Profeetta Miika kyseli aikanaan, mitä ihminen voi antaa Jumalalle, kelpaavatko hänelle runsaat hyvitysuhrit (Miika 6:6–8). Kysymys liittyi itsensä oikeaan tuntemiseen suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin.
Voiko ihminen ansaita hyvyyttä ja omaisuutta omilla ansioillaan, olla Jumalasta riippumaton ja tarjota Jumalallekin omastaan? Voiko ihminen hyvittää tekojaan palvelemalla lähimmäistään? Voiko ihminen olla lähimmäistään suurempi?
Uskonnonopettajani kysyi viidentenä kouluvuotenani luokalta, mikä olisi kaikkein suurin voitto. Vastasin, että jos voittaisi koko maailman. Sitten eräs tyttö vastasi: ”Jos voittaisi itsensä.” Viisas opettaja ei kommentoinut vastauksia, mutta ajattelin opettajan antavan pisteet tytölle. Vaikka oma vastaukseni saattoi silloin hävettääkin, ajattelen nyt, että on hyvä olla avoin itselleen ja toisille. Samalla on hyvä olla nöyrä ja valmis korjaamaan ajatuksiaan ja elämänsä suuntaa.
Monet haaveilevat tänäänkin ulkoisiin olosuhteisiin liittyvistä asioista kuten rahasta, kunniasta ja mukavuudesta. Kun heiltä sitten kysytään, miksi he sitä toivovat, he vastaavat, että sitten voisi tuntea sisäistä tyytyväisyyttä, rauhaa ja iloa. Miksi sitä ei voisi kokea jo tässä ja nyt? Tyydyttääkö omahyväisyys ja omavaraisuus kuitenkaan surua omasta vajavaisuudesta?
Omasta ulkoisesta hyvinvoinnista oli kysymys silloinkin, kun Pietari paheksui sitä, että Jeesus antaisi henkensä pahantekijäin käsissä. Siihen Jeesus sanoi lujasti: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten. – – Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän – – ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:23–24.)
Jeesus oli aiemmin vuorisaarnassa opettanut etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Siitä Paavali selittää, että se on sisäistä vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jeesuksen mukaan sen ohella ihmiselle annetaan kaikki ulkoinenkin. Erona tämän maailman onnen opeille on kuitenkin se, ettei Jumalan valtakunnan omaksi saaminen ole meidän omissa käsissämme. Pyhä Henki kutsuu meitä evankeliumin kautta ja antaa voiman uskoa ja uskolla vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen sanoman ja sen ohella kaikki Jumalan valtakunnan aarteet.
Jeesus varoittaa opetuslapsiaan kiinnittämästä sydäntään maalliseen hyvään. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt. 16:26.)
Kadotetun sielun lunnaiksi eli maksuksi ei kelpaa ihmisen hyvyys, suurikaan omaisuus, ei edes koko maailman omaisuus. Vain viaton Kristuksen uhri on kelvannut Jumalalle ihmissielun maksuksi. Ei kullalla eikä hopealla vaan Jeesuksen pyhällä kalliilla verellä, viattomalla kärsimisellä, kuolemalla ja ylösnousemisella on meidät lunastettu. Suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä onneensa.
Profeetta Miika vastaa kysymykseensä: ”Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen” (Miika 6:8). Olemme ansiottomia syntisiä ja teemme matkaa kiitollisina Jumalalle ja myötätuntoisina lähimmäisille.
Matti Kontkanen
Voiko ihminen ansaita hyvyyttä ja omaisuutta omilla ansioillaan, olla Jumalasta riippumaton ja tarjota Jumalallekin omastaan? Voiko ihminen hyvittää tekojaan palvelemalla lähimmäistään? Voiko ihminen olla lähimmäistään suurempi?
Uskonnonopettajani kysyi viidentenä kouluvuotenani luokalta, mikä olisi kaikkein suurin voitto. Vastasin, että jos voittaisi koko maailman. Sitten eräs tyttö vastasi: ”Jos voittaisi itsensä.” Viisas opettaja ei kommentoinut vastauksia, mutta ajattelin opettajan antavan pisteet tytölle. Vaikka oma vastaukseni saattoi silloin hävettääkin, ajattelen nyt, että on hyvä olla avoin itselleen ja toisille. Samalla on hyvä olla nöyrä ja valmis korjaamaan ajatuksiaan ja elämänsä suuntaa.
Monet haaveilevat tänäänkin ulkoisiin olosuhteisiin liittyvistä asioista kuten rahasta, kunniasta ja mukavuudesta. Kun heiltä sitten kysytään, miksi he sitä toivovat, he vastaavat, että sitten voisi tuntea sisäistä tyytyväisyyttä, rauhaa ja iloa. Miksi sitä ei voisi kokea jo tässä ja nyt? Tyydyttääkö omahyväisyys ja omavaraisuus kuitenkaan surua omasta vajavaisuudesta?
Omasta ulkoisesta hyvinvoinnista oli kysymys silloinkin, kun Pietari paheksui sitä, että Jeesus antaisi henkensä pahantekijäin käsissä. Siihen Jeesus sanoi lujasti: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten. – – Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän – – ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:23–24.)
Jeesus oli aiemmin vuorisaarnassa opettanut etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Siitä Paavali selittää, että se on sisäistä vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jeesuksen mukaan sen ohella ihmiselle annetaan kaikki ulkoinenkin. Erona tämän maailman onnen opeille on kuitenkin se, ettei Jumalan valtakunnan omaksi saaminen ole meidän omissa käsissämme. Pyhä Henki kutsuu meitä evankeliumin kautta ja antaa voiman uskoa ja uskolla vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen sanoman ja sen ohella kaikki Jumalan valtakunnan aarteet.
Jeesus varoittaa opetuslapsiaan kiinnittämästä sydäntään maalliseen hyvään. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt. 16:26.)
Kadotetun sielun lunnaiksi eli maksuksi ei kelpaa ihmisen hyvyys, suurikaan omaisuus, ei edes koko maailman omaisuus. Vain viaton Kristuksen uhri on kelvannut Jumalalle ihmissielun maksuksi. Ei kullalla eikä hopealla vaan Jeesuksen pyhällä kalliilla verellä, viattomalla kärsimisellä, kuolemalla ja ylösnousemisella on meidät lunastettu. Suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä onneensa.
Profeetta Miika vastaa kysymykseensä: ”Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen” (Miika 6:8). Olemme ansiottomia syntisiä ja teemme matkaa kiitollisina Jumalalle ja myötätuntoisina lähimmäisille.
Matti Kontkanen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hieno teksti.
Väärin meni Matti, saat hylkäävän arvosanan eksyttävästä tekstistäsi.
Et voi antaa mitään vastiketta synneistäsi sillä pelastus tulee yksinomaan ARMOSTA!
KR 1933/-38
Room. 11:6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
No mitä aloittaja sitten oli antamassa vastineeksi synneistään, kerro?
Et mitään, paitsi uskomalla Jeesus luvattuna Messiaana ristiinnaulituksi Kristukseksi.
Vain usko Häneen pelastaa, siinä on armo sekä sovitus.
12.9.2019 10:32
No mitä aloittaja sitten oli antamassa vastineeksi synneistään, kerro?
Tekoja!
Ihan aluksi sinun (aloittajan) tulee luopua maallisesta omaisuudesta. Eli auton, asunnon ja kännykän lahjoitus pois ainakin heti ens alkuun.
Sitten sinun tulee luopua perheestäsi ja ystävistäsi.
Sitten viimeisenä vaiheena onkin luopuminen omista ruumiinjäsenistä. Aloita vaikka käden katkaisulla, sitten molemmat jalat. Veikitkastakin tulee luopua.
Ja kas: Olet tehnyt kylliksi, joten pääset Ikuisiin Suviseuroihin!