Mulle tuli alkuvuodesta sellainen täystyrmäys elämässä, olin aivan lyöty. Meni hiukan sekavissa merkeissä koko kevät jotenkin. Omissa oloissa elelin kuitenkin lähinnä. Paitsi kolmen kk:n remonttipakohyyryläiset elukoineen hyöri siinä hetken.
Olen toipumaan päin siitä. Nyt tuntuu oudolta ja vähän vaikealtakin, kun olen yrittänyt taas vähitellen järjestellä tärkeitä asioita kuntoon. Se pysähdys, mikä tuli ihan fyysisen rajoitteen takia loppukeväällä, laittoi mut polvilleen aika lailla.
En millään pysty jatkamaan enää samoin keinoin matkaani. Uusia matkaeväitä tarvitaan, muutosta. Muutos pelottaa, mutta on joskus välttämätön, koska vanhat keinot etc. Ei tää voi olla ihan huono juttu, vaikka rankkaa on katsoa itseään ja elämäänsä, niin kuin se tällä hetkellä on.
Pahinta tässä on ollut se odotus, että tulisi kuntoon ja jaksaisi taas. Liian hidasta on. Onneksi mitään muuta tässä ei enää ole pahasti vinksallaan, kuin että hermo kestäisi vielä vähän aikaa, että saa oikeasti voimia. Liikaa aikaa ollut, jättänyt kaikki riennot, ym. kesän kutsut mökeille ja muuta. Kun ei ole ollut voimia. Nyt olen tehnyt sen verran, mitä olen jaksanut ja se tuntuu hyvältä. Mutta silti niitä epäuskon hetkiä tulee vielä valitettavan usein. Miksi, oi miksi, on se pääkoppa uskollinen hän, muuttumaton ja niin sekaisin.
Olen toipumaan päin siitä. Nyt tuntuu oudolta ja vähän vaikealtakin, kun olen yrittänyt taas vähitellen järjestellä tärkeitä asioita kuntoon. Se pysähdys, mikä tuli ihan fyysisen rajoitteen takia loppukeväällä, laittoi mut polvilleen aika lailla.
En millään pysty jatkamaan enää samoin keinoin matkaani. Uusia matkaeväitä tarvitaan, muutosta. Muutos pelottaa, mutta on joskus välttämätön, koska vanhat keinot etc. Ei tää voi olla ihan huono juttu, vaikka rankkaa on katsoa itseään ja elämäänsä, niin kuin se tällä hetkellä on.
Pahinta tässä on ollut se odotus, että tulisi kuntoon ja jaksaisi taas. Liian hidasta on. Onneksi mitään muuta tässä ei enää ole pahasti vinksallaan, kuin että hermo kestäisi vielä vähän aikaa, että saa oikeasti voimia. Liikaa aikaa ollut, jättänyt kaikki riennot, ym. kesän kutsut mökeille ja muuta. Kun ei ole ollut voimia. Nyt olen tehnyt sen verran, mitä olen jaksanut ja se tuntuu hyvältä. Mutta silti niitä epäuskon hetkiä tulee vielä valitettavan usein. Miksi, oi miksi, on se pääkoppa uskollinen hän, muuttumaton ja niin sekaisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan miten vaan, mutta pidä kiirettä, ei tässä ole loppuelämää aikaa.
Olipas asiaton kommentti joltain ventovieraalta. Itselleni tärkeintä on hoitaa oma terveyteni kuntoon, eikä loppuunpolttaa itseäni uudestaan kiirehtimällä yhtään mihinkään.
Ole hyvä. Ehkä sulla oma pää toimii nyt sitten. Vai?
Kyllä itsestään pitää huolehtia. Itse tuntee itsensä ja jaksamisensa parhaiten.
Oma pää, kenen muunkaan? Kommentoit, ikään kuin tuntisit minut.