Mistä kaivat motivaation?

Laitetaan jotain kokeilua vähän muunlaiseen keskusteluun...

Mietin, että kun sinkkuna on yksin, on motivaatiokin löydettävä itse. Vai onko? Tarvitsetko p.rseellepotkijoita, kannustajia?

Vai löydätkö itse itsestäsi tarpeeksi motivaatiota parantaa vaikka liikkumista, syömistä ja muita elämäntapoja?

Tarvitsetko onnistumisia, että motivaatio pysyy, vai nostatko selän heti kun joku epäonnistuu?

108 kommenttia

Vastaukset

  • Jos johonkin tarvitsisin motivaatioita ulkopuolelta, niin asuntoni raivaamiseen 😂

    Muuten moti löytyy ihan itsestä. Riippuu elämän alasta, miten käy epäonnistuessa. Harrastuksissa en anna periksi, teen uudestaan kunnes onnistuu. Epäonnistuminen on tuossa tapauksessa helppo analysoida, vika oli vain ja ainoastaan minussa.

    Kun epäonnistumisen soppaa sekoittaa itselle joku toinen, voi olla parempi luovuttaa alkuunsa ja vaihtaa maisemaa.

    xLiner

    • Usein elämäntavat pysyvät parempina yksin eläessä. Vaikkapa niin, että liikkumaton mies syö hiiren annoksen einestä, ja olettaa että minä syön vielä vähemmän. Not, mä en edes syö sellaista moskaa ja oikeaa ruokaa syön sitten tuplasti sen mitä humppapoika söisi.

      Ruoka-ajat sama juttu, jos toinen on tottunut syömään 2 kertaa vuorokaudessa, sillä menee hermot kun toinen tarvitsee ruokaa 3 tunnin välein.

      Ja unirytmi sitten... Yksi herää viideltä, toinen kasilta. Josta syystä toinen menee nukkumaan ysiltä ja toinen pikkutunneilla. Aikaisemmin heräävän yöunet häiriintyvät taatusti.

      Tai jos toinen ei liiku, ei se myöskään ymmärrä toisen urheiluharrastuksia. Pitäisi istua illat vieretysten telkkaa tuijotellen tai elokuvissa tai ravintoloissa...

      Yksin on kuule helpompaa pyörittää arkeaan! Ei miestä samaan asuntoon, ikinä 😊

      xLiner

    • Anonyymi kirjoitti:

      Usein elämäntavat pysyvät parempina yksin eläessä. Vaikkapa niin, että liikkumaton mies syö hiiren annoksen einestä, ja olettaa että minä syön vielä vähemmän. Not, mä en edes syö sellaista moskaa ja oikeaa ruokaa syön sitten tuplasti sen mitä humppapoika söisi.

      Ruoka-ajat sama juttu, jos toinen on tottunut syömään 2 kertaa vuorokaudessa, sillä menee hermot kun toinen tarvitsee ruokaa 3 tunnin välein.

      Ja unirytmi sitten... Yksi herää viideltä, toinen kasilta. Josta syystä toinen menee nukkumaan ysiltä ja toinen pikkutunneilla. Aikaisemmin heräävän yöunet häiriintyvät taatusti.

      Tai jos toinen ei liiku, ei se myöskään ymmärrä toisen urheiluharrastuksia. Pitäisi istua illat vieretysten telkkaa tuijotellen tai elokuvissa tai ravintoloissa...

      Yksin on kuule helpompaa pyörittää arkeaan! Ei miestä samaan asuntoon, ikinä 😊

      xLiner

      No mielekkäitä juttuja tekeekin mielellään, eikä niihin tartte kaivaakaan motivaatiota. Mäkin meen säbään tai puumetsään vaikka pää kainalossa. Oli viime talvi/kevät vaikeaa, kun ei saanut oikein tehdä noita juttuja tään jalan takia.

      Ketäänhän ei pidäkään miellyttää, paitsi että itseään. Siis minusta. Mähän nyt lopettelen tätä tupakinpolttoa esim. Niin kyllähän tästä hommasta sen varsinaisen motivaation pitää löytyä itsestään, mutta se ei voi ainakaan mun tapauksessa tulla pätkääkään vaatimuksena ja pakkona, tai sit alkaa kiukkuaminen itseä kohtaan. 😝

      Ja pahinta oliskin, jos tää tupakinpolton lopetus ois jonkun muun takia tehty päätös... ois ihan punainen vaate.

      En mä tiedä miten muhun vaikuttais jonkun muun täällä asuminen? No ainakin se sais tehdä kotihommia siinä missä minäkin. 😬 Penskatkin tekee.

      Säkin tarttet siihen siivoiluun omaa motia. Sua ei suoranaisesti haittaa, mut hiukan vaivaa, kun oot aikasemminkin sanonut samaa. 😊

    • Disse kirjoitti:

      No mielekkäitä juttuja tekeekin mielellään, eikä niihin tartte kaivaakaan motivaatiota. Mäkin meen säbään tai puumetsään vaikka pää kainalossa. Oli viime talvi/kevät vaikeaa, kun ei saanut oikein tehdä noita juttuja tään jalan takia.

      Ketäänhän ei pidäkään miellyttää, paitsi että itseään. Siis minusta. Mähän nyt lopettelen tätä tupakinpolttoa esim. Niin kyllähän tästä hommasta sen varsinaisen motivaation pitää löytyä itsestään, mutta se ei voi ainakaan mun tapauksessa tulla pätkääkään vaatimuksena ja pakkona, tai sit alkaa kiukkuaminen itseä kohtaan. 😝

      Ja pahinta oliskin, jos tää tupakinpolton lopetus ois jonkun muun takia tehty päätös... ois ihan punainen vaate.

      En mä tiedä miten muhun vaikuttais jonkun muun täällä asuminen? No ainakin se sais tehdä kotihommia siinä missä minäkin. 😬 Penskatkin tekee.

      Säkin tarttet siihen siivoiluun omaa motia. Sua ei suoranaisesti haittaa, mut hiukan vaivaa, kun oot aikasemminkin sanonut samaa. 😊

      Hyvä sulle tupakkalakosta! Yhdistä se vaikkapa terveellisempään syömiseen, niin et pääse pullahtamaankaan. Jotain tekemistä, syömistä.. 😂

      Ihan itsehän me saadaan valita tekemisemme. Miksi pitäisi tehdä jotain niin vastenmielistä, että se jää tekemättä? Ja vielä stressata siitä? Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden täytyy koko ajan suorittaa jotain. Mä voin olla päivän tekemättä yhtään mitään. Helposti :)

      Jos mua oikeesti haittaisi tämä kaaos, olisin jo raivannut. Eli haittaa liian vähän, ainakin vielä. Mulla on pikkupätkä lomaa. Jospa hiukan kirjoja järjestelisin... nyt kun kerran tuli puheeksi ja mieleen 😏.

      xL

    • Anonyymi kirjoitti:

      Hyvä sulle tupakkalakosta! Yhdistä se vaikkapa terveellisempään syömiseen, niin et pääse pullahtamaankaan. Jotain tekemistä, syömistä.. 😂

      Ihan itsehän me saadaan valita tekemisemme. Miksi pitäisi tehdä jotain niin vastenmielistä, että se jää tekemättä? Ja vielä stressata siitä? Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden täytyy koko ajan suorittaa jotain. Mä voin olla päivän tekemättä yhtään mitään. Helposti :)

      Jos mua oikeesti haittaisi tämä kaaos, olisin jo raivannut. Eli haittaa liian vähän, ainakin vielä. Mulla on pikkupätkä lomaa. Jospa hiukan kirjoja järjestelisin... nyt kun kerran tuli puheeksi ja mieleen 😏.

      xL

      Tartuin vaan sun sanomiseen, että tarttisit siihen kämpän puhtaanapitoon ulkoista motivaatiota. Ensimmäiseks. Se on oikeasti sun ajatus, mä vaan nostin sen, että katsos.... ei tartte mulle ja muille mitään selittää. Teet itse sille mitä tykkäät. 😊

      No mä ymppäsinkin sentähän säbäilyn aloittamisen yhteyteen. Ja kuten jo sanoin, mietin sen ruokahommankin selkiyttämistä samaan syssyyn. Tarkoitus ois pudottaa painoa, tai ainakin saada tätä kroppaa helpommin liikuteltavaks taas. Sanotaan näin. Kyllä toi puolen vuoden katkos säbässä näkyy, mut on tässä jo pitempi aika, kun elämäntavat ei oo ihan sitä ollut, mitä itse haluis.

      Mulla on ehkä se vika tässä motivaatiohommassa, että katson liikaa ulkoapäin hommaa. Oon etsinyt motia muualta.

      Nyt keskityn itseeni ja siihen, että moti löytyy omastatakaa. 😃💪

    • Disse kirjoitti:

      Tartuin vaan sun sanomiseen, että tarttisit siihen kämpän puhtaanapitoon ulkoista motivaatiota. Ensimmäiseks. Se on oikeasti sun ajatus, mä vaan nostin sen, että katsos.... ei tartte mulle ja muille mitään selittää. Teet itse sille mitä tykkäät. 😊

      No mä ymppäsinkin sentähän säbäilyn aloittamisen yhteyteen. Ja kuten jo sanoin, mietin sen ruokahommankin selkiyttämistä samaan syssyyn. Tarkoitus ois pudottaa painoa, tai ainakin saada tätä kroppaa helpommin liikuteltavaks taas. Sanotaan näin. Kyllä toi puolen vuoden katkos säbässä näkyy, mut on tässä jo pitempi aika, kun elämäntavat ei oo ihan sitä ollut, mitä itse haluis.

      Mulla on ehkä se vika tässä motivaatiohommassa, että katson liikaa ulkoapäin hommaa. Oon etsinyt motia muualta.

      Nyt keskityn itseeni ja siihen, että moti löytyy omastatakaa. 😃💪

      Yks vinkki heti alkuunsa. Ota itsestäsi mitat mittanauhalla. Kropan malli nimittäin muuttuu vaikkei kiloissa mitään näkyisikään. Ja mitä niiden kilojen edes väliä, jos kehonkoostumus muuttuu paremmaksi! Läskikin näyttää silloin hyvältä 😌 Eli älä laihduta, menee aika varmalla vituks. Syö vaan terveellisesti, jooko? Voit taatusti paremmin ja jaksat paremmin sillä metodilla. Paikatkaan ei hajoa niin helpolla kun kropalla on käyttää energiaa vahvistumiseen.

      xL

    • Anonyymi kirjoitti:

      Yks vinkki heti alkuunsa. Ota itsestäsi mitat mittanauhalla. Kropan malli nimittäin muuttuu vaikkei kiloissa mitään näkyisikään. Ja mitä niiden kilojen edes väliä, jos kehonkoostumus muuttuu paremmaksi! Läskikin näyttää silloin hyvältä 😌 Eli älä laihduta, menee aika varmalla vituks. Syö vaan terveellisesti, jooko? Voit taatusti paremmin ja jaksat paremmin sillä metodilla. Paikatkaan ei hajoa niin helpolla kun kropalla on käyttää energiaa vahvistumiseen.

      xL

      Joo. En mä kukkakepiks haluakaan, vaan just jaksaa touhuta paremmin ja liikkua, käyttää tätä oivaa kroppaa. Tää on hyvä aihio, tällä on jo tehty vaikka mitä ja vielä tehdään! 😆💪

      No mitat joo ja sit vähän valokuvia. Sitä ei itse oikeen välttämättä huomaa, kun pärstä näkyy joka aamu ja kroppakin muotoutuu hitaasti, sitä tottuu, mutta kyllä positiivisilla muutoksillakin sit saa motivaatiotakin. Ja mulla on vähän se nykyään, että ulkoapäin se positiivinen palaute on joskus jopa myrkkyä... sen haluaa itse kaivaa. 😆

      Minäiteminäite! 😝

    • Disse kirjoitti:

      Joo. En mä kukkakepiks haluakaan, vaan just jaksaa touhuta paremmin ja liikkua, käyttää tätä oivaa kroppaa. Tää on hyvä aihio, tällä on jo tehty vaikka mitä ja vielä tehdään! 😆💪

      No mitat joo ja sit vähän valokuvia. Sitä ei itse oikeen välttämättä huomaa, kun pärstä näkyy joka aamu ja kroppakin muotoutuu hitaasti, sitä tottuu, mutta kyllä positiivisilla muutoksillakin sit saa motivaatiotakin. Ja mulla on vähän se nykyään, että ulkoapäin se positiivinen palaute on joskus jopa myrkkyä... sen haluaa itse kaivaa. 😆

      Minäiteminäite! 😝

      No hyvä 😊. Kun minä olen aina niin huolissani kaikista läskin sulattelijoista kun yleisesti tieto siitä touhusta on surkeaa. Kyllä se sulaa siinä sivussa ihan itsestään.

      xL

    • Anonyymi kirjoitti:

      Hyvä sulle tupakkalakosta! Yhdistä se vaikkapa terveellisempään syömiseen, niin et pääse pullahtamaankaan. Jotain tekemistä, syömistä.. 😂

      Ihan itsehän me saadaan valita tekemisemme. Miksi pitäisi tehdä jotain niin vastenmielistä, että se jää tekemättä? Ja vielä stressata siitä? Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden täytyy koko ajan suorittaa jotain. Mä voin olla päivän tekemättä yhtään mitään. Helposti :)

      Jos mua oikeesti haittaisi tämä kaaos, olisin jo raivannut. Eli haittaa liian vähän, ainakin vielä. Mulla on pikkupätkä lomaa. Jospa hiukan kirjoja järjestelisin... nyt kun kerran tuli puheeksi ja mieleen 😏.

      xL

      Voiko sun luo tulla kylään? Mulla on suvussa 2 ihan järkyttävää tapausta. Toinen asuu autossa, koska asuntoon ei enää mahdu. Toinen ei ole päästänyt kotiinsa ketään 15 vuoteen. Olen yrittänyt auttaa tuota jälkimmäistä kaikin tavoin. Mikään ei auta.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Voiko sun luo tulla kylään? Mulla on suvussa 2 ihan järkyttävää tapausta. Toinen asuu autossa, koska asuntoon ei enää mahdu. Toinen ei ole päästänyt kotiinsa ketään 15 vuoteen. Olen yrittänyt auttaa tuota jälkimmäistä kaikin tavoin. Mikään ei auta.

      Tottakai voi tulla! Kunhan ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen. Parissa viikossa ehtii jo kummasti siivoamaan 🤪🐒💨

      xL

    • Anonyymi kirjoitti:

      Tottakai voi tulla! Kunhan ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen. Parissa viikossa ehtii jo kummasti siivoamaan 🤪🐒💨

      xL

      Voi piilottaa kissat vaatekaappiin ja roskat sängyn alle!
      😃💪🐒💨

  • Sinkkuna mun motivaatio tuli siitä, että keksin itselleni mielekästä tekemistä ja ollessakin, kuten nytkin viihdytän itseäni musiikilla. Kuuntelen päivittäin musiikkia, mikä piristää ja pitää mieltä koheena... :)

    Mun psyykenlääke on musiikki ja että alan puuhata asioita, joista tykkään..

    En ole isommin tarvinut muiden kannustuksia koskaan löytää syitä iloon ja iloitsemiseen, hyvään mieleen. Osaan etsiä itsenäisesti elämästä ne hyvät ja kauniit asiat, jotka mua ilahduttaa ja saa mut kokemaan elämän antoisana.

    Mutta joskus tottakai, reippainkin tarttee jonkun kuulevia korvia ja tukea. Olemassa oloa.

    Kyllä mua motivoi aika tehokkaasti ajatus omasta olotilasta ja terveydestä, rakkaat ja heidän kanssaan mahdollisimman pitkään terveyden puolesta eläminen ja oleminen. Jaksaminen.

    Mulla oli sinkkuna hirmuun määrään liikuntaa liittynyt myös yksin olemisen unohtaminen. Eli kun olen touhunnut ja liikkunut olen siirtänyt ajatuksia siitä yksinolemisesta toisinaan siihen, että haen hyvän olon liikunnasta. Oli se toisinaan korvike toimintaakin.

    Ja tein töitäkin helposti paljon, ettei jäänyt luppoaikaa ihmetellä ominpäin olemista. Oon kumminkin aina kokenut, että toinen ihminen on kiva elämässä jakamassa sitä elämää ja arkea. Että on se yksinolo sinkkuna joskus vaivannut muakin. :)

    Mutta sinkkuna on helpompaa pitää omista haluistaan ja tavoitteistaan kiinni, kun ei tarvi tehdä kompromisseja ja jättää omia aikeita taka-alalle muiden vuoksi. Näin perheellisenä sitä helpolla joustaa omista tarpeista ja anataa periksi muiden tarpeille asettaen ne etusijalle...toisaalta on siinäkin oma mielihyvänsä. :)

    • Tuohon loppuosaan sun kirjoitusta tahtoisinkin tarttua.

      Lapsethan imee energiaa, mitä pienempiä ne on. Vanhempana sitä motivoituu jälkikasvun takia tekemään lähes mitä tahaansa.

      Monet saa motivaationsa ehkäpä tarvitsevuudesta.... siis olla tarvittu. 😂 En keksi muuta sanaa...

      Oon huomannut esimerkiksi mun mutsilla tekevän välillä tiukkaa. Sitten kun menee siellä käymään, varsinkin penskojen kanssa, alkaa jokatuutista putoilemaan kaikkea. Sukista suklaaseen ja rahkapiirakasta rahaan. 😝

      Kuitenkin elämä muuttuu kokoajan. Lapset kasvaa ja ottavat enemmän vastuuta itsestään. Eikös motivaation kaivamiskonstitkin pitäis muuttua? 🤔

    • Disse kirjoitti:

      Tuohon loppuosaan sun kirjoitusta tahtoisinkin tarttua.

      Lapsethan imee energiaa, mitä pienempiä ne on. Vanhempana sitä motivoituu jälkikasvun takia tekemään lähes mitä tahaansa.

      Monet saa motivaationsa ehkäpä tarvitsevuudesta.... siis olla tarvittu. 😂 En keksi muuta sanaa...

      Oon huomannut esimerkiksi mun mutsilla tekevän välillä tiukkaa. Sitten kun menee siellä käymään, varsinkin penskojen kanssa, alkaa jokatuutista putoilemaan kaikkea. Sukista suklaaseen ja rahkapiirakasta rahaan. 😝

      Kuitenkin elämä muuttuu kokoajan. Lapset kasvaa ja ottavat enemmän vastuuta itsestään. Eikös motivaation kaivamiskonstitkin pitäis muuttua? 🤔

      Abriksen ja sun huomio tarvitsevuudesta on hyvä. Velvollisuus on liian kylmä sana ilmaisemaan sitä samaa. Ikää karttuu ja tarvitsevat vähenevät ympäriltä, se tavallaan myös vapauttaa. Ei tarvitse ajatella, miten kaikki omat ratkaisut vaikuttavat niihin muihin. Ja toisaalta, miten mukavaa on olla heille tärkeä :)

      xL

    • Disse kirjoitti:

      Tuohon loppuosaan sun kirjoitusta tahtoisinkin tarttua.

      Lapsethan imee energiaa, mitä pienempiä ne on. Vanhempana sitä motivoituu jälkikasvun takia tekemään lähes mitä tahaansa.

      Monet saa motivaationsa ehkäpä tarvitsevuudesta.... siis olla tarvittu. 😂 En keksi muuta sanaa...

      Oon huomannut esimerkiksi mun mutsilla tekevän välillä tiukkaa. Sitten kun menee siellä käymään, varsinkin penskojen kanssa, alkaa jokatuutista putoilemaan kaikkea. Sukista suklaaseen ja rahkapiirakasta rahaan. 😝

      Kuitenkin elämä muuttuu kokoajan. Lapset kasvaa ja ottavat enemmän vastuuta itsestään. Eikös motivaation kaivamiskonstitkin pitäis muuttua? 🤔

      Imeehän ne energiaa, joskus sen huomaa ettei enää vaan jaksa pursottaa sitä energiaansa heillekään. Sillon tulee, noniin ja sitten lapsukaiset on nukkumaan menon aika, aletaas puuhaamaan iltatoimia alta pois. :D

      Nyt ne nukkuu, jees. Kukaan ei juokse eikä karju ja känää, juoksuta sinne ja tänne. :P

      Kyllä se rajallista on se jaksaminen sillonkin, kun on kyse omista rakkaistaan. Mutta sitä vaan työntää itseään välillä yli sen oikean kipurajankin ja venyy venymistään ( pläps) ja on sitten vaan ihan helvetin naatti jonkun aikaa. Kyllä mä ainakin huomaan joskus olevani ihan caput, oon antanut kaikkeni ja takki on tyhjä. On ihan mukavaa olla hiljaa sohvalla ja ei häseltää kenenkään kanssa yhtään mitään. Möllöttää vaan.

      Se fyysinen uupumus on joskus ihan melkein käsin kosketeltavaa, toki mulla on nää omat fyysiset heikkouteni jotka varmaan osaltaan edesauttaa siihen väsymiseen...mutta vaikka henkisesti on naatti, se puoli jotenkin silti äkkiä voimistuu uudelleen. Kun taas kroppa ei niinkään enää hetkessä lähde uudelle juoksulle.. :)

      Ts. pää kestää, kroppa ei.

      Isovanhemmilla taitaa aika monilla olla se lahjomisen tarve, hemmottelua ja semmosta miellyttämistä? Ainakin mun vanhemmat on sellasia että ne kantaa lapsille jatkuvasti jotakin ja suoraan sanottuna lellii ja lelluttaa niitä. Ihan liiankin kanssa, joskus on toppuuteltava. Meinaan ainakin mun muksut alkaa odottamaan jo heitä siksi, että he saavat aina jotakin..eikä siksi että on kivaa kun näkee isovanhempia. Minusta se ei ole kiva juttu ja siksikin olen porukoille puhunut, että tehkää ittene tärkeiksi ilman lahjuksia. Nyt ei kanneta mitään vaan olla vaan yhdessä.

      Onko se mutsisi tuutista tiputtelu motivaattori muksuille lähteä mummolle kylään vai mummolle motivaattori pitää itsensä tärkeänä? :)

    • Anonyymi kirjoitti:

      Abriksen ja sun huomio tarvitsevuudesta on hyvä. Velvollisuus on liian kylmä sana ilmaisemaan sitä samaa. Ikää karttuu ja tarvitsevat vähenevät ympäriltä, se tavallaan myös vapauttaa. Ei tarvitse ajatella, miten kaikki omat ratkaisut vaikuttavat niihin muihin. Ja toisaalta, miten mukavaa on olla heille tärkeä :)

      xL

      Se on semmosta rakkauden maalaamaa velvollisuutta. :D

      Mikä ei tunnu velvollisuudelle, mutta velvoittaa..

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Imeehän ne energiaa, joskus sen huomaa ettei enää vaan jaksa pursottaa sitä energiaansa heillekään. Sillon tulee, noniin ja sitten lapsukaiset on nukkumaan menon aika, aletaas puuhaamaan iltatoimia alta pois. :D

      Nyt ne nukkuu, jees. Kukaan ei juokse eikä karju ja känää, juoksuta sinne ja tänne. :P

      Kyllä se rajallista on se jaksaminen sillonkin, kun on kyse omista rakkaistaan. Mutta sitä vaan työntää itseään välillä yli sen oikean kipurajankin ja venyy venymistään ( pläps) ja on sitten vaan ihan helvetin naatti jonkun aikaa. Kyllä mä ainakin huomaan joskus olevani ihan caput, oon antanut kaikkeni ja takki on tyhjä. On ihan mukavaa olla hiljaa sohvalla ja ei häseltää kenenkään kanssa yhtään mitään. Möllöttää vaan.

      Se fyysinen uupumus on joskus ihan melkein käsin kosketeltavaa, toki mulla on nää omat fyysiset heikkouteni jotka varmaan osaltaan edesauttaa siihen väsymiseen...mutta vaikka henkisesti on naatti, se puoli jotenkin silti äkkiä voimistuu uudelleen. Kun taas kroppa ei niinkään enää hetkessä lähde uudelle juoksulle.. :)

      Ts. pää kestää, kroppa ei.

      Isovanhemmilla taitaa aika monilla olla se lahjomisen tarve, hemmottelua ja semmosta miellyttämistä? Ainakin mun vanhemmat on sellasia että ne kantaa lapsille jatkuvasti jotakin ja suoraan sanottuna lellii ja lelluttaa niitä. Ihan liiankin kanssa, joskus on toppuuteltava. Meinaan ainakin mun muksut alkaa odottamaan jo heitä siksi, että he saavat aina jotakin..eikä siksi että on kivaa kun näkee isovanhempia. Minusta se ei ole kiva juttu ja siksikin olen porukoille puhunut, että tehkää ittene tärkeiksi ilman lahjuksia. Nyt ei kanneta mitään vaan olla vaan yhdessä.

      Onko se mutsisi tuutista tiputtelu motivaattori muksuille lähteä mummolle kylään vai mummolle motivaattori pitää itsensä tärkeänä? :)

      Mä ajattelen, että isovanhempien ollessa lapsia ei ollut tätä kaikkea mitä nyt on. Mutta silloinkin venyttiin jälkipolvien vuoksi miten päin vaan.

      Se on varmasti jotain alkukantaista vaistoa, että koitetaan huolehtia ja hoivata niin paljon kuin voi. Jonkun tutkimuksenkin mukaan ennen vanhaan lapsikuolleisuus oli vähäisempää, kun äidin äiti osallistui lasten hoitoon. Mitäpä muuta niin tärkeää vanheneville ihmisille voi olla, kuin omien jälkeläisten hyvinvointi? Itsestä enää niin väliä 😊. Anna niiden häslätä, rakkaudesta ne sen tekevät, sen minkä osaavat ❤

      xL

    • Anonyymi kirjoitti:

      Mä ajattelen, että isovanhempien ollessa lapsia ei ollut tätä kaikkea mitä nyt on. Mutta silloinkin venyttiin jälkipolvien vuoksi miten päin vaan.

      Se on varmasti jotain alkukantaista vaistoa, että koitetaan huolehtia ja hoivata niin paljon kuin voi. Jonkun tutkimuksenkin mukaan ennen vanhaan lapsikuolleisuus oli vähäisempää, kun äidin äiti osallistui lasten hoitoon. Mitäpä muuta niin tärkeää vanheneville ihmisille voi olla, kuin omien jälkeläisten hyvinvointi? Itsestä enää niin väliä 😊. Anna niiden häslätä, rakkaudesta ne sen tekevät, sen minkä osaavat ❤

      xL

      Juu ymmärrän tuonkin pointin. Kyllä. Siitä on varmasti kyse. Mutta he kantaa pääasiassa karkkia ja kaikkea höttöä mukanaan, mikä taas aiheuttaa sen ettei muu ruoka enää maistu.

      Jos se oliskin vaikka euron kolikko säästöpossuun tai uus tarrapaketti tms. mitä ei vedetä kurkusta ales ja aleta tappelee, kun sitä ei annetakaan koska ruoka on ensin..tai joku muu päivä. :)

      Hyvin pitkälti muistan oman lapsuuteni ja mummoni, äiti antoi periksi mun syömättömyydelle ja äidilleen, joka laittoi sen viittä eri kaikkia tai herkuksi luokiteltavaa esille ja anna lapsen valita. Ei se nälkään kuole ja kierre oli valmis...

      Olis vaan ollut tiukkana, että oo nälässä jos ei ruoka maistu, mutta karkkia ei ahmita ruokana. Meinaan olen edelleen jonkinlainen herkku addikti, vaikka kuinka omakin järki pelaa, mä voi lhteä karkkikaupasta mutta karkki ei lähde minusta. :D

      Abris

    • Anonyymi kirjoitti:

      Juu ymmärrän tuonkin pointin. Kyllä. Siitä on varmasti kyse. Mutta he kantaa pääasiassa karkkia ja kaikkea höttöä mukanaan, mikä taas aiheuttaa sen ettei muu ruoka enää maistu.

      Jos se oliskin vaikka euron kolikko säästöpossuun tai uus tarrapaketti tms. mitä ei vedetä kurkusta ales ja aleta tappelee, kun sitä ei annetakaan koska ruoka on ensin..tai joku muu päivä. :)

      Hyvin pitkälti muistan oman lapsuuteni ja mummoni, äiti antoi periksi mun syömättömyydelle ja äidilleen, joka laittoi sen viittä eri kaikkia tai herkuksi luokiteltavaa esille ja anna lapsen valita. Ei se nälkään kuole ja kierre oli valmis...

      Olis vaan ollut tiukkana, että oo nälässä jos ei ruoka maistu, mutta karkkia ei ahmita ruokana. Meinaan olen edelleen jonkinlainen herkku addikti, vaikka kuinka omakin järki pelaa, mä voi lhteä karkkikaupasta mutta karkki ei lähde minusta. :D

      Abris

      Ja sitten se toinen pointti, että aina ei tarttee saada jotain muuta kun hyvä mieli siitä, että on ihmisiä jotka välittää pelkästään jo tulemalla katsomaan. :)

      Voivat vaikka leikkiä ja lukea, halailla ja paijailla...niitä mäkin lapsena kaipasin enemmän, kun karkkia. Mutta sain enemmän karkkia, kun seuraa..omat traumat puskee päälle, ne ei saa toistua. :D

    • Anonyymi kirjoitti:

      Juu ymmärrän tuonkin pointin. Kyllä. Siitä on varmasti kyse. Mutta he kantaa pääasiassa karkkia ja kaikkea höttöä mukanaan, mikä taas aiheuttaa sen ettei muu ruoka enää maistu.

      Jos se oliskin vaikka euron kolikko säästöpossuun tai uus tarrapaketti tms. mitä ei vedetä kurkusta ales ja aleta tappelee, kun sitä ei annetakaan koska ruoka on ensin..tai joku muu päivä. :)

      Hyvin pitkälti muistan oman lapsuuteni ja mummoni, äiti antoi periksi mun syömättömyydelle ja äidilleen, joka laittoi sen viittä eri kaikkia tai herkuksi luokiteltavaa esille ja anna lapsen valita. Ei se nälkään kuole ja kierre oli valmis...

      Olis vaan ollut tiukkana, että oo nälässä jos ei ruoka maistu, mutta karkkia ei ahmita ruokana. Meinaan olen edelleen jonkinlainen herkku addikti, vaikka kuinka omakin järki pelaa, mä voi lhteä karkkikaupasta mutta karkki ei lähde minusta. :D

      Abris

      Mullekin maistuu namit ja mätöt yli kaiken, mutta ei kyllä johdu lapsuudesta - meillä oli tiukasti yksi karkkipäivä viikossa ja aina kunnon ruokaa tarjolla. Mä olen ajatellut ennemminkin, että se mättäminen johtuu tuosta rajoittamisesta, kun ei saanut vapaasti tottua missä menee rajat 😂. Nääh, se on mun heikko luonne vaan..

      Onhan se harmi jos vatsa täytetään karkilla ennen ruokaa, voisko koittaa sopia että sitten vasta ruuan jälkeen? Ja vähemmänkin riittäis :) Kurja jos jo pienille lapsille alkaa tulla ylipainoa ja muuta ongelmaa huonosta syömisestä. Sitäkin näkee. Ei kai siinä auta kun koittaa keskustella.

      xL

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Ja sitten se toinen pointti, että aina ei tarttee saada jotain muuta kun hyvä mieli siitä, että on ihmisiä jotka välittää pelkästään jo tulemalla katsomaan. :)

      Voivat vaikka leikkiä ja lukea, halailla ja paijailla...niitä mäkin lapsena kaipasin enemmän, kun karkkia. Mutta sain enemmän karkkia, kun seuraa..omat traumat puskee päälle, ne ei saa toistua. :D

      Voi olla vaikeaa osoittaa tuollaista läheisyyttä, jos siihen ei ole itsekään aikoinaan tottunut. Silloin se namilla ja tavaralla lahjominen on se tapa näyttää että välittää.

      xL

    • Anonyymi kirjoitti:

      Mullekin maistuu namit ja mätöt yli kaiken, mutta ei kyllä johdu lapsuudesta - meillä oli tiukasti yksi karkkipäivä viikossa ja aina kunnon ruokaa tarjolla. Mä olen ajatellut ennemminkin, että se mättäminen johtuu tuosta rajoittamisesta, kun ei saanut vapaasti tottua missä menee rajat 😂. Nääh, se on mun heikko luonne vaan..

      Onhan se harmi jos vatsa täytetään karkilla ennen ruokaa, voisko koittaa sopia että sitten vasta ruuan jälkeen? Ja vähemmänkin riittäis :) Kurja jos jo pienille lapsille alkaa tulla ylipainoa ja muuta ongelmaa huonosta syömisestä. Sitäkin näkee. Ei kai siinä auta kun koittaa keskustella.

      xL

      Hitto, eikö menny mun selitykset läpi? ;D

      Nojoo, kyllä mäkin joskus pentuna ajattelin että kun kasvan aikuiseksi teen just mitä haluan ja ostan mitä haluan, kun mullakin oli monesti joku harrastus tms. mitä olis halunnut, mutta aina sanottiin..ei käy tai ei oo varaa.

      Ottihan se päähän välillä, että aina ei ei eie iii..ja oonkin toteuttanut omaa päätäni kyllä aikuiseksi kasvettuani. :)

      Ihan tasan tarkkaan niin, kun oon halunnut.

      Sen rajoittamisen syytä!!! :D

      Oon koittanut keskustella ja oon piilotellut mummun tuomia namekaj, mutta mun isä hölmöyttään usein mölähtää että joko äiti antoi ne meidän tuomiset??!! Perkele...oo hiljaa niistä. :(

      Sitten alkaa se parkuminen ja eeen syö, een syö...no kyllä ne lopulta syö, mutta vaan sen verran että isoin osa jää lauatselle. Sitten mua kypsyttää houkutella syömään lisää, syö vielä...ja tapella heti vastaan vänkäävän kanssa.

      Kun kaapissa ei ole herkkuja, voi näyttää kato ei oo...syö ruokas. Piste. Ja sitten ne ei ala edes mesoomaan vaan syö kuten ihmiset, tappelematta. :)

      Siksi oon aika äärimmäinen tässä asiassa. Mun lapset on yhtä jääräpäitä kun minä ja isäntäkin, ja jos ne tietää paremmasta ei ne helpolla anna periksi. Ja minä en jaksa tapella ruoan kanssa. x)

    • Anonyymi kirjoitti:

      Voi olla vaikeaa osoittaa tuollaista läheisyyttä, jos siihen ei ole itsekään aikoinaan tottunut. Silloin se namilla ja tavaralla lahjominen on se tapa näyttää että välittää.

      xL

      Äiti ei ole tottunut, eikä isäkään joo. Ei niitä paijailtu, eikä mun äiti ole koskaan hirveesti muakaan paijaillut. isä on kyllä aina paijaillut, halannut ja silitellyt hiuksia...vuodatellut tunteellisia sanojaan. :)

      Ja oonkin sen kokenut niin ihanaksi, että olen ite samanlainen... :D

      Ei krääsää vaan rakkautta.

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Hitto, eikö menny mun selitykset läpi? ;D

      Nojoo, kyllä mäkin joskus pentuna ajattelin että kun kasvan aikuiseksi teen just mitä haluan ja ostan mitä haluan, kun mullakin oli monesti joku harrastus tms. mitä olis halunnut, mutta aina sanottiin..ei käy tai ei oo varaa.

      Ottihan se päähän välillä, että aina ei ei eie iii..ja oonkin toteuttanut omaa päätäni kyllä aikuiseksi kasvettuani. :)

      Ihan tasan tarkkaan niin, kun oon halunnut.

      Sen rajoittamisen syytä!!! :D

      Oon koittanut keskustella ja oon piilotellut mummun tuomia namekaj, mutta mun isä hölmöyttään usein mölähtää että joko äiti antoi ne meidän tuomiset??!! Perkele...oo hiljaa niistä. :(

      Sitten alkaa se parkuminen ja eeen syö, een syö...no kyllä ne lopulta syö, mutta vaan sen verran että isoin osa jää lauatselle. Sitten mua kypsyttää houkutella syömään lisää, syö vielä...ja tapella heti vastaan vänkäävän kanssa.

      Kun kaapissa ei ole herkkuja, voi näyttää kato ei oo...syö ruokas. Piste. Ja sitten ne ei ala edes mesoomaan vaan syö kuten ihmiset, tappelematta. :)

      Siksi oon aika äärimmäinen tässä asiassa. Mun lapset on yhtä jääräpäitä kun minä ja isäntäkin, ja jos ne tietää paremmasta ei ne helpolla anna periksi. Ja minä en jaksa tapella ruoan kanssa. x)

      Meillä on mennyt aina sillä kaavalla, että namia ei saa ennenkuin ruoka on syöty. Ja siis oikeasti ei saa. Tietty määrä piti nieleskellä ennen. Ja kun sen tiesi että linja piti, niin sitten syötiin ruoka ensin 😫. Ei ollut mitään neuvottelemista eikä vänkäämistä, vaikka aivan varmasti jumpitin vastaan ihan pelkkää jästipäisyyttäni joka kerta. Enhän mä voinut antaa julkisesti periksi, vaikka hyvin tiesin...

      Nykyään saatan korvata jonkun ison ruuan vaikka suklaalevyllä. Koska olen aikuinen ja voin tehdä mitä haluan 😂

      xL

    • Anonyymi kirjoitti:

      Meillä on mennyt aina sillä kaavalla, että namia ei saa ennenkuin ruoka on syöty. Ja siis oikeasti ei saa. Tietty määrä piti nieleskellä ennen. Ja kun sen tiesi että linja piti, niin sitten syötiin ruoka ensin 😫. Ei ollut mitään neuvottelemista eikä vänkäämistä, vaikka aivan varmasti jumpitin vastaan ihan pelkkää jästipäisyyttäni joka kerta. Enhän mä voinut antaa julkisesti periksi, vaikka hyvin tiesin...

      Nykyään saatan korvata jonkun ison ruuan vaikka suklaalevyllä. Koska olen aikuinen ja voin tehdä mitä haluan 😂

      xL

      Teillä on jaksettu olla vahvoina. Oikein! :)

      Mulla tulee se vastaan, että en jaksa kuunnella turhaa ruikutusta etten syö, olen syönyt tarpeeksi kun näkee että tilaa säästellään karkille.

      Vielä tuhannen kerrankin jälkeen, vaikka on sanottu että 20 lusikallista vaikka soppaa kuontaloon ja sitten ok. Niin eikö ne sano jo 3 lusikan kohdalla nonii nyt riittää, enempää en syö. Syöt, se 20 piti olla. Toinen voi sortua uskomaan ja syö, mutta toinen näpelöi vaikka ruoan pilalle tai keksii mitä vaan ettei syö...ja sitten toinenkin alkaa nikotella. :)

      Muutaman kerran nuorempi, se jästipäisempi on heittänyt ruokalautasen lattialle ja kerran mun tietokoneellekin..kun en antanut periksi.

      Arvaa suhahtiko käämit?

      Käskin huoneeseensa taisin kiikuttaakin sen sinne...ja se huusi kun villipeto, paska äiti...ja mätki mua. Mitä varten sulla on karkkia jos sitä ei saa syödä...siitä se idea lähti, ei oo kun ei saa syödä. :)

      Me on sovittu, että kaapissa on perjantaina tai lauantaina jotakin herkkua, se voi olla kakkua tms. ei aina namiakaan..mutta muuten ei ole purkkaa väkevämpää mässyä. Nämä marakatit kun kiipeilee itse kaapeillekin varkaisiin, jos tietää että siellä on..käyt paskahuusisa niin jo on suklaapatukat pantu jakoon. :)

      Eikä auta täristä topakkana...stressiltä välttyy, kun ei säilytä mitään mitä ei saa oitis syödä. :D

      Mäkin olen harrastanut tuota korvaushoitoa herkuilla, lapsuuteni ajan..aikuisenakin ja valitettavasti se näkyy nykyisin läskinä rintakehän alla. :D

      Pitäs vissiin kulutta se poiskin? :D

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Teillä on jaksettu olla vahvoina. Oikein! :)

      Mulla tulee se vastaan, että en jaksa kuunnella turhaa ruikutusta etten syö, olen syönyt tarpeeksi kun näkee että tilaa säästellään karkille.

      Vielä tuhannen kerrankin jälkeen, vaikka on sanottu että 20 lusikallista vaikka soppaa kuontaloon ja sitten ok. Niin eikö ne sano jo 3 lusikan kohdalla nonii nyt riittää, enempää en syö. Syöt, se 20 piti olla. Toinen voi sortua uskomaan ja syö, mutta toinen näpelöi vaikka ruoan pilalle tai keksii mitä vaan ettei syö...ja sitten toinenkin alkaa nikotella. :)

      Muutaman kerran nuorempi, se jästipäisempi on heittänyt ruokalautasen lattialle ja kerran mun tietokoneellekin..kun en antanut periksi.

      Arvaa suhahtiko käämit?

      Käskin huoneeseensa taisin kiikuttaakin sen sinne...ja se huusi kun villipeto, paska äiti...ja mätki mua. Mitä varten sulla on karkkia jos sitä ei saa syödä...siitä se idea lähti, ei oo kun ei saa syödä. :)

      Me on sovittu, että kaapissa on perjantaina tai lauantaina jotakin herkkua, se voi olla kakkua tms. ei aina namiakaan..mutta muuten ei ole purkkaa väkevämpää mässyä. Nämä marakatit kun kiipeilee itse kaapeillekin varkaisiin, jos tietää että siellä on..käyt paskahuusisa niin jo on suklaapatukat pantu jakoon. :)

      Eikä auta täristä topakkana...stressiltä välttyy, kun ei säilytä mitään mitä ei saa oitis syödä. :D

      Mäkin olen harrastanut tuota korvaushoitoa herkuilla, lapsuuteni ajan..aikuisenakin ja valitettavasti se näkyy nykyisin läskinä rintakehän alla. :D

      Pitäs vissiin kulutta se poiskin? :D

      Ja tietenään en anna mitään herkkuja kiukuttelijoille ja temppuilijoille. Ne jää saamatta, mutta sitten tapellaan ja hyvän aikaa...meidän pennut ei ole kaikista mukautuvempia tuon suhteen. :)

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Ja tietenään en anna mitään herkkuja kiukuttelijoille ja temppuilijoille. Ne jää saamatta, mutta sitten tapellaan ja hyvän aikaa...meidän pennut ei ole kaikista mukautuvempia tuon suhteen. :)

      Tai mä en vaan jaksa sitä turhaa tappelua ihan turhasta asiasta. Säästän hermojani ja korviani. :)

      Jos riitelyn voi välttää, hyvä.

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Teillä on jaksettu olla vahvoina. Oikein! :)

      Mulla tulee se vastaan, että en jaksa kuunnella turhaa ruikutusta etten syö, olen syönyt tarpeeksi kun näkee että tilaa säästellään karkille.

      Vielä tuhannen kerrankin jälkeen, vaikka on sanottu että 20 lusikallista vaikka soppaa kuontaloon ja sitten ok. Niin eikö ne sano jo 3 lusikan kohdalla nonii nyt riittää, enempää en syö. Syöt, se 20 piti olla. Toinen voi sortua uskomaan ja syö, mutta toinen näpelöi vaikka ruoan pilalle tai keksii mitä vaan ettei syö...ja sitten toinenkin alkaa nikotella. :)

      Muutaman kerran nuorempi, se jästipäisempi on heittänyt ruokalautasen lattialle ja kerran mun tietokoneellekin..kun en antanut periksi.

      Arvaa suhahtiko käämit?

      Käskin huoneeseensa taisin kiikuttaakin sen sinne...ja se huusi kun villipeto, paska äiti...ja mätki mua. Mitä varten sulla on karkkia jos sitä ei saa syödä...siitä se idea lähti, ei oo kun ei saa syödä. :)

      Me on sovittu, että kaapissa on perjantaina tai lauantaina jotakin herkkua, se voi olla kakkua tms. ei aina namiakaan..mutta muuten ei ole purkkaa väkevämpää mässyä. Nämä marakatit kun kiipeilee itse kaapeillekin varkaisiin, jos tietää että siellä on..käyt paskahuusisa niin jo on suklaapatukat pantu jakoon. :)

      Eikä auta täristä topakkana...stressiltä välttyy, kun ei säilytä mitään mitä ei saa oitis syödä. :D

      Mäkin olen harrastanut tuota korvaushoitoa herkuilla, lapsuuteni ajan..aikuisenakin ja valitettavasti se näkyy nykyisin läskinä rintakehän alla. :D

      Pitäs vissiin kulutta se poiskin? :D

      Heh, sieltä löytyy temperamenttia :) Helppohan se on aina toisten kasvatukseen puuttua, kun ei tiedä kuitenkaan tilanteita eikä persoonia. Varmasti hoidat noi tilanteet niin hyvin kuin vain voi. Ja saahan sitä suuttua, tietävät sitten missä raja menee :D

      Mulla oli viisas äiti, se antoi mun pitää ylpeyteni eikä silti antanut periksi. Tiesi tasan tarkkaan mitä teki 😂

      xL

  • Sä kun tykkäät noista lokeroista, niin heitänpä sellaisen väitteen, että introvertit ovat yleensä hyviä löytämään motivaation itsestään, ekstrovertit tarvitsevat enemmän palautetta ja tsemppausta ulkopuolelta.

    -flowersreally-

    Ps. kokeile hypnoosia tohon röökihommaan. Tiedän kaksi tupakoitsijaa, joilta rööki jäi laakista hypnotisoijalla käytyään ja molemmat oli sellaisia, jotka olivat polttaneet kymmeniä vuosia ja polttivat paljon päivittäin.

    • 👍 tuosta -verttihuomiosta.

      Mä muuten luulen, että samasta syystä tai sen johdannaisesta introvertit ovat helpompia hypnotisoitavia kuin ekstrovertit.

      xL

    • No mullehan lokerointi ei ole kuitenkaan punainen vaate, vaikka niin varmaan kuvittelet. Se on kommunikointia varten oiva tapa. Introvertti-luonteinen ihminen tykkää etsiä itsekseen motivaation varmaan...

      No jos nää pillerit (champix) eivät auta, voin sit miettiä hypnoosia. Kyllä nää on jo vähentänyt sitä.

    • Disse kirjoitti:

      No mullehan lokerointi ei ole kuitenkaan punainen vaate, vaikka niin varmaan kuvittelet. Se on kommunikointia varten oiva tapa. Introvertti-luonteinen ihminen tykkää etsiä itsekseen motivaation varmaan...

      No jos nää pillerit (champix) eivät auta, voin sit miettiä hypnoosia. Kyllä nää on jo vähentänyt sitä.

      Tai sitten kuvittelet, että kuvittelen.

      -flowersreally-

  • Kyllä sitä sinkkuna tekee intensiivisemmin ja intohimolla asioita mistä tykkää. Parisuhde veis vaan energiaa ja aikaa kaikesta pois.
    Nyt kun on hurahtanut kaikenlaisiin harrastuksiin niin ei parisuhteelle jäisi aikaakaan työn lisäksi eikä se ole asioiden kärkipäässä ajatuksissa. Sanoisin että lähes viimeisenä prioriteetiltaan.

    • Varmaan ihan juuri noin. Mutta toisaalta tulee mieleen, että on sitä sitten vissiin niin hauras kohtaamaan muita, että toinen saa imettyä energian elämästä. 🤔

      Mulla ainakin on kokonaistavoitteena, että mä voin olla just niin minä, toisenkin vierellä....😊

    • Disse kirjoitti:

      Varmaan ihan juuri noin. Mutta toisaalta tulee mieleen, että on sitä sitten vissiin niin hauras kohtaamaan muita, että toinen saa imettyä energian elämästä. 🤔

      Mulla ainakin on kokonaistavoitteena, että mä voin olla just niin minä, toisenkin vierellä....😊

      Täytyy olla sitten tiedostamatonta haurautta, koska juuri tällä hetkellä koen olevani vahvempi kuin koskaan.
      Jäi oikeastaan vastaamatta aloittajan kysymykseen, että mistä motivaatio kaikkeen. Omalla kohdallani se on varmaan antoisa työ ja koen, että mulla on selittämättömän kova elämännälkä. Tuntuu kuin aika loppuisi aina kesken ja haluaa tehdä ja kokea koko aja kaikkea uutta. Tosin nautin rauhallisistakin hetkistä. Tässä yhtenä päivänä katselin kastepisaroita ulkona maassa olevien kasvien lehdillä varmaan puoli tuntia.Siinä hetkessä oli jotain tosi rauhaisaa ja minulla tyyni olo. En halua menettää mitään näistä hetkistä parisuhteen kiemuroille.

  • Onko sinkkuna yksin, kaksin vai kolmisin?

    Motivaatiota ei tarvitse löytää, se tulee ihan itsestään kunnes yksilö on riittävän tyytymätön johonkin. Ensin pitäisi haluta jotakin, että siihen voisi katsoa tarvitseeko siihen erikseen motivaatiota. Tähän viestiin vastaamiseen ei kauheasti motivaatiota tarvittu. :)

    Olen oppinut nauttimaan olemattomista ja pienistä asioista, joten vastoinkäymiset eivät kauheasti lannista. Kun etsimällä etsii kaikesta hyviä asioita niin kauheasti ei voi lannistua.

    Vai löydätkö itse itsestäsi tarpeeksi motivaatiota parantaa vaikka liikkumista, syömistä ja muita elämäntapoja?

    Tarvitsetko onnistumisia, että motivaatio pysyy, vai nostatko selän heti kun joku epäonnistuu?

    • Niin? Hyvä kysymys tuo ensimmäinenkin.... usein pariskunnat saattaasulkeutua liikaa kaksistaankin, että sinkku saattaa olla enemmänkin tekemisissä ihmisten kanssa. 😊👌 Hyvä huomio.

      Kaikki ei osaa vaan nähdä tyytymättömyyttä johonkin motivaattorina tehdä asialle jotain? Esim. Alkoholisti. Muutenhan se vaan olisi juomatta, jos se aiheuttaa harmia. Jokaisella tietty omat tapansa löytää se syy tehdä jotain jollekin ongelmalle. Tuskin huonoa syytä onkaan, jos se vaan parantaa elämistä? 🤔

    • Disse kirjoitti:

      Niin? Hyvä kysymys tuo ensimmäinenkin.... usein pariskunnat saattaasulkeutua liikaa kaksistaankin, että sinkku saattaa olla enemmänkin tekemisissä ihmisten kanssa. 😊👌 Hyvä huomio.

      Kaikki ei osaa vaan nähdä tyytymättömyyttä johonkin motivaattorina tehdä asialle jotain? Esim. Alkoholisti. Muutenhan se vaan olisi juomatta, jos se aiheuttaa harmia. Jokaisella tietty omat tapansa löytää se syy tehdä jotain jollekin ongelmalle. Tuskin huonoa syytä onkaan, jos se vaan parantaa elämistä? 🤔

      Kyllä, parisuhteessakin voi olla enemmän yksin kuin sinkkuna. Vaikea ikinä täysin päätellä kuinka kukakin sinkku tai parisuhteessa oleva asiansa hoitaa, sen on huomannut että jotkut ovat yksin yhdessä. Tottuneet jakavansa saman talouden ja kulut, mitään muuta eivät olekaan jakaneet vuosiin. :)

      Yksilöllistä miten kukin näkee tyytymättömyyden, joku toinen voi olla tyytymätön tai olettaa toisen olevan sitä vaikka kyseinen henkilö itse ei olisi saati kokisi jostakin tyytymättömyyttä. Mikä vain parantaa tai kohentaa elämänlaatua on hyvä syy, kunhan sen tarkoitus ei ole ainoastaan vahingoittaa ja satuttaa muita.

    • Jani-36 kirjoitti:

      Kyllä, parisuhteessakin voi olla enemmän yksin kuin sinkkuna. Vaikea ikinä täysin päätellä kuinka kukakin sinkku tai parisuhteessa oleva asiansa hoitaa, sen on huomannut että jotkut ovat yksin yhdessä. Tottuneet jakavansa saman talouden ja kulut, mitään muuta eivät olekaan jakaneet vuosiin. :)

      Yksilöllistä miten kukin näkee tyytymättömyyden, joku toinen voi olla tyytymätön tai olettaa toisen olevan sitä vaikka kyseinen henkilö itse ei olisi saati kokisi jostakin tyytymättömyyttä. Mikä vain parantaa tai kohentaa elämänlaatua on hyvä syy, kunhan sen tarkoitus ei ole ainoastaan vahingoittaa ja satuttaa muita.

      Joo. Toi on jännää... toisaalta luonteestakin kiinni. Introvertti ei halua jakaa itsestään paljoa ja viihtyy yksin. Tosin voi olla niinkin, että tykkää olla muitten kanssakin, muttei jakaa itsestään paljoa? Mutta monet tykkää asua vähän niinkuin kämppiksinä? Kai se on tärkeää, että kumpikin tykkää sit siitä? 🤷‍♂️

      No jotkut valittaa, vaikka ei ole valitettavaakaan oikein ja toiset ei valita, vaikka olisi syytäkin. Kuka kokee mitenkin minkäkin... ehkä valittaja haluaa jonkun kuulevan ja valittamaton taas kuulee itse itsensä? Mene ja tiedä....

    • Disse kirjoitti:

      Niin? Hyvä kysymys tuo ensimmäinenkin.... usein pariskunnat saattaasulkeutua liikaa kaksistaankin, että sinkku saattaa olla enemmänkin tekemisissä ihmisten kanssa. 😊👌 Hyvä huomio.

      Kaikki ei osaa vaan nähdä tyytymättömyyttä johonkin motivaattorina tehdä asialle jotain? Esim. Alkoholisti. Muutenhan se vaan olisi juomatta, jos se aiheuttaa harmia. Jokaisella tietty omat tapansa löytää se syy tehdä jotain jollekin ongelmalle. Tuskin huonoa syytä onkaan, jos se vaan parantaa elämistä? 🤔

      "Niin? Hyvä kysymys tuo ensimmäinenkin.... usein pariskunnat saattaasulkeutua liikaa kaksistaankin, että sinkku saattaa olla enemmänkin tekemisissä ihmisten kanssa. 😊👌 Hyvä huomio."

      - Kuulostaa jotenkin tutulle. :D

      Mehän ollaan sulkeuduttu aikalailla omaan "kuplaamme", elämäämme, perheeseemme, parisuhteeseemme, itseemme siinä ohessa. Mutta kumpikaan ei koe, että liikaa...vaan sopivasti. Kumpikin on töissä tekemisissä ihmisten kanssa joskus yli oman sietokykynsä ja kotiin pääseminen on helpotus. Mulla on lisäsksi tämä internetti ja siellä ihmiset, mutta teen tätäkin sen mukaan millon hyvälle tuntuu "seurustella" ihmisten kanssa.

      Jos tästä tulis mun kaikki elämä, ei tää olis enää kivaa..

  • Joskus tulee vastaan kysymyksiä, jotka osoittaa miten erilaisissa maailmoissa eletään. Tässä sellaisia.

    "Mietin, että kun sinkkuna on yksin, on motivaatiokin löydettävä itse. Vai onko? Tarvitsetko p.rseellepotkijoita, kannustajia? "

    Vaikka kuinka muistelen, niin en muista että minua olisi koskaan kannustettu yhtään mihinkään. Pikemminkin aina toiseen suuntaan. Maailmassa kun on kaikenlaista riskialtista tai vaarallista, jonka voisi jättää tekemättä tai toisten tehtäväksi.

    "Vai löydätkö itse itsestäsi tarpeeksi motivaatiota parantaa vaikka liikkumista, syömistä ja muita elämäntapoja? "

    Ei mun liikkumisessa tai syömisessä ole varmaan paljon parannettavaa. Eikä tuohon ole juurikaan vaikuttanut se olenko ollut sinkku vai en.

    Mähän pääsääntöisesti nostan selän jo ennen epäonnistumista ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että jokin voisi epäonnistua tai olla vaikeaa, hankalaa tai ikävystyttävää.

    • Siis varmasti ollaankin eri puusta veistetty ja erilainen elämä eletty ja tullaan elämäänkin.

      Mutta ihan jännä musta on tutkia miten muut elää ja miten elämänsä rakentaa, vaikka oma oiskin erilainen. 😊

    • Disse kirjoitti:

      Siis varmasti ollaankin eri puusta veistetty ja erilainen elämä eletty ja tullaan elämäänkin.

      Mutta ihan jännä musta on tutkia miten muut elää ja miten elämänsä rakentaa, vaikka oma oiskin erilainen. 😊

      Juuri näin.

      Jos sä haluat säätää syömisiä, niin teoreetikkona poimisin muutaman ratkaisevan vaiheen. Ensimmäiseksi on sinun valintasi mitä ostat kaupasta tai mihin ravintolaan menet. Toinen ratkaiseva hetki on valinta siitä mitä otat jääkaapista tms tai mitä poimit lautasellesi. Ja vielä kolmas ratkaiseva valinta on mitä lopulta laitat suuhusi. Kaikkina muina aikoina syömistä ei tarvitse ajatella ja kaikki sujuu omalla painollaan.

    • scrg kirjoitti:

      Juuri näin.

      Jos sä haluat säätää syömisiä, niin teoreetikkona poimisin muutaman ratkaisevan vaiheen. Ensimmäiseksi on sinun valintasi mitä ostat kaupasta tai mihin ravintolaan menet. Toinen ratkaiseva hetki on valinta siitä mitä otat jääkaapista tms tai mitä poimit lautasellesi. Ja vielä kolmas ratkaiseva valinta on mitä lopulta laitat suuhusi. Kaikkina muina aikoina syömistä ei tarvitse ajatella ja kaikki sujuu omalla painollaan.

      Teoriassa kaikki sujuu muuten paremmin. Kaiken voi suunnitella hyvin ja motivoida itsensä tiedolla, että näin kun teen, se menee oikein.....

      Jos se riittää, eikä jää sitä oloa, että: ”saakeli kun pitikin mennä keksimään näin arjalainen ruokavalio! Eihän tässä ole edes jälkkäriä! 😤”.

    • Disse kirjoitti:

      Teoriassa kaikki sujuu muuten paremmin. Kaiken voi suunnitella hyvin ja motivoida itsensä tiedolla, että näin kun teen, se menee oikein.....

      Jos se riittää, eikä jää sitä oloa, että: ”saakeli kun pitikin mennä keksimään näin arjalainen ruokavalio! Eihän tässä ole edes jälkkäriä! 😤”.

      Mä luulen, että niillä ihmisillä on helpompaa joilla syömiseen ei liity mitään erityistä mielihyvää tai mukavaa. He syö koska se pitää hengissä ja muuta merkitystä sillä ei oikeestaan ole. Kuten mun mies, sillä ei ole mitään mielihyvää mistään syömisestä..kuulemma olis mielummin syömättä, jos se olis vaihtoehto tai ottas jonku pillerin joka ajais saman asian.

      Kun mulla taas on syöminen fiilistelyä, siksi olenkin pullukampi ja lihotan helposti itteni ennallee. Kun mulla liittyy tunne syömiseen. :D

    • Disse kirjoitti:

      Teoriassa kaikki sujuu muuten paremmin. Kaiken voi suunnitella hyvin ja motivoida itsensä tiedolla, että näin kun teen, se menee oikein.....

      Jos se riittää, eikä jää sitä oloa, että: ”saakeli kun pitikin mennä keksimään näin arjalainen ruokavalio! Eihän tässä ole edes jälkkäriä! 😤”.

      Mä luulen, että niillä ihmisillä on helpompaa joilla syömiseen ei liity mitään erityistä mielihyvää tai mukavaa. He syö koska se pitää hengissä ja muuta merkitystä sillä ei oikeestaan ole. Kuten mun mies, sillä ei ole mitään mielihyvää mistään syömisestä..kuulemma olis mielummin syömättä, jos se olis vaihtoehto tai ottas jonku pillerin joka ajais saman asian.

      Kun mulla taas on syöminen fiilistelyä, siksi olenkin pullukampi ja lihotan helposti itteni ennallee. Kun mulla liittyy tunne syömiseen. :D

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Mä luulen, että niillä ihmisillä on helpompaa joilla syömiseen ei liity mitään erityistä mielihyvää tai mukavaa. He syö koska se pitää hengissä ja muuta merkitystä sillä ei oikeestaan ole. Kuten mun mies, sillä ei ole mitään mielihyvää mistään syömisestä..kuulemma olis mielummin syömättä, jos se olis vaihtoehto tai ottas jonku pillerin joka ajais saman asian.

      Kun mulla taas on syöminen fiilistelyä, siksi olenkin pullukampi ja lihotan helposti itteni ennallee. Kun mulla liittyy tunne syömiseen. :D

      Tuplapäivät!! :)

      Ihan sama se on alkoholin kanssakin, kun siihen liittyy tunteita ja ennakko odotuksia se voi koukuttaa kuten syöminen.

      Juonpa pari kaljaa ja tulee hyvä fiilis. Mulla taas ei ole tommosta alkoholin suhteen yhtään. Mä en liitä sitä mielessäni mihinkään mukavaan, eikä sitä ehkä siksi tee mieli ottaakaan. :)

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Tuplapäivät!! :)

      Ihan sama se on alkoholin kanssakin, kun siihen liittyy tunteita ja ennakko odotuksia se voi koukuttaa kuten syöminen.

      Juonpa pari kaljaa ja tulee hyvä fiilis. Mulla taas ei ole tommosta alkoholin suhteen yhtään. Mä en liitä sitä mielessäni mihinkään mukavaan, eikä sitä ehkä siksi tee mieli ottaakaan. :)

      Mutta tuoppa mulle tuoretta ruisnepparia, margariinia ja kotijuusto köntti niin jo lähtee kohti mölinää. :P''

    • Disse kirjoitti:

      Teoriassa kaikki sujuu muuten paremmin. Kaiken voi suunnitella hyvin ja motivoida itsensä tiedolla, että näin kun teen, se menee oikein.....

      Jos se riittää, eikä jää sitä oloa, että: ”saakeli kun pitikin mennä keksimään näin arjalainen ruokavalio! Eihän tässä ole edes jälkkäriä! 😤”.

      Jälkkäreissä ei varmaan yleensä ole muuta ongelmaa kuin ylimääräinen sokeri ja sen myötä energia, jota muu keho ei kaipaa, vain suu. Auttaisko siinä motivointiin tieto siitä, että kyseessä on pelkkä makutottumus joka muuttuu jo muutamissa viikoissa.

      Mutta kyllä sä varmaan ajatuksen ymmärrät. On esim. helpompi jättää kaupassa suklaalevy ostamatta kuin makeanhimossa katsella sitä kotonaan ja olla syömättä tai syödä vain yksi pala.

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Mutta tuoppa mulle tuoretta ruisnepparia, margariinia ja kotijuusto köntti niin jo lähtee kohti mölinää. :P''

      Liialliseen syömiseen liittyy jotenkin tuo hiilarien ja rasvan nauttiminen jossain kultaisen leikkauksen kaltaisessa suhteessa. Yritäpä vetää vuoroin ruisnappeja ilman rasvaa ja sitten toisinaan lapioit pelkkää margariinia suuhun. Maistuuko?

    • scrg kirjoitti:

      Liialliseen syömiseen liittyy jotenkin tuo hiilarien ja rasvan nauttiminen jossain kultaisen leikkauksen kaltaisessa suhteessa. Yritäpä vetää vuoroin ruisnappeja ilman rasvaa ja sitten toisinaan lapioit pelkkää margariinia suuhun. Maistuuko?

      Ei kyllä maistu, vaan se on se ainesten yhtestuumin syntyvä makukokonaisuus. Nam. :)

      Mutta kyllä toi salaneuvos juustokin tuntuu uppoovan ihan itellään...käärin jo neljättä rullaa suupieleen. :D

    • scrg kirjoitti:

      Jälkkäreissä ei varmaan yleensä ole muuta ongelmaa kuin ylimääräinen sokeri ja sen myötä energia, jota muu keho ei kaipaa, vain suu. Auttaisko siinä motivointiin tieto siitä, että kyseessä on pelkkä makutottumus joka muuttuu jo muutamissa viikoissa.

      Mutta kyllä sä varmaan ajatuksen ymmärrät. On esim. helpompi jättää kaupassa suklaalevy ostamatta kuin makeanhimossa katsella sitä kotonaan ja olla syömättä tai syödä vain yksi pala.

      Aivan totta kirjoitat. Tämäkin minäkin tunnustan ja ymmärrän. Mieliteot on ne ainakin mulla jotka äkkiä saa sortumaan juuri johonkin suussa hyvälle maistuvaan. Vaikka kyllähän järki riittää tajuamaan, miten se asia on ja kuinka olisi fiksua syödä, mutta suu haluaa makustella ja mieli muka ilahtuu siitä. :)

      Kun joskus oli kuukauden syömättä mitään sokeriherkkujakin, ensimmäinen pala maistui ihan karmeelta eikä kyennyt syömään. Suun voi totuttaa.. tahtomisesta se on kiinni. Itsekurista.

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Aivan totta kirjoitat. Tämäkin minäkin tunnustan ja ymmärrän. Mieliteot on ne ainakin mulla jotka äkkiä saa sortumaan juuri johonkin suussa hyvälle maistuvaan. Vaikka kyllähän järki riittää tajuamaan, miten se asia on ja kuinka olisi fiksua syödä, mutta suu haluaa makustella ja mieli muka ilahtuu siitä. :)

      Kun joskus oli kuukauden syömättä mitään sokeriherkkujakin, ensimmäinen pala maistui ihan karmeelta eikä kyennyt syömään. Suun voi totuttaa.. tahtomisesta se on kiinni. Itsekurista.

      Ja Disselle, tupakkakin alkaa maistumaan paskalle kun siitä on tarpeeks kauan erossa. Pääkuutti voi muistaa sen jotenkin hyvänmakuisena ja hyvänä, mutta kun sitten aikojen päästä vedät sen henkosen se on ihan paskaa. Maistuu pahalle ja yöh..ei tee mieli enää.

      Psyykkaat vielä vähän, ettet tartte tupakkaa mihinkään, et tuu yhtään fiksummaksi, et nätimmäks, et ilosemmaksi tms. sen myötä. Se vaan kuluttaa sun rahaa turhaan, aiheuttaa terveyshaittoja ja vielä haisee ja maistuukin paskalle... :D

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Ja Disselle, tupakkakin alkaa maistumaan paskalle kun siitä on tarpeeks kauan erossa. Pääkuutti voi muistaa sen jotenkin hyvänmakuisena ja hyvänä, mutta kun sitten aikojen päästä vedät sen henkosen se on ihan paskaa. Maistuu pahalle ja yöh..ei tee mieli enää.

      Psyykkaat vielä vähän, ettet tartte tupakkaa mihinkään, et tuu yhtään fiksummaksi, et nätimmäks, et ilosemmaksi tms. sen myötä. Se vaan kuluttaa sun rahaa turhaan, aiheuttaa terveyshaittoja ja vielä haisee ja maistuukin paskalle... :D

      Lopulta sitten voittajana, muistelet ja ihmettelet kuinka mä olen tommosta paskaa koskaan edes halunnut vedellä keuhkooni.. :)

    • Abrakadabra kirjoitti:

      Lopulta sitten voittajana, muistelet ja ihmettelet kuinka mä olen tommosta paskaa koskaan edes halunnut vedellä keuhkooni.. :)

      Juu. Kyllä mä tään poikkeen nyt haluan. 😊

      Mietin vaan, että tällänen keskustelu tästä aiheesta vois piristellä palstaa. Kivaa sorinaahan täällä ollut.

      Kävin vippaamassa systerille auton linikka-asemalle. Se tulee tähän yökylään. Itse meen illalla motskarilla säbään ja vettä tulee kuin saavista. 😬 Housut ei pitäis läpikastuu, eikä periaatteessa takkikaan, mutta saa nähdä. 😝

  • Kyllä mä teen lähes kaiken itsekkäistä syistä. Ainoa oikea syy tehdä yhtään mitään.

    • Kuullostaa ihan hyvältä.... ainakin jos elämä sujuu hyvin. 😊👌

  • Kyllä se yksinkertaisesti siitä tulee, että haluaa voida hyvin.

    • Tsirp! 😁

  • Tarvitaanko elämiseen jokin erillinen motivaatio? Eiköhän mulla ainakin ole se ett yleensä herään unesta ja nousen ylös.

    Kyllä mulla ainakin ajatuksia ja tekemistä aina löytyy... joskus niitä epämieluisiakin hommia pitää jonkun tehdä, niin myös minun.
    Itsekäs ja lopuksi pirullinenkin... tarpeen vaatiessa, joissain tapauksissa ett saan tahtoni lävitse.

    Parisuhteen kyseessä ollessa olen juuri niin joustava ja venyvä pitkäll; kuin mä mun luonteellani pystyn.
    Kun lopulta mun joustavuuteni rajat tulee vastaan, mä en epäröi sanoa hyvästit.
    Sattukoot se ero miten paljon tahansa, en minä suostu olemaan kynnysmattona.
    Myös itseään on opittava rakastamaan, eikä ainoastaan mahdollista kumppaniaan. Siinä sitä kysymääsi motivaatiosta; on ainakin minun kohdaltani kysymys.

    Niin ja olla tärkeä lenkki yhteiskunnassa, työni puolesta sekä vanhempieni tukena ja turvana... muun suvun lisäksi.
    ex-trollikka

    • Burr...:/ Oletko sinä eronnut siitä...?
      No johan oli ukonruntti siinä!

    • No sun motivaatiota kaikkeen tuohon touhuilunmäärään voi ihmetellä vaan? 😳

      Vaikka toisaalta jos multa nykästään se 10 vuotta pois, niin vähintään yhtä kaheli touhuamaan. Ja sama, että tykkään tehdä kaikkea. Mutta välillä vois muistaa itsensä, eikä painaa viitapiruna muitten edestä. 😃

      On ne sukulaiset ja läheiset niitä ihtiään, vaikkei persuuttaan repiskään aina niitten edessä/edestä.

      Mutta just tulin kotiin linja-autolla. Vein systerille auton, kun se tulee keskisuomesta tänne käymään. Itse menen moottoripyörällä illalla sählyyn ja sit suoraan töihin. Ja vettä tulee kuin Esterin p.rsiistä! 😆 Mutta sitä vartenhan ajokamat on. Kuivattaa sit töissä niitä. 😬👌

    • Disse kirjoitti:

      No sun motivaatiota kaikkeen tuohon touhuilunmäärään voi ihmetellä vaan? 😳

      Vaikka toisaalta jos multa nykästään se 10 vuotta pois, niin vähintään yhtä kaheli touhuamaan. Ja sama, että tykkään tehdä kaikkea. Mutta välillä vois muistaa itsensä, eikä painaa viitapiruna muitten edestä. 😃

      On ne sukulaiset ja läheiset niitä ihtiään, vaikkei persuuttaan repiskään aina niitten edessä/edestä.

      Mutta just tulin kotiin linja-autolla. Vein systerille auton, kun se tulee keskisuomesta tänne käymään. Itse menen moottoripyörällä illalla sählyyn ja sit suoraan töihin. Ja vettä tulee kuin Esterin p.rsiistä! 😆 Mutta sitä vartenhan ajokamat on. Kuivattaa sit töissä niitä. 😬👌

      Nyt on illalliset jaettu ja tiskit vielä tiskaan pois. Sitt teen leipätaikinat ja panen ne nousemaan, huomenna paistan heti aamusta pataleipiä. Leivät ehtivät melkein kypsyäkin ennen keittiöhenkilökunnan tuloa ja he saavat hoitaa loput siitä hommasta. On tuoretta leipää leikata jo aamiaiselle!

      Tuli muuten noottia tuosta lounas ajan ruuhkasta ja mun tyhmyydestäni.
      Kokki soitti uudesta paikasta iloisena ett tänään oli jo 32 myytyä lounasta ja vähän jotain muutakin, kuten päiväkahvien juojia voileipien ja pullan kera.
      Mä kerroin ett täälläkin meni hyvin lounaalla...

      Ja silloin räjähti, sain sellaista satikutia ett pois tieltä. Kuvittelenko mä tollo ett hän on kilpaileva yritys? Mä omistan kaks ruokapaikkaa ja otan satunnaiset matkailijat... vaarannan vakio asiakkaiden käynnit ja sooloilen ihan omahyväisyyttäni!
      Olisit ohjannut ne tänne ruokailemaan ja soittanut sitten tänne ett olisimme varautuneet turisti ryhmän tuloon, vartissa ehdin jo tehdä paljon valmisteluja.
      Järki käteen jos aiot alalla pysyä... ja minun kanssani yleensäkin työtä tehdä!
      Slam... ja puhelu sulkeutui!

      No siinä on toinen tuittupää, mutt tällä kertaa mä nielen sovinnolla haukut!
      Mä tosiaan olen ne ansainnut aiheesta.
      Vanhempi mieskokki joka on alalla ollut jo kauan, oli täysin oikeassa... olisi tosiaan tehtävä yhteistyötä, eikä sooloilla.

      Muista vaan nopeus ja välimatkat, jos joudut ajamaan jonkun perässä, äläkä tee tyhmiä uhkarohkeita ohituksia. Kyllä ne haalarit aina aikanaan kuivaa, paljon nopeammin mitä sun luut paranee. Ihan kokemuksesta varoitan/kerron.

      ex-trollikka

    • Anonyymi kirjoitti:

      Nyt on illalliset jaettu ja tiskit vielä tiskaan pois. Sitt teen leipätaikinat ja panen ne nousemaan, huomenna paistan heti aamusta pataleipiä. Leivät ehtivät melkein kypsyäkin ennen keittiöhenkilökunnan tuloa ja he saavat hoitaa loput siitä hommasta. On tuoretta leipää leikata jo aamiaiselle!

      Tuli muuten noottia tuosta lounas ajan ruuhkasta ja mun tyhmyydestäni.
      Kokki soitti uudesta paikasta iloisena ett tänään oli jo 32 myytyä lounasta ja vähän jotain muutakin, kuten päiväkahvien juojia voileipien ja pullan kera.
      Mä kerroin ett täälläkin meni hyvin lounaalla...

      Ja silloin räjähti, sain sellaista satikutia ett pois tieltä. Kuvittelenko mä tollo ett hän on kilpaileva yritys? Mä omistan kaks ruokapaikkaa ja otan satunnaiset matkailijat... vaarannan vakio asiakkaiden käynnit ja sooloilen ihan omahyväisyyttäni!
      Olisit ohjannut ne tänne ruokailemaan ja soittanut sitten tänne ett olisimme varautuneet turisti ryhmän tuloon, vartissa ehdin jo tehdä paljon valmisteluja.
      Järki käteen jos aiot alalla pysyä... ja minun kanssani yleensäkin työtä tehdä!
      Slam... ja puhelu sulkeutui!

      No siinä on toinen tuittupää, mutt tällä kertaa mä nielen sovinnolla haukut!
      Mä tosiaan olen ne ansainnut aiheesta.
      Vanhempi mieskokki joka on alalla ollut jo kauan, oli täysin oikeassa... olisi tosiaan tehtävä yhteistyötä, eikä sooloilla.

      Muista vaan nopeus ja välimatkat, jos joudut ajamaan jonkun perässä, äläkä tee tyhmiä uhkarohkeita ohituksia. Kyllä ne haalarit aina aikanaan kuivaa, paljon nopeammin mitä sun luut paranee. Ihan kokemuksesta varoitan/kerron.

      ex-trollikka

      No kokit osaa olla tarkkoja rajoista ja syystä. 😁👌

      Ja sä voit sen duudsin kanssa neukata, että miten teette yhdessä jatkossa tuollaset keissit. Sehän tekee vaan hyvää kaikille? Eiks niin?

      No mun tilaama pouta tuli just. Tiet vähän märät, mutta iso tie lienee kuiva. Pakkaan kamat reppuun ja tankkilaukkuun. Mailat menee kapeassa mailalaukussa repun alla.

      Sisko kiitteli autosta. Ei tartte talsia ottaa. Sentalous onkin paljon kepeämpi muutenkin, niin saa huristella mun autolla viikonlopun. Pikkuneitikin saa tätylin kaverikseen. Se on sille enemmän äiti kuin oma äiti. Rymyää vieläkin tätin viereen sohvalle ja kuulemma monopoli pitää kaivaa jajaja...😃

      Työ tätit ootte tärkeitä lapsille. 😏

    • Disse kirjoitti:

      No kokit osaa olla tarkkoja rajoista ja syystä. 😁👌

      Ja sä voit sen duudsin kanssa neukata, että miten teette yhdessä jatkossa tuollaset keissit. Sehän tekee vaan hyvää kaikille? Eiks niin?

      No mun tilaama pouta tuli just. Tiet vähän märät, mutta iso tie lienee kuiva. Pakkaan kamat reppuun ja tankkilaukkuun. Mailat menee kapeassa mailalaukussa repun alla.

      Sisko kiitteli autosta. Ei tartte talsia ottaa. Sentalous onkin paljon kepeämpi muutenkin, niin saa huristella mun autolla viikonlopun. Pikkuneitikin saa tätylin kaverikseen. Se on sille enemmän äiti kuin oma äiti. Rymyää vieläkin tätin viereen sohvalle ja kuulemma monopoli pitää kaivaa jajaja...😃

      Työ tätit ootte tärkeitä lapsille. 😏

      Selvitettiin myöhään illalla vielä päivällä tapahtunutta... kokki soitti mulle ja pyysi anteeksi päivällä tulleita puheitaan.
      Sanoi tarvitsevansa työpaikkansa, ja hänen tuli vain ylireakoitua mun ratkaisuuni.

      Mä puolestani sanoin jo ymmärtäväni; miten typerästi olin toiminut ja moitteet oli ihan oikeuttettuja; vaikka sillä hetkellä en oikein ollut käsittänytkään niitä syitä.
      Mulla oli aikaa miettiä työtä tehdessäni, ja oivaltaa itsekin oma mokani.
      Ihan sovinnollinen puhelu kaikenkaikkiaan ja erittäin hyvä ett hän soitti mulle.
      Mulle itselläni ei olis ihan heti tullut soitetuksi hänelle, mä kun en olisi oikein osannut aloittaa keskustelua tästä aiheesta.

      Soittaa ja myöntää ensimmäisenä olleeni typerä... nyt se oli helppoa tunnustaa tosiasia!
      Mulla kun on välillä vaikeuksia myöntää itsellenikään ... olleeni typerä!
      Vastaavanlaisen tilanteen tullessa eteen jommalle kummalle, me sovimme keskenämme; mitä bropleemalle voidaan tehdä ja mihin ratkaisuun päädytään.
      Eli jotain hyötyä tästäkin episodista lopulta.

      Mulla työt tehty muutamaksi tunniksi eteenpäin ja lähden nyt vaateostoksille.
      Näkyilen tai sitten en... ex-trollikka

    • Anonyymi kirjoitti:

      Selvitettiin myöhään illalla vielä päivällä tapahtunutta... kokki soitti mulle ja pyysi anteeksi päivällä tulleita puheitaan.
      Sanoi tarvitsevansa työpaikkansa, ja hänen tuli vain ylireakoitua mun ratkaisuuni.

      Mä puolestani sanoin jo ymmärtäväni; miten typerästi olin toiminut ja moitteet oli ihan oikeuttettuja; vaikka sillä hetkellä en oikein ollut käsittänytkään niitä syitä.
      Mulla oli aikaa miettiä työtä tehdessäni, ja oivaltaa itsekin oma mokani.
      Ihan sovinnollinen puhelu kaikenkaikkiaan ja erittäin hyvä ett hän soitti mulle.
      Mulle itselläni ei olis ihan heti tullut soitetuksi hänelle, mä kun en olisi oikein osannut aloittaa keskustelua tästä aiheesta.

      Soittaa ja myöntää ensimmäisenä olleeni typerä... nyt se oli helppoa tunnustaa tosiasia!
      Mulla kun on välillä vaikeuksia myöntää itsellenikään ... olleeni typerä!
      Vastaavanlaisen tilanteen tullessa eteen jommalle kummalle, me sovimme keskenämme; mitä bropleemalle voidaan tehdä ja mihin ratkaisuun päädytään.
      Eli jotain hyötyä tästäkin episodista lopulta.

      Mulla työt tehty muutamaksi tunniksi eteenpäin ja lähden nyt vaateostoksille.
      Näkyilen tai sitten en... ex-trollikka

      Kun itseään ei tarvitse puolustaa jossain, vaan voi nostaa kädet, et hei,mä mokasin, sori... voi nähdä se oikean asian koko homman takana. Ja mikä tärkeintä... oppia tekemään siksi asiat toisin. 😊

      Vaikka sitä omaa itseään ei olevinaan sääli ja sitä venyy ja paukkuu, muista ihmisistä se ei ole oikein. Ja saattaa tuntua pahalta...🤔

      Niin ja et säkään koko ikääs liidä, vaikka nyt vielä lennätkin paikasta toiseen. 😆

    • Disse kirjoitti:

      Kun itseään ei tarvitse puolustaa jossain, vaan voi nostaa kädet, et hei,mä mokasin, sori... voi nähdä se oikean asian koko homman takana. Ja mikä tärkeintä... oppia tekemään siksi asiat toisin. 😊

      Vaikka sitä omaa itseään ei olevinaan sääli ja sitä venyy ja paukkuu, muista ihmisistä se ei ole oikein. Ja saattaa tuntua pahalta...🤔

      Niin ja et säkään koko ikääs liidä, vaikka nyt vielä lennätkin paikasta toiseen. 😆

      "Niin ja et säkään koko ikääs liidä, vaikka nyt vielä lennätkin paikasta toiseen."
      -Tosi on, nyt vielä jaksaa... ja 60 vuotiaana mä aion olla jo tavallaan eläkkeellä; ainoastaan firmani paperihommiin saatan osallistua ja päätösten tekoon.
      Siinä vaiheessa alan jo mitata niitä tän hetkisiä ylitöitäni ulos, jos onnistun saamaan firmani "velattomaks" ns. seisomaan omilla jaloillaan.

      Saattaahan tässä käydä niinkin ett alle 4-kymppisenä mulla on enemmän velkaa, kun ikinä pystyn edes maksamaan... Emolle. Siinä muiden sisarusten perintöosuus pienenee silloin huomattavasti ja minä jään kokonaan ilman.

      Pankkivelkani pystyn kyllä maksamaan pois. Myymällä asuntoni, jota varten olen pankkivelkaa tehnytkin, takauksella. En ottanut kiinnelainaa, kiinnittämällä asuntoani lainaa vasten.
      Siinä kun on aina pankilla ryöstö mahdollisuus olemassa, sehän on tässä maassa koettu asia jo 1990 luvun lamakaudelta...

      Asiasta toiseen olin ostamassa muutamat kerrastot noille ukoille ja veloitan ne heidän käyttörahoistaan. Olen siis aika erikoisessa tilanteessa... ukot tarvitsisivat pitkälahkeiset kerrastot koska ovat viluisia.

      Pyysin toisen ukon omaiselta ett hankkivat parit valkoiset puuvillakerrastot.
      Sisaren tytär, (uskottu mies) joka on lähin omainen vastas ett: kyllä hänellä on ollutkin tarkoitus antaa sellainen kerrasto joululahjaksi. Nyt ollaan syyskuussa jouluun on aikaa lähes 4kk:tta ja pappanko pitäisi hytistä vilusta se aika.

      Syynä huono verenkierto, sillä ei täällä ole kuin pari paleltujaa.
      +24° yleisissä tiloissa, ruokalassa ja TV-nurkkauksessa samoin käytävällä.
      Mä tein taas oman ratkaisuni asiaan; saas nähdä miten asiaan suhtaudutaan!
      Saattaa olla ett menen taas "perse edellä puuhun"... mutt en mä rupea katsomaan vierestä kun vanhus palelee.

      ex-trollikka
      Menen syömään merimies pataa, sitä jäi vielä hivenen ja siitä otan osani, yökkö varmaan hoitelee loput tulensuojaansa.

    • Anonyymi kirjoitti:

      "Niin ja et säkään koko ikääs liidä, vaikka nyt vielä lennätkin paikasta toiseen."
      -Tosi on, nyt vielä jaksaa... ja 60 vuotiaana mä aion olla jo tavallaan eläkkeellä; ainoastaan firmani paperihommiin saatan osallistua ja päätösten tekoon.
      Siinä vaiheessa alan jo mitata niitä tän hetkisiä ylitöitäni ulos, jos onnistun saamaan firmani "velattomaks" ns. seisomaan omilla jaloillaan.

      Saattaahan tässä käydä niinkin ett alle 4-kymppisenä mulla on enemmän velkaa, kun ikinä pystyn edes maksamaan... Emolle. Siinä muiden sisarusten perintöosuus pienenee silloin huomattavasti ja minä jään kokonaan ilman.

      Pankkivelkani pystyn kyllä maksamaan pois. Myymällä asuntoni, jota varten olen pankkivelkaa tehnytkin, takauksella. En ottanut kiinnelainaa, kiinnittämällä asuntoani lainaa vasten.
      Siinä kun on aina pankilla ryöstö mahdollisuus olemassa, sehän on tässä maassa koettu asia jo 1990 luvun lamakaudelta...

      Asiasta toiseen olin ostamassa muutamat kerrastot noille ukoille ja veloitan ne heidän käyttörahoistaan. Olen siis aika erikoisessa tilanteessa... ukot tarvitsisivat pitkälahkeiset kerrastot koska ovat viluisia.

      Pyysin toisen ukon omaiselta ett hankkivat parit valkoiset puuvillakerrastot.
      Sisaren tytär, (uskottu mies) joka on lähin omainen vastas ett: kyllä hänellä on ollutkin tarkoitus antaa sellainen kerrasto joululahjaksi. Nyt ollaan syyskuussa jouluun on aikaa lähes 4kk:tta ja pappanko pitäisi hytistä vilusta se aika.

      Syynä huono verenkierto, sillä ei täällä ole kuin pari paleltujaa.
      +24° yleisissä tiloissa, ruokalassa ja TV-nurkkauksessa samoin käytävällä.
      Mä tein taas oman ratkaisuni asiaan; saas nähdä miten asiaan suhtaudutaan!
      Saattaa olla ett menen taas "perse edellä puuhun"... mutt en mä rupea katsomaan vierestä kun vanhus palelee.

      ex-trollikka
      Menen syömään merimies pataa, sitä jäi vielä hivenen ja siitä otan osani, yökkö varmaan hoitelee loput tulensuojaansa.

      Joo, kyllä mä aloin miettiä omaa liitämistä jo ennen nelikymppisiä. Kun aloin tuumia, että entäs sitten eläkkeellä? Jos mä oisin jatkanut samaa rataa vielä kymmenenkin vuotta, ois varmaan alkanut paikat poksahtelemaan ja sitten ois yhtä rampa kuin omat porukat.... Ne on nyt päälle seitsämänkymppisiä ja molemmat voihkii ja oihkii ihan normihommissa... Kumpikaan ei totisesti ole itseään miettinyt monesti... :o/

      Mäkin mietin, että mun motivaatio on monesti ollut ihan toisista välittäminen, mutta sitä voi välittää toisista niin monella tavalla. Aina ei tarvitse itseään rikkoa ja stressata ihan rikki. Siihen on vaan kasvanut ja siitä on vaikeampi kasvaa pois...tai ymmärtää se välittäminen toisin. :o)

      Mä luulen, että tuohn kalsarikeissiin sulla on aika vahvat näytöt, että tuskin poikittaista sanaa tulee. :oD

      Merimiespata on hyvää. Se päällä paistunut pottu oikeina slaisseina ja liha vähän kärähtäneenä vie kielen mennessään. :oP

      Meillä tyttö oli tehnyt marjapiirakkaa siskon valvoessa. Kattoi sen pöytään ja siivosi jäljet....oli kotsan tehtävänä. :oD

      Kyllä noi sukulaiset ei kovin paljoa aina mieti van

    • Disse kirjoitti:

      Joo, kyllä mä aloin miettiä omaa liitämistä jo ennen nelikymppisiä. Kun aloin tuumia, että entäs sitten eläkkeellä? Jos mä oisin jatkanut samaa rataa vielä kymmenenkin vuotta, ois varmaan alkanut paikat poksahtelemaan ja sitten ois yhtä rampa kuin omat porukat.... Ne on nyt päälle seitsämänkymppisiä ja molemmat voihkii ja oihkii ihan normihommissa... Kumpikaan ei totisesti ole itseään miettinyt monesti... :o/

      Mäkin mietin, että mun motivaatio on monesti ollut ihan toisista välittäminen, mutta sitä voi välittää toisista niin monella tavalla. Aina ei tarvitse itseään rikkoa ja stressata ihan rikki. Siihen on vaan kasvanut ja siitä on vaikeampi kasvaa pois...tai ymmärtää se välittäminen toisin. :o)

      Mä luulen, että tuohn kalsarikeissiin sulla on aika vahvat näytöt, että tuskin poikittaista sanaa tulee. :oD

      Merimiespata on hyvää. Se päällä paistunut pottu oikeina slaisseina ja liha vähän kärähtäneenä vie kielen mennessään. :oP

      Meillä tyttö oli tehnyt marjapiirakkaa siskon valvoessa. Kattoi sen pöytään ja siivosi jäljet....oli kotsan tehtävänä. :oD

      Kyllä noi sukulaiset ei kovin paljoa aina mieti van

      Oho, oli jäänyt joku pätkä tuonne loppuun, mikä ei kuulunut juttuun...mutta joskus tosiaan lähisukulaiset ei ota vakavasti vanhusten tarpeita, jos niitä ei koe itse tärkeiksi... Itseä jos ei palenna, niin mitäs se pappakaan "tykeillä"?

    • Disse kirjoitti:

      Joo, kyllä mä aloin miettiä omaa liitämistä jo ennen nelikymppisiä. Kun aloin tuumia, että entäs sitten eläkkeellä? Jos mä oisin jatkanut samaa rataa vielä kymmenenkin vuotta, ois varmaan alkanut paikat poksahtelemaan ja sitten ois yhtä rampa kuin omat porukat.... Ne on nyt päälle seitsämänkymppisiä ja molemmat voihkii ja oihkii ihan normihommissa... Kumpikaan ei totisesti ole itseään miettinyt monesti... :o/

      Mäkin mietin, että mun motivaatio on monesti ollut ihan toisista välittäminen, mutta sitä voi välittää toisista niin monella tavalla. Aina ei tarvitse itseään rikkoa ja stressata ihan rikki. Siihen on vaan kasvanut ja siitä on vaikeampi kasvaa pois...tai ymmärtää se välittäminen toisin. :o)

      Mä luulen, että tuohn kalsarikeissiin sulla on aika vahvat näytöt, että tuskin poikittaista sanaa tulee. :oD

      Merimiespata on hyvää. Se päällä paistunut pottu oikeina slaisseina ja liha vähän kärähtäneenä vie kielen mennessään. :oP

      Meillä tyttö oli tehnyt marjapiirakkaa siskon valvoessa. Kattoi sen pöytään ja siivosi jäljet....oli kotsan tehtävänä. :oD

      Kyllä noi sukulaiset ei kovin paljoa aina mieti van

      "Merimiespata on hyvää. Se päällä paistunut pottu oikeina slaisseina ja liha vähän kärähtäneenä vie kielen mennessään. :oP"

      No tuo merimiespata oli tehty vanhuksia varten ja todellakin tehty padassa hauduttaen; ett on taatusti pehmeää syötävää. Osalla huonot hampaat, joillakin tekohampaat ja muutama hampaatonkin.
      Neljä ihmistä syö ruokansa aina sosemaisena ja kaks henkilöä on aina syötettävä, kun lusikka heillä ei pysy oikein kädessä... ja vielä on tukehtumis vaarakin, tai keuhkomeen jos vetäisee soseet keuhkoihinsa.

      Laatikkoruokana merimiespihvi on lounaalla, kun sitä silloin jaetaan kotiruokana ja myydään ruokalassa työmaa + toimistojen naisille.
      Silloin on hoivalla ehkä merimieslaatikkoa haluaville sekä lihasoppaa vaihtoehtona pehmeänä ruokana. (ajetaan tarvittaessa vielä soseeksi)

      ex-trollikka... mä lähden torkkumaan omaan sänkyyni nyt. Öitä kaikille!

  • Kyllä myönnän, että tarviin vähän toista. Niinku nyt vaikka urheilu, jos siinä on kaveri niin kyllä se vähän motivaattorina toimii. Tekemisestä tulee hauskempaa.

    Mutta motivaation voi kaivaa vaikka hyvästä säästä, vapaasta hetkestä, hyvästä yöunesta...

    Toisaalta kropan muutoksiin myös yksinkertaisesti fyysisestä hyvästä olosta. Se ei vaan heti tunnu, mutta sitten kun se tuntuu, rupeaa tajuamaan ja jää vähän koukkuun.

    Kyllä ihminen voi motivaatiopisteen löytää mistä vaan!

    Esim. nyt kun tiedän, millon seuraava loma, ne sekin motivoi ties mihin jo ennen sitä :D

    • Mulla löytyi myös motivaatio tänään; pysyä leivän syrjässä kiinni. Linja-autollinen retkeileviä seniori kansalaisia pöllähti muutamaa minuttia vaille lounaan alkua syömään meille.
      Eivätkä tietenkään olleet varanneet etukäteen ruokailuaan täällä tapahtuvaksi.
      Kyllä 10-12 henkeä enemmän vakio ruokailijoista... vielä pystyy varmasti ruokkimaan ilman muuta.

      Nyt heitä tupsahti 38kpl enemmän ja yhdellä oven avauksella... meni hetkeksi mulla konseptit hiukan sekaisin. Hoivalaisten ruokailu oli alkamassa ja katurakennus sekä puistotyöntekijöitä saapumassa vakio aikaan ruokailuun.
      Hoivan asukkaat söivät huoneissaan ja muutama TV-huoneessa, käytävän päässä.

      Saatiin kuitenkin kaikki ruokittua, vaikka ruokalista hieman muuttuikin.
      Illaksi käristetty jauheliha makaroonilaatikkoon, muutti muotoaan spagettikastikkeeksi ja spagetti kiehumaan samantien, sekä kattilallinen perunia. Ranskalaisia pakaste perunoita uuniin ja nakkeja kuumaksi.
      Keittiöapulainen leikkas lisäksi paljon tomaattia ja kurkkua, viipaleiksi ja lohkoiksi.

      Kaikki ruoka myytiin loppuun suunnilleen luonas aikaan... ja nyt mä teen päivälliseksi, minestroonikeittoa makkaralla ja tarjoan nakkipiiloja sekä kaurasänpyliä tuorejuustolla. Kaikki asukkaat ja vieraat olivat jokseenkin tyytyväisiä. Kotiruokailuun oli jo annokset lähteneet, joten he saivat mitä olivat tilanneetkin. Työporukoissa oli pientä mutinaa miten ahdasta tänään oli, kun ihan vieraita vanhuksia oli syömässä. Mä en alkanut selittelemään heille mitään.

      Linja-auton kuljettajalle kuitenkin sanoin ett olisi syytä varata ruokailu jo etukäteen vastaisuudessa; siis sen joka näitä retkeilyjä järjestää!
      Tämä oli nyt poikkeustapaus, ett venyttiin tähän järjestelyyn, kun kyseessä oli kuitenkin jo seniori-ikäisistä ihmisistä ja mukana kaksi diapeetikkoa... joille oli terveydellisistä syistäkin järjestettävä ruokaa... samalla meni sitt koko porukka.
      Mullehan se teki kyllä kassatuloja koska kaikki maksoivat käteisellä ruokansa.

      Nyt mä menen keittiöön, jotta hoivalaiset saavat päivällisensä... mulla venyy taas työpäivä pitkälle iltaan.
      Se on moro nyt!
      ex- trollikka

    • Anonyymi kirjoitti:

      Mulla löytyi myös motivaatio tänään; pysyä leivän syrjässä kiinni. Linja-autollinen retkeileviä seniori kansalaisia pöllähti muutamaa minuttia vaille lounaan alkua syömään meille.
      Eivätkä tietenkään olleet varanneet etukäteen ruokailuaan täällä tapahtuvaksi.
      Kyllä 10-12 henkeä enemmän vakio ruokailijoista... vielä pystyy varmasti ruokkimaan ilman muuta.

      Nyt heitä tupsahti 38kpl enemmän ja yhdellä oven avauksella... meni hetkeksi mulla konseptit hiukan sekaisin. Hoivalaisten ruokailu oli alkamassa ja katurakennus sekä puistotyöntekijöitä saapumassa vakio aikaan ruokailuun.
      Hoivan asukkaat söivät huoneissaan ja muutama TV-huoneessa, käytävän päässä.

      Saatiin kuitenkin kaikki ruokittua, vaikka ruokalista hieman muuttuikin.
      Illaksi käristetty jauheliha makaroonilaatikkoon, muutti muotoaan spagettikastikkeeksi ja spagetti kiehumaan samantien, sekä kattilallinen perunia. Ranskalaisia pakaste perunoita uuniin ja nakkeja kuumaksi.
      Keittiöapulainen leikkas lisäksi paljon tomaattia ja kurkkua, viipaleiksi ja lohkoiksi.

      Kaikki ruoka myytiin loppuun suunnilleen luonas aikaan... ja nyt mä teen päivälliseksi, minestroonikeittoa makkaralla ja tarjoan nakkipiiloja sekä kaurasänpyliä tuorejuustolla. Kaikki asukkaat ja vieraat olivat jokseenkin tyytyväisiä. Kotiruokailuun oli jo annokset lähteneet, joten he saivat mitä olivat tilanneetkin. Työporukoissa oli pientä mutinaa miten ahdasta tänään oli, kun ihan vieraita vanhuksia oli syömässä. Mä en alkanut selittelemään heille mitään.

      Linja-auton kuljettajalle kuitenkin sanoin ett olisi syytä varata ruokailu jo etukäteen vastaisuudessa; siis sen joka näitä retkeilyjä järjestää!
      Tämä oli nyt poikkeustapaus, ett venyttiin tähän järjestelyyn, kun kyseessä oli kuitenkin jo seniori-ikäisistä ihmisistä ja mukana kaksi diapeetikkoa... joille oli terveydellisistä syistäkin järjestettävä ruokaa... samalla meni sitt koko porukka.
      Mullehan se teki kyllä kassatuloja koska kaikki maksoivat käteisellä ruokansa.

      Nyt mä menen keittiöön, jotta hoivalaiset saavat päivällisensä... mulla venyy taas työpäivä pitkälle iltaan.
      Se on moro nyt!
      ex- trollikka

      Ihailtavaa venymistä, mutta muista rajat. Joskus pitää kaivaa se kohtelias ”anteeksi, en pysty”-lause. 😊

      Tuosta tulee äkkiä tapa.... siis itselles. 😊

    • No eipä sekään ole väärin, että tarvitsee muita motivoimaan. 😊

      Mutta onhan sulla noita muitakin konsteja ja lisäksi ikupirteä mieli. 😁👌

  • Eikös se motivaatio piileksi siellä pullon pohjalla.

    • No se voi olla toiselle toinen pullo ja toiselle keksimistä jotain muuta kuin tyhjentää niiden sisältöä. 😊

  • Kannattaa kuitenkin varmistaa, vielä kun se on mahdollista, ettei se motivaatio siellä pohjalla kumminkin piileskele. Kohta, kun pääsette hoitokotiin, niin sittten se on menetetty mahdollisuus, siellä ei hyväksytä pullon pohjan tiiirailemista ...eikä muitakaan maallisia iloja/herkkuja.

    Ihmiset kun wanhenee niin niistä tulee yhäti äkäisempiä. Voi ajatalla niin, että jotain syystä wanha ikä motivoi äksyilemään, ärhentelemään ja piruilemaan. Esimerkiksi femakosta tulee telaketjufemakko, kun se vanhalla iällään viimeinkin tajuaa mitä kaikkea siltä jäi kokekematta, mitä kaikkea se menetti, eikä sillä sitten enää ole mitään muutakaan tekemistä kuin yrittää saada nuoret tytöt sekä neidot samalle suolle jossa itse rämpi koko aktiivisen elämänsä ajan.

  • Sun taskuistas kaivettuna se ois aika hinttii ainaki.

  • Minä latasin jääkaapin viikonlopuksi ja herkkuja myös: domino-keksejä, salmiakki-karkkeja + suklaata. Ruokaa jääkaappi täynnä.

    • Minä taas latasin tonnikalapastaa kitusiin ja kohta lataan kahvinkeittimen. Olin yön töissä ja 2,5 unta koteloon, välissä ukkostuhoja korjaamassa ja nyt on nälkä ja kah...vituttaa. 😝

    • Niin kuten joku xLiner kirjoitti: motivaatio siivoamiseen voi vähän aina vaihdella huonosta erittäin huonoonkin, itsellä vähän samanlaista, huomennakin ehtii tuon roskapussin viedä jne...

      Mutta erilaisten ihmisten tapaaminen motivoi paljon aina ulkoillessa, eräs kummallinen ihminen tuli tänään vastaan: sillä oli vaaleansininen toppahuppari päällä ja sinertävät lasit, alkoi huutelemaan ja huitomaan käsillään villistä: huusi jotain: mene kotiin, ja vähän huonosti lausutulla englanninkielellä että :fukin looseri" :D

    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin kuten joku xLiner kirjoitti: motivaatio siivoamiseen voi vähän aina vaihdella huonosta erittäin huonoonkin, itsellä vähän samanlaista, huomennakin ehtii tuon roskapussin viedä jne...

      Mutta erilaisten ihmisten tapaaminen motivoi paljon aina ulkoillessa, eräs kummallinen ihminen tuli tänään vastaan: sillä oli vaaleansininen toppahuppari päällä ja sinertävät lasit, alkoi huutelemaan ja huitomaan käsillään villistä: huusi jotain: mene kotiin, ja vähän huonosti lausutulla englanninkielellä että :fukin looseri" :D

      No eipä toi itselläkään aina priimakunnossa kämppä ole, mutta yritän siivoilla omia jlkiä sen mukaan kun niitä tulee... ettei tarviis just suursiivousoperaatiota tehdä. Roskapussin vie nopeasti ja uusi pussi päälle, vaikka silläaikaa kun kahvi putoo. 😊

      No kaikenmaailman tyyppejä sitä onkin. Kerran kaupassa tuli vastaan mies, millä oli punainen tuulipuku, naisten varsikengät ja vyö takin päällä, sekä käsilaukku. Jotenkin vissiin katseeni tarttui tähän ilmestykseen ja hän ei taas siitä pitänyt. Lähti vihaisena kipittämään poispäin tuhahtaen jotain.
      Tämä teatraalisuus oli vaikea niellä jo ja oli mentävä itsekin hihittelemään hyllyjen väliin ja toivoa, ettei näkis ilmestystä tai kohta räjähtää...😬

      Vissiin paikallinen romumarkus? 🤭

    • Ei tuo näytti ja kuulosti vihaiselle naiselle, mutta jokaisessa tapauksessa oli mielenkiintoinen persoona, ilmeisen jossain huumepäissään huitoi käsillään.... mutta nyt joo... laajenee tämä kokaiiniparoni-juttu eri ketjuihin jo liikaakin, jätetään tämä ketju ainakin tähän.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei tuo näytti ja kuulosti vihaiselle naiselle, mutta jokaisessa tapauksessa oli mielenkiintoinen persoona, ilmeisen jossain huumepäissään huitoi käsillään.... mutta nyt joo... laajenee tämä kokaiiniparoni-juttu eri ketjuihin jo liikaakin, jätetään tämä ketju ainakin tähän.

      No se on ollut paikallinen Griselda. 😃

  • Olen aina liikkunut. Lopetin salilla käymisen mutta ostin kotiin kuntopyörän ja sillä menee 200 km viikossa. Muutenkin käyn kalassa usein ja siinä joutuu jo polkemaan 100 km viikossa. Harrastukai on aina ollut minulla. Ensi vuonna olis tarkoitus alkaa salibandya pelaamaan. Ollut 4 vuoden tauko siinä.

    • Urheilu on hyvä motivaattori jo itsessään, mutta se pitää mielenkin virkeänä ja jaksaa tehdä paljon muutakin. 😊👌

    • "Paukullinen Griselda" :D

    • Anonyymi kirjoitti:

      "Paukullinen Griselda" :D

      Tainnut olla niin kova paukku Griseldalta, että nyt pommitat viestejäkin minne sattuu. 😁

  • On kiva kuulla monen muukin tarvitsevan motivaatiota.

    • Olen kysynyt tämän kysymyksen jo aiemmin.

    • Ole siis supersankari jonka nimi voisi olla supersankari elokuvissakin "The Motivator", Motivaattori. Vähän kuin Wonder Woman.

    • Minusta on kiva, että monet keksivät miten motivoida itsensä. 😊

    • Tässä uusi kysymys, kun katsoin tuollaisen dokumentin noista kokaiinimiljardööreistä, niin: Haluaisitko miljonääriksi?

      Esitin samankaltaisen kysymyksen kaupan kassajonossa eräälle: vastasi todellakin että: ei halua.

      Haluaisitko sinä miljonääriksi?

      Minultakin on kysytty joskus vastaava kysymys, johon silloin vastasin: en halua,koska miljoonalla eurolla ei tee tässä maailmassa juuri mitään, mutta jos olisi ohjelma: Haluatko miljardööriksi, siihen voisin osallistua.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Tässä uusi kysymys, kun katsoin tuollaisen dokumentin noista kokaiinimiljardööreistä, niin: Haluaisitko miljonääriksi?

      Esitin samankaltaisen kysymyksen kaupan kassajonossa eräälle: vastasi todellakin että: ei halua.

      Haluaisitko sinä miljonääriksi?

      Minultakin on kysytty joskus vastaava kysymys, johon silloin vastasin: en halua,koska miljoonalla eurolla ei tee tässä maailmassa juuri mitään, mutta jos olisi ohjelma: Haluatko miljardööriksi, siihen voisin osallistua.

      No kyllä mä miljoonallakin keksisin tekemistä. Elelisin helposti loppuelämäni tekemättä varsinaista työtä esim. 😊👌

      Saattaisin ostaa perikunnalta metsät pois oitis ja itselle nelivetotraktorin metsäkärryineen. Sit oma kämppä vuokralle ja asuisin maalla. 😬

      Siellä on jokapäivälle jotain kivaa touhuiltavaa ja sais tehdä mitä haluaa.

    • Ja ampumisrata metsästäjille harrastukseksi sekä golf-kenttä, osakkeineen tietysti sille alueelle, alue heti tuottamaan, samantien heti :D

      "import/export"-bisnes, eli huumeiden maahantuonti tai välitys ja peräti joku "Universal Exports", kansainvälinen erilaisten tuotteiden maahantuontipalvelu, kuten James Bondin "firma" :D

    • Anonyymi kirjoitti:

      Ja ampumisrata metsästäjille harrastukseksi sekä golf-kenttä, osakkeineen tietysti sille alueelle, alue heti tuottamaan, samantien heti :D

      "import/export"-bisnes, eli huumeiden maahantuonti tai välitys ja peräti joku "Universal Exports", kansainvälinen erilaisten tuotteiden maahantuontipalvelu, kuten James Bondin "firma" :D

      Eiiiii!!! Siitä tulee mun zen-paikka! 😇🙏

    • Nimeksi vähän samankaltainen kuin joku Orion Stardust Travels LLC.... vaikka:

      Omega Inspiration Center LLC :D

    • Disse kirjoitti:

      Minusta on kiva, että monet keksivät miten motivoida itsensä. 😊

      Silloin ei oikein kukaan osannut kertoa kuinka motivoidaan.😁 nyt ne on keksinyt kun joutunut rattaita pistää liikkeelle.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Ole siis supersankari jonka nimi voisi olla supersankari elokuvissakin "The Motivator", Motivaattori. Vähän kuin Wonder Woman.

      Minä olen joskus kuullut olevani wonder woman.

  • Eipä mua oikein motivoi enää kuin raha ja läheisten auttaminen. Kuolemaa tässä olen odotellut jo pitkään ja pyrkinyt elämään niin epäterveellisesti, että keho pettäisi lopullisesti.

    t. Hc-ätmi

  • En sinänsä tarvii motivaatiota liikkumiseen. Olen liikkunut lapsesta asti ja harrastanut kaikenlaista urheilua. Se on vaan elämäntapa tavallaan kun sitä haluaa olla kuitenkin terve ja hyväkuntoinen aina.

  • Asuntolainan kuukausieristä tulee kaivettua motivaatiota kaikkeen tekemiseen.

    • Omegan uudet ajatukset ja inspiraatiot ajatuksiisi voisivat auttaa vaikka aseharrasteenkin avulla?

    • Joo, no sekin lähtee automaattisesti, että ei tiedä muuten kuin siitä, että palkka saattaa näyttää isolta päivän.... Että saattaa jopa masentaa... :oD

      Entinen pomo sanoi, ettei ole mies eikä mikään, jos ei ole neljännesmiljoonaa velkaa. :oD
      Mutta rahaasioitten saaminen kuntoon vaatii motivaatiota sekin... Ja mikäs parasta olisikaan, kun päästä elämään omillaan ja niin, että siitä jää vähän syrjäänkin tehdä jotain itselle...

    • Pistooli ja kivääri vain harrasteenka käteen, niin unohtuu turhat ajatukset kun taulua tähtäät :D

      Voisit myös ajella erilaisilla moottorikulkuneuvoilla... ihan vain inspiraatioksi ja masennuksen poistamiseksi, yksityisillä teillä tietystikin ilman kypärää :D

      t. Omega Inspirations.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Pistooli ja kivääri vain harrasteenka käteen, niin unohtuu turhat ajatukset kun taulua tähtäät :D

      Voisit myös ajella erilaisilla moottorikulkuneuvoilla... ihan vain inspiraatioksi ja masennuksen poistamiseksi, yksityisillä teillä tietystikin ilman kypärää :D

      t. Omega Inspirations.

      Niin, taikka sitten tekee kiväärin tukista pilkkeitä saunan uuniin ja sulattaa lopuista sulaa rautaa ja takoo siitä kynttilänjalan. :o)

      Moottoriajoneuvoistakin voi luopua ja ottaa vanhan parittoman villasukan, t-paidan missä on reikiä, sulloa se siihen sukkaan, sukka harjanvarteen ja lähteä loikkimaan uusi keppihevonen jalkovälissä pitkin mestoja....

      T. recycling insp

    • Sellainenkin on tietysti mahdollista, jos olet Omegan "harrastematkalla", tietystikin kuuluu lämmitetty talo, sun muut edut tv, internet, myöskin golf, variaationa, moottoriajoneuvoilla ajelu on myös.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.