Luin tuossa vanhaa kirjoitustani. Minäkö siinä ihan itse kirjoitin? Taisin kuitenkin itse olla kun tuota vanhaa tapaani ruunep. nimimerkillä yritin.
Monien vuosien ajan, ehkä parin vuosikymmenienkin, olen palstalla kirjoitellut.
Tämä on ollut tapaiselleni ihmiselle hyvää aikaa. Olen päässyt kokeilemaan kirjallisia kykyjäni, jotka niin usein olette todenneet huonoiksi, mutta ilokseni joskus myös kelvollisiksi tai jopa hyviksi.
Kiitos mahdollisuudesta olla mukana! En osaa pysyä kokonaan poissa vieläkään.
Monien vuosien ajan, ehkä parin vuosikymmenienkin, olen palstalla kirjoitellut.
Tämä on ollut tapaiselleni ihmiselle hyvää aikaa. Olen päässyt kokeilemaan kirjallisia kykyjäni, jotka niin usein olette todenneet huonoiksi, mutta ilokseni joskus myös kelvollisiksi tai jopa hyviksi.
Kiitos mahdollisuudesta olla mukana! En osaa pysyä kokonaan poissa vieläkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Osa viihtyvyyttä on näillä palstoilla kirjoittelu, varsinkin jo noin pitkään kirjoittaneella! Muodostuu tunne eräänlaisesta kodikkuudesta, tuttujen nimimerkkienkin näkyessä. Paljon ja kauan osallistuneena palstaveteraanina, kuulut tietenkin Kalle Artturi mukaamme!.
Meidän sukupolvemme onkin ensimmäinen, jolla on ollut mahdollisuus jakaa ajatuksiaan, ja virtuaalisesti tutustua muiden ajatusmaailmaan. Siinä suhteessa ollaan ihan etuasemassa.
Monesti olet vuosien varrella vedonnut hyvään palstahenkeen Kalle Artturi, pysy vieläkin mukanamme !
Nykyisin puhutaan arkisesti somesta, mutta sehän on yhtä tylsä sana kuin Kela tai sote tai kiky. Melkein runolliselta vaikuttaa tuo sanonta virtuaalinen maailma, lumetodellisuus, mielikuvituksen linnunrata. Yllättävän suurta kirjoittajajoukkoa on vetänyt varsinkin aiemmin mukaansa runomuotoinen ilmaisu, säkenöivät säkeet, raikkaat ja joskus rupisetkin riimit. Ruune jo nikkinsä velvoittamana on runoruusuja jakanut, mutta myös syntyjä syviä tutkaillut , saanut paljon aloituksiinsa myötäpähkäilijöitä pohtimaan, milloin on laitettu hanttiin ja oltu vastarannan kiiskinä, milloin myötäsukaan silitelty.
Miksi pitäisi arvioida itseään tai toisia täällä kelpoisuusasteikoilla. Sanottavaansa voi halutessaan hioa , mutta aina on sisältö tärkein, itselleen luontevasti ilmaistuna. Vuorovaikutus on aina antoisaa, ja kyllä tämä virtuaalisuuden muoto hyvin maanläheiseltä tuntuu, jokaisen viestin takana ihminen. Nämä viestit eivät noin vaan haihdu taivaan tuuliin, kuten ennen esi-isiemme savumerkit. Muuttaneeko tällä palstalla piipahtelu kenenkään maailmaa tai maailmankuvaa, mutta ainakin hetken kerrallaan saa hipaista erilaisten ja toisaalta myös yllättävän samanlaisten kanssakirjoittajien maailmaa.
Kiitos Sini-Sirkku ja Ramoona. Te kaksi olette niitä palstalaisia, jotka olette kuin eräänlaisia mielialan ylläpitäjiä.
Me vietämme monet täällä kuin elämämme syksyä. Hyvää ehdoista oloa itse kullekin!
Onnekseni nämä palstat eivät ole mitään kirjoituskilpailuja.
Tännehän voi kirjoitustaidotonkin väännellä omiaan kaikkine puutteineen ja virheineen, kunhan asiansa saa jotenkuten takelleltua esiin.