Ymmärrän lainsäädäntöä, se on tarpeellinen, mutta niitä keksittyjä kysymyksiä en ymmärrä

Yksityisyys on minulle kaiken pohja ja perusta, siitä en tingi yhtään, maksoi se mitä maksoi. Omat henkilökohtaiset asiat ja yksityisyys ovat olleet minulle ihan lapsesta saakka voimavara, en halua eikä minulla ole tarvetta puhua asioistani, puhumattakaan, että puhuisin muiden asioista, en puhu. Ja siihen perustuu minun pitkäaikaiset suhteet ihmisiin, jokainen joka minua tuntee, on varma, että minä en puhu enkä pukahda asioista.

No miksi minä tänne nyt sitten avaudun? Tämä on minun tiedotuskanavani ganstalkkereille. Joskin myös heitän myös muitakin asioita tänne kuin vain tiedotuksellisia asioita.

Tiedän, että olen joutunut mitä pahimman ganstalkkereiden kohteeksi, aivan hävyttömällä tavalla, juuri minä, joka olen aina kunnioittanut omaa ja toisen yksityisyyttä, enkä vain yksityisyyttä, mutta minulla on ollut aina vahva tarve antaa ihmisten itse ajatella asioita, muodostaa mielipiteitä muista ihmisista ja asioista ihan itse, ilman, että minä yrittäisin tietoisesti vaikuttamaan muiden ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Toisin sanoen, kammoan kaikenlaista ja kaiken tasoista manipulointia.

Ammattimainen stalkkerointi vain on tänä päivänä todella helppoa niille, joilla on taitoa, suhteita sitä harrastaa, ja ilman omaatuntoa tai Suomen lain edellyttämää yksityisyyden kunnioitusta ja viestitäsalaisuutta.

No, mitä voi tehdä? Varmasti jotakin olisi tehtävä, mutta itse olen valinnut sen tien, että kosto ei ole minun, se tulee olemaan näille väärintekijöille joka tapauksessa armotonta, ja se ei tule minulta. moni ei usko muuhunkuin tieteeseen, mutta minä olen nähnyt paljon muutakin kuin tiedettä ja ns. perusteltuja faktoja, ja sen pohjalta sanon, että säälin niitä, jotka tekevät minulle pahaa, säälin niitä, jotka tekivät isälleni pahaa, nimittäin siinä ei pahantekijät säästy. Ja miksi kirjoitan niin varmasti, siksi koska olen nähnyt pahojen kaatuvan, varmasti muiltakin kohden, mutta itse tietysti tunnen oman ja isäni historian, joten luonnollisesti puhun vain siitä, josta tiedän tunnen varmuudella faktat.

Kerron yhden asian, jota en ole koskaan kenellekään kertonut. Toivon, että se ei ole niin, niin kuin käväisi silloin mielessa, silloin tapahtuma aikoihin. Todellakin toivon, että se oli vain sattumaa, koska se oli raakaa, että en pysty kunnolla edes ajattelemaan sitä asiaa.

Olin parikymmppinen, kun ensimmäisen kerran kohtasin aitoa ja raskaan vääryyden (miettikää aika pitkälle pässyt kuin niinkin vanhaksi pääsin, että jouduin kokemaan karmeaa mustamaalausta, pahoja puheita, vaikuttamista muihin ihmiseen erilaisilla valheilla jne.)

Jos muistatte, kunyli vuosikymmen sitten tapahtui kuolonkolari Lahden ja Hämeenlinna tiellä, jossa kuoli 4 sisarusta, kun rattijuoppo ajoi heidän vastaantulijoiden kaistalle, kaikki neljä sisarusta kuoli.
En koskaan olisi sitä toivonut, en koskaan sitä olisi missään nimessä halunnut, mutta enhän minä olekkaan se, joka määrää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Nämä neljä sisärusta kiusasivat minua oikein urakalla ja sisarvoimalla minua vastaan, keksimällä minusta täysin käsittömättömiä juttuja ja mustamaalaamalla minua, joka onneeksi ei kuitenkaan mennyt läpi (elimme yhteisössä, jossa oli paljon ihmisiä). En edes tuntetut heitä kuin ulkonäöllisesti, mutta he ottivat minua hampaisiinsa, koska yksi niistä sisaruksista oli rakastunut yhteen Hämeenlinnalaiseen nuoreen mieheen, hän oli toki hyvännäköinen ja hyväkäytöksinen nuori mies, mutta oli minun yksi parhaista kavereistani. He alkoivat puhumaan ja mustamaalaamaan minua siksi, koska se oli minun hyvä uystäväni, ja se ei ollut heidän mieleen, ilmeisesti kuvittelivat, että minä olin se syy ja seuraus. Eihän näin ollut hyvänen aika, hän oli minun pitkäaikainen ystävä, jo minun äitini ja hänen äitinsä tunsivat ja olivat hyviä ystäviään, no sithän he eivät tienneet. Mistä sain tietää tästä kaikesta, siitä kun yksi tyttö Lahdesta (sisarukset olivat myös Lahdesta kotoisin) tuli minun luokse, ja sanoi, "hänestä tuntuu pahalle, kun sinusta puhtaan pahaa, ja sinusta levitellää pahoja valheita". En sitä ennen tiennyt mistän mitään. Ei ollut hajuakaan. Jutut ilmeisesti eivät olleet sitten kantaneet kovin pitkällle, koska en ollut huomannut muiden ihmisten mielipiteiden vaihtuneen. Tai en ainakaan nuorena tyttönä tajunnut vaikka olisivatkin vaikuttanuut. Mutta sen muistan kuinka tunsin niin paljon surua, itkin monen monta iltaa, kun sain tietää tästä, ei ollut aavistustakaan. Kiitin kuitenkin sitä tyttöä, joka tuli kertomaan minulle. Se oli minun nuoren elämän ensimmäinen pahan kokemus ja koettelemus. silloin tuntui kuin elämä olisi mustattu ihan kokonaan.

Siitä sitten meni jokunen seitsemän vuotta, kun sain tietää, että nämä sisarukset olivat auto-onnettomuussa, jossa menehtyivät völittömästi.
Toivottavasti ei liity minuun millään tavalla, mutta valehtelisin, jos en sanoisi, että kävi sellainenkin mielessä. Elämä on paljon muutakin kuin tieteellistä faktaa. Olen sen nähnyt jo isäni elon ajasta käsin.

Olen joskus miettinyt, että miten niin nuoret edes osasivat toimia niin kuin toimivat. Ei niin nuorien edes pitäisi osata olla niin pahoja ja kieroja, minun järjen mukaan.

Olen myös ajatellut, että minä olin silloin kuin metsänkylästä kaukaa pahasta maailmasta lentänyt valkoinen enkeli, joka ei tajunnut eikä tiennyt pahasta maailmasta mitään, ja tämä kokemus oli ensimmäinen kokemus pahasta maailmasta ihmisten kesken. Ja varmasti ilman mitään syytä. Ei meillä ollut lapsen tällaisi kokemuksia eikä meidän kouluissa tällaista koskaan tapahtunut, ja meidän pieni kyläkin oli sellainen, että kaikki samanikäiset lapset leikkivät keskenään ja myöhemmäst iässä kaikki saman ikäiset istuttiin kannon mättäällä pohtimassa, "koska päästään täältä pois, kun täällä ei ole mitään tekemistä"