Oli puhetta kainuulaisesta lohikeitosta, ja taisin sanoa etten perinneruokia harrasta,....vaan joudun sen perumaan.
Olen toki liha & maidontuottajana paljonkin tehnyt perinteisiä ruokia.
Siitä johtuen on varmaan poikanikin innostunut eläkkeellä streetfood alalle, ja grillailee viikottain burgereitaan.
Jos en ruotsinvuosina olisi hernekeitossa joutunut tutustumaan keitettyihin siansorkkiin, olisin varmaan kalvennut eteeni tulleeseen annokseeni ravintola Kämpissä 50-luvulla.
Silloin tuo annos herätti vain ruokahaluni, vaikkakin kotona olisi ollut hauskempaa ottaa koko sorkka käteensä 😊)))
Mieheni eläessä kävimme silloin tällöin Hakaniemen hallista hakemassa muutaman keitetyn sorkan, ja istuimme järsimässä niitä rustoineen päivineen. Sittemmin lopettivat keitettyjen myynnin.
Sipoon aikoina keitin teurastuksen jälkeen itse hernekeitossa siansorkat, lämpiminähän ne parhaat ovat, eikä kukaan lapsistakaan muistaakseni vieroksunut niitä.
Tottuivat syömään sianpääsyltystä sorkkiin, ja kotitekoisiin makkaroihin!
Vieläkin olen sitä mieltä, että paljon syötävää menee koiranruokiin, sorkista sisäelimiin. Ehkä olisi hyvä palata taas aikaan, jolloin otettiin teuraastakin kaikki talteen.
Olen toki liha & maidontuottajana paljonkin tehnyt perinteisiä ruokia.
Siitä johtuen on varmaan poikanikin innostunut eläkkeellä streetfood alalle, ja grillailee viikottain burgereitaan.
Jos en ruotsinvuosina olisi hernekeitossa joutunut tutustumaan keitettyihin siansorkkiin, olisin varmaan kalvennut eteeni tulleeseen annokseeni ravintola Kämpissä 50-luvulla.
Silloin tuo annos herätti vain ruokahaluni, vaikkakin kotona olisi ollut hauskempaa ottaa koko sorkka käteensä 😊)))
Mieheni eläessä kävimme silloin tällöin Hakaniemen hallista hakemassa muutaman keitetyn sorkan, ja istuimme järsimässä niitä rustoineen päivineen. Sittemmin lopettivat keitettyjen myynnin.
Sipoon aikoina keitin teurastuksen jälkeen itse hernekeitossa siansorkat, lämpiminähän ne parhaat ovat, eikä kukaan lapsistakaan muistaakseni vieroksunut niitä.
Tottuivat syömään sianpääsyltystä sorkkiin, ja kotitekoisiin makkaroihin!
Vieläkin olen sitä mieltä, että paljon syötävää menee koiranruokiin, sorkista sisäelimiin. Ehkä olisi hyvä palata taas aikaan, jolloin otettiin teuraastakin kaikki talteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jäi nimimerkkiä vaille!
Olet siis kasvattanut siansorkkia ja sitten syönyt niitä hienossa ravintolassa Hesassa.
Siihen aikaan olin vielä hesalaistyttö, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin olin maatilanemäntä. Kasvatin nautojen, sikojen lampaiden ja siipikarjan lisäksi myös 3 lastani elämää varten
Olen syönyt siansorkkia. Ravintoloitsijoiden kesäpäivillä Turussa joskus yhdeksänkymmentä luvulla. Illallinen nautittiin kieltilain aikaisessa salakapakassa.
konekiväärein varustetut kansterit olivat ovimiehiä. Tarjoilijat puettu ajan hengen mukaan ja viinat tarjoiltiin taskumateista
Pääruuan siansorkat olivat maukkaita, joskin hyvin rasvaidia. Ihana hulluttelu viikonloppu. Soudimme kilpaa Aurajoessa kirkkoveneillä ja teimme saaristoretken. Osallistujat olivat ravintoloitsijoita eri puolilta Suomea
Minkä ravintolan omistit, Kajaanissako ? Olen siellä paljon työni puolesta asunut hotelleissa ja syönyt eri ravintoloissa juuri 90-luvulla. Ilmeisesti sinunkin ravintolassasi.
Jos lensit Finnairilla yhdeksänkymmentä luvulla saatoimme tavata Lentoaseman Air Cafe ravintolassa.
Lensinhän minä. Mutta eikö se Air cafe ollut enemmän kioskimainen, sai pikkupurtavia.
Kyllä se oöi ravinttols A--oikeuksin.
Ok. Muistan sitten väärin. Sori.
Joo, sorry kirjoitus virheet, kirjoitan saunankuistilla ilman silmälaseja.
Air Cafe on minun kilpailuttama nimi Kajaanin lentoaseman ravintolalle. Kun menin ravintolan puikkoihin tilat olivat täysin rempattu ja sain vapaat kädet toimia.
Air Cafe valittiin kaksi kertaa yhdeksänkytluvulla Suomen parhaaksi lentoaseman ravintola-kahvilaksi.
Jos googlaa sieltä löytyy tätä päivää. Kuitenkin yrittäjyyteni lentoasemalla tapahtui yhdeksänkytluvulla.
Tämän päivän yrittäjän toimintaa ja lupia en tunne.
Ei ne rasvaisia olleet minusta, enemmän niissä oli sian nahkaa ja hyytynytä lientä, hyviä kylläkin. Ihanaa kun tänä iltana on lämmitys lähtenyt käyntiin kerrostalossa, olikin aika koleaa.
Mietin kuinka suuri prosentti Fortumilla on jo geotermisestä energiasta. Täällä Espoossahan on maailman nljänneksi syvin poraus 6,4 km, josta saa 120° vettä kiertoon. Se jäähtyy vain 5° verran matkalla, joten todella varteenotettava saasteeton energiamuoto!
Muualla euroopassa geoterminen maalämmön hyödyntäminen onkin yleisemmin käytössä. Maaemon lämpöä jaetaan!
Kiinnostava tarina sinulla. Helsingin neidosta maatilan emännäksi ja nyt sitten Espoossa , mukavasti kerrostalon lämmössä ja lukemani perusteella aivan ihanissa merimaisemissa. Taiteilijakin olet, eikö niin ?
No, ilmeisesti syömieni sian sorkkien valmistustapa oli erilainen ei siis hyytelöityä.
Googlasin miehestäsi, uskon, että elit hyviä taiteen täyttämiä vuosia hänen rinnallaan. Kun löytää samanhenkisen taidetta rakastavan elämänkumppanin se on lahja. Mieheni veli on tunnettu taidemaalari ja sisar oli nuorena naimisissa kuuluisan hollantilaisen taiteilijan kanssa. Taiteilijapiireissä siis elämme Hollannissa. Aina kun palaan Suomeen olen pää täynnä uusia ideoita.
Olen tehnyt syystöitä täällä mökillä. Vähän kerralla, voimia säästellen. Saunoimme illalla, oli nätti alkuilta. Jäin yksin mökille kuuta odottamaan, mutta tummat pilvet estivät sen esille tulon.
Nyt kesäkalusteet ovat suojassa, istutin kukan sipuleita, jotka löysin kaapista. Ei hajuakaan mitä niistä voisi tulla. Koivuissa vielä runsaasti lehtiä. Saa nähdä kerkeenkö haravahommiin vai jääkö ensi keväälle.
Minunkin nykyisen poikaystävän kaima oli kuuluisa maalari . Hänen töitään riippuu Pariisin Luvressa. Entisen poikaystävän siskolla oli sellainen heila, jolla oli koko kroppa upeasti tatuoitu. Siis taideteos koko ihminen.
Katselen tri Pol ohjelmaa, nyt tauolla vilkaisin vielä. Niin kuvataide on alani, ja olin myös aviossa tunnetun taiteilijan ja pilapiirtäjän kanssa viimeiset 14 vuotta elämässäni. Hän oli myös kuvataidearvostelija, ja Kaapelitehtaalla näyttelyni yhteydessä tutustuimme
Mielenkiintoista on elämäni ollut, nyt elän yksin täällä rannikolla, mutta en aivan rannalla sentään. Nyt jatkuu ohjelmani, heippa !
Wauuuu!! Hyviä pilapiirtäjiä harvassa, pitää olla terävä huomioitsija ja taitava piirtäjä. Nättejä tauluja Sinullakin, seurannut profiilikuvista.