulla olevan edes säpinää jonkun miehen kanssa.
Hän on siis oikeasti (niin oudolta kuin se tuntuukin) mustasukkainen minulle jostain ihmeen syystä:(

Ja ei, en ole kaunis vaan pikemmin päinvastoin ja aina on ollut ihan tavallisia/normituloisia/esim työttömiä miehiä..
Että mitään varsinaista aihetta tuolle kateudelle en keksi..
Muuta kuin että minulla ei saisi olla siis yhtään ketään jostain syystä?

No en ole enää moneen vuoteen esitellyt miesystäviäni äidilleni ja sekin tuntuu olevan väärin nyt..
Tuo meinaan sekoaa jos edes etäisinä huhupuheina kuuleekin/epäilee minun tapailevan jotain miestä?

Samoin suoranainen paskanjauhanta suku/perhepiirissä on lisääntynyt roimasti.
Äitini keksimät asiat (ja niitä kun alkaa oikoa on kuin heittäisi vettä myllyyn) ovat välillä täysin naurettavia.
Ei edes taida itse tajuta, että jos kulkee pitkin sukulaisia/tuttuja selittämässä tuollaisia niin osa ihmisistä alkaa jo havahtua, että onko tuolla päässä vikaa?

No, saattaa toki esittää asiat hyvin eri sävyyn/tavoin kun minä en ole paikalla mutta silti?
Enää en ole jaksanut välittää vaan jatkanut valitsemallani tiellä eli etäisyyden otolla.
Suunnittelenpa muuttoakin (en ole sanonut kyllä perheelleni vielä mitään koska eiköhän siitä tule vielä aikanaan olemaan helvetti irti, uskokaa pois) roimasti kauemmas vuoden parin sisällä..

Muilla vastaavia kokemuksia?
Tiedän ettei äitini ole terve, mutta miten teillä muilla on onnistunut etäisyyden otto/välien katkaisu narsistiin?
Jo tämä käytös mitä saan nyt osakseni on uuvuttavaa vaikkakin tiedän tekeväni oikein, loppuuko/helpottaako jossain vaiheessa?