Onko kenelläkään kokemusta esim. Keskuspuiston erityisammattikoulusta, tmv. erit.ammattioppil.
Poikamme 15 v. on hakemassa sinne (ei tosin vielä tiedä sitä itse, eikä tule sitä hyväksymään, mutta vääntö alkaa...;) )
Eli, peruskoulu loppuu keväällä. Hakenut on ammattikouluun, mutta niin huonolla todistuksella ei varmaankaan tule pääsemään mihinkään. Kouluhaluttomuutta, vetäytynyt, arka ja vielä hankala murrosikä päälle. Kykyjä selvitä koulusta olisi varmaan ollut, mutta henkinen lukko ja haluttomuus estää. Että on niinkuin koeteltu viime aikoina. (On aloittanut keskustelut ammattil. kanssa, joten henk. puolta yritetään tukea.)
On ollut koko peruskoulun kovin haluton oppimaan ja osallistumaan. Opettajat ja opo suosittelevat valmentavaa linjaa erit.ammattioppilaitoksessa, jossa saisi enemmän tukea ym. Kaverin vastustus tulee olemaan suuri, sillä erit. ammattioppilaitos merkitsee hänelle jotain erittäin negatiivista jo pelkän nimen perusteella. "Siel on kehitysvammaisia ym. ym."
Valmentavalla linjalla, jonne häntä suostuttelemme ei varmaankaan ole vammaisia, mutta onko kokemuksia, että nuori kokee olonsa leimatuksi, sillä ei tuossa iässä suvaitse muita kuin itsensälaisia. Kun on niin kaikkivoipa tuossa iässä... Kertokaa jotain kokemuksia tai vaihtoehtoja!
Poikamme 15 v. on hakemassa sinne (ei tosin vielä tiedä sitä itse, eikä tule sitä hyväksymään, mutta vääntö alkaa...;) )
Eli, peruskoulu loppuu keväällä. Hakenut on ammattikouluun, mutta niin huonolla todistuksella ei varmaankaan tule pääsemään mihinkään. Kouluhaluttomuutta, vetäytynyt, arka ja vielä hankala murrosikä päälle. Kykyjä selvitä koulusta olisi varmaan ollut, mutta henkinen lukko ja haluttomuus estää. Että on niinkuin koeteltu viime aikoina. (On aloittanut keskustelut ammattil. kanssa, joten henk. puolta yritetään tukea.)
On ollut koko peruskoulun kovin haluton oppimaan ja osallistumaan. Opettajat ja opo suosittelevat valmentavaa linjaa erit.ammattioppilaitoksessa, jossa saisi enemmän tukea ym. Kaverin vastustus tulee olemaan suuri, sillä erit. ammattioppilaitos merkitsee hänelle jotain erittäin negatiivista jo pelkän nimen perusteella. "Siel on kehitysvammaisia ym. ym."
Valmentavalla linjalla, jonne häntä suostuttelemme ei varmaankaan ole vammaisia, mutta onko kokemuksia, että nuori kokee olonsa leimatuksi, sillä ei tuossa iässä suvaitse muita kuin itsensälaisia. Kun on niin kaikkivoipa tuossa iässä... Kertokaa jotain kokemuksia tai vaihtoehtoja!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei, ota selvää, onko paikkakuntasi ammattioppilaitoksilla, siis normaaleilla ns. opintoihin valmentavaa linjaa. Suuressa osassa on ja haut sinne on erillishakuja tässä kevään aikana, joissain otetaan ilmoittautumisjärjestyksessa, joten katseleppa niitä.
Siellä saa tukea ammatillisen opiskelun aloittamiseen, itsetunnon kohottamiseen. Eli välttämättä ei tarvitse mihinkään erityisammattikouluun mennä.
Se koulutodistuksen huonous ei välttämättä sulje pois sitä, etteikö pääse opiskelemaan, varsinkin jos on hakenut sellaisiin paikkoihin, jossa on pääsykokeet. Pojallani oli vuosi sitten kanssa ongelmia ja päättötodistuksen keskiarvo oli jotain kuuden paikkeilla, mutta pääsykokeista sai niin hyvät pisteet, että opiskelemaan pääsi.
Sitäpaitsi vapaita paikkoja on vielä syksylläkin, joten toivoa ei kannata menettää.
Sittenhän on vielä ns. kymppiluokat, jossa todistusta voisi parantaa.
Pojalle olisi erittäin tärkeää, ettei häntä pakotettaisi mihinkään, vaan menisi vapaaehtoisesti, sillä se lisää motivaatiota ja halua oppia.
Nuori haluaa olla samanlainen kuin muutkin, kyllä varmaan tuntee olonsa leimatuksi ja kaveripiirikin voi tyhmyyttän siitä mainita, joten sekin kannattaa ottaa huomioon.
Tiedän huolesi, sama oli itselläni vuosi sitten, mutta kaikki kävi hyvin.
Miksi et antaisi poikasi pitää välivuotta? Ehkä se tekisi hänelle todella hyvää.
Itse olin täysin masentunut ja täysin loppuunkulunut jo yläasteel ja jatkoin silti ammattikouluun, jonka jouduin lopettamaan kesken, koska en yksinkertaisesti jaksanut käydä sitä koulua kuin muutaman kuukauden, vaikka linja olisikin kiinnostanut. Nyt olen ollut "lomalla" lokakuusta asti ja stressi ja masennus on täysin kadonnut ja odotan innolla, että koulut alkavat. Eräs tuttavani, joka oli minun kanssani yläasteella joutui nyt ihan masennuslääkitykselle, koska ei jaksanut käydä koulua. Hänkin on sanonut, että kuinka hyvää on tehnyt pitää välivuosi ja odottaa innolla myöskin tulevaa syksyä, että koulut alkaisivat.
Ja mitä tulee tuohon leimautumiseen niin ainakin minun piireissäni puhutaan "pompoista" ja "jälkeenjääneistä", jos menee sellaiseen kouluun missä on vähän erilaista porukkaa kuin normaaleissa amiksissa.
Itse kävin aikanaan 10-luokan yhtä huonolla menestyksellä kuin peruskoulun ylä-asteen. Eli ratkaisu oli minun kohdallani silloin tyvestä puuhun. Jälkeenpäin ajateltuna minullekin olisi tehnyt hyvää välivuosi. Olisi saanut olla vain, hakea itseään ja sitä mihin haluaisi yrittää.
Menin 10-luokan jälkeen työelämään jossa menestyin odotuksiin nähden hyvin. Ei puhettakaan lintsaamisista tai laiskuudesta. Mutta puoliani en työpaikalla aina osanut pitää, alemmissa tehtävissä kun olin, nokkijat tietysti käyttivät sitä hyväkseen.
Se on vaikeaa 15-16 vuotiaana, kun sisällä myllertää, tietää mitä alkais tekemään. Ja kuitenkin se on ratkaisevaa aikaa koko tulevan elämän kannalta. Alkuperäiselle sanoisin että anna lapsellesi hetki aikaa miettiä.
Mitä teit kun pidit välivuoden? Ollaanko sitä vaan ja maataan? Nyt tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta....
No, suurimmaksi osaksi olen vain "ollut ja maannut" eli olen ollut koneella paljon, ollut toisella puolella Suomea asuvani poikaystäväni luona ja tehnyt välillä catering-hommaa isäni kanssa.
JOS poikasi pitäis välivuoden niin miksi ette voisi sopia vaikka että poikasi tekisi ruuat ennenkuin muu perhe tulee kotiin ja siivoilee kotia sillä välin kun muut ovat töiss/missä nyt lieneekin?
Joo, jos jäisi kotiin niin varmaan asettaisimme tehtäviä jotta tietää ja oppii että velvollisuuksia on... Toi koneella olokin jotenkin ottaa päähän. Musta on jotenkin ärsyttävää että koko aika ollaan koneella. Joskus oonkin äkäisesti todennut että "se on toi kone joka menee kaiken edelle, jopa koulun." Ei se varmaan siitä ole kyse, sillä jos ei koulu maistu niin ei maistu, mutta olen kuitenkin joskus rajoittanut koneen käyttöä.
meillä, poikani siis tulee saamaan huonon todistuksen, enkä tiedä pääseekö ammattikouluun.
Kouluhaluttomuutta, vetäytyneisyyttä, motivaation puutetta..Mekin olemme saaneet ammattiapua. Kukaan ei kuitenkaan ole ehdottanut hänelle erityisammattkoulua, enkä itsekään sinne poikaani haluaisi.
Jos hän ei pääse ammattikouluun, kymppiluokka on seuraava vaihtoehto. Itse ajattelen, että se saattaisi olla hyväkin asia: kertaisi ysiluokkaa ja ammatinvalintakin selkiytyisi enemmän ehkä tämän vuoden aikana.
Oletteko miettineet kymppiluokkaa? Jotenkin tuntuu, että pojan olisi helpompi hyväksyä se.
Tietenkin tilanne on eri, jos poikasi voi niin pahoin, ettei opiskelu tavallisessa ammattikoulussa/kymppiluokalla onnistu.
Ollaan mietitty sitä 10-luokkaakin, mutta poikamme ei haluaisi jäädä nykyiseen kouluun, haluu tod.näk. maisemavaihdoksen. Luulen että peruskoulu kokonaisuudessaan on ollut hänelle helvettiä ihan alusta asti. Syynä oppiminen, kaverit jne. Toisen koulun 10-luokka ei varmaan tule kysymykseen sillä on niin arka ja vetäytynyt. Meille ehdotettiin sitä erit.amm. koulua varmaan sen vuoksi että saisi enemmän tukea siihen arkuuteensa ja hiljaisuuteensa.
Miten te saitte pojan "keskustelemaan", ymmärsin että käy jossain, meillä on valtava vastarinta!
Mitenköhän tässä on näin käynyt: poikamme on hiljainen, lapsellinen, arka, vetäytynyt jne. Kun kuuntelen näitä toisen vanhempien juttuja 15-16-vuotiaista nuorista,jotka matkustelevat, seurustelevat, tekevät pientä duunia jne. ja meillä "vauva" kotona, ei tulisi em. mieleenkään!
En valita että istuu illat kotona, mutta voisihan tuo reviiri jo vähän alkaa laajentua.
tiedustelepas löytyskös paikkakunnaltasi ns.työpajatoimintaa tuon ikäisille.arkipäivät sais rytmin uttei ois niin koulumaista ja sais sen välivuoden?
työkkäristä kannattaa kysellä vaihtoehtoja-siis laita poikasi itse kysymään, tai opolta :)
tehdä jotain sellaista poikanne kanssa mistä hän pitää, ainakin kerran viikossa. Käykää uimassa, elokuvissa, akvaariomaailmassa, mitä mieleen tulee. Se voi olla ihan yksinkertainen juttu. Tärkeintä olisi jakaa mukavaa yhdessäoloa. Siitä se välien läheneminen alkaa ja pääsette juttusille toistenne kanssa. Alku voi olla hankalaa, mutta kehottaisin kokeilemaan.
ei siis poika juuri puhu meilläkään. Poikani on ollut mukana joissakin tapaamisissa ( välillä en ole saanut lähtemään mukaan ) ja se on ollut enemmän sitä, että me aikuiset keskustelemme. Poika nyökyttelee tai murahtelee jotain vastaukseksi..Toisaalta kuuluu kai ikääkin, eihän tämänikäisen pojan ole helppo puhua heikkouksistaan..
Oma poikanikin on vielä aika lapsellinen, mutta ehkä jotkut vaan kehittyvät hitaammin. Ystävieni lapset opiskelevat ahkerasti ja pyrkivät lukioon..Minäkin ihmettelen, miksi meille kävi näin. Toivon vain vahvasti, että kymppiluokka tai joku muu vaihtoehto meilläkin onnistuisi.
Vaikeita päätöksiä. Tuntuu siltä, että tietoa täytyy hakea paljon itse, jos nuori ei pääsekään opiskelemaan. On meillä vanhemmilla kova miettiminen, huokaus.
Meillä on haettu 4:ään erityisamikseen ihan automaattisesti koska tiedämme ettei tyttö pärjäisi tavallisella linjalla. Ja esim. keskuspuiston (helsingissä) koulu on todella mukava, ei mitään ilveilyä kavereilta tai muuta semmoista. Tyttö oli siellä koulukokeilussa ja piti kovasti paikasta, kaveritkin oli kuulemma tosi kivoja. Paja juttuihin voi ainakin Vantaalla hakea vasta kun ikää on 17-vuotta. Välivuosi voi olla ihan jees, itse äitinä en halua että tyttö jää kotiin lorvii.
erilaisia luonteeltaan. Minullakin on hiljainen, ujo, varautunut 15-vuotias poika ja parhaillaan mietitään mitä ensi vuonna on mahdollista tehdä.. pääseekö minnekään mihin on pyrkinyt. Jos ei niin sitten todennäköisesti 10-luokalle menee. Itse en kyllä ainakaan tässä vaiheessa vielä suostu välivuoteen.. laiskottelu jää niin helposti "päälle" kuitenkin.. tai sitä ainakin pelkään.
Poika kävi 4 v. terapiassa ala-asteaikaan juuri tuon ujouden ja hiljaisuuden vuoksi.Hieman se tilannetta helpoitti ja on joten kuten pärjännyt koulussa ja harrastuksissa ja muutama kaverikin on, vaikka outona häntä on aina joka paikassa pidettykin.. sen vain olen huomannut, että kyse on ihan persoonasta, koska pikkuveljensä on molemmat ihan erilaisia luonteeltaan. Kaveripiirissä suosittuja ja sosiaalisia tyyppejä. Ettei se ainakaan kasvatuksesta johdu.
jokainen nuori pyritään tänä vuonna saamaan edes johonkin oppilaitokseen, näin ollen lapsesi ei jää ilman opiskelupaikkaa. Sinun tehtävänä on tukea lastasi hänen elämänsä vaikeinakin aikoina, ei moittia täällä muille.
Lukiessani viestiäsi saat jopa minussa vastarinnan heräämään, vaikka itse olen korkeasti koulutettu 25-vuotias äiti! Nyt tarvitaan asennemuutosta sinussa! Tuollaisella asenteella ette saa mitään hyvää aikaiseksi. Erityisesti korviini jäivät soimaan mielikuvat siitä kuinka "kotiin ei jäädä makaamaan" ja siitä että poikasi on "vetäytynyt ja arka" ja että "poika hakee erityisammattilaitokseen vaikkei sitä vielä itse tiedäkään". Aivan raivostuttavaa kuultavaa! Ei ihme, ettei pojallasi ole mitään itsetuntoa tai omaa tahtoa.
Tehtäväsi on kannustaa POSITIIVISESTI poikaasi, tukea ja kuunnella häntä ja TARJOTA apua. Ei latistaa häntä tyyliin "kotiin ei jäädä makaamaan" ja pakottaa hänet johonkin typerään erityisammattikouluun, vaikka hänestä on muuhunkin! Jos poikasi ei apuasi hyväksy, niin väkisin et mitään hyvää saa aikaiseksi.
Poikasi tarvitsee kannustavia aikuissuhteita. Sellaisia, joista voi ottaa mallia. Mallioppiminen on yksi tehokkaimmista oppimismenetelmistä ja pätee myös elämänhallintaan. Jos poikasi pääsisi näkemään esim. 5-10 vuotta vanhempien vastuuntuntoisten nuorten ammattikoulun käyneiden miesten elämää, hän voisi todeta sen olevan mukavaa ja pyrkiä samaan. Voisit keskittyä vaikka siihen, miten sopiva kanava löytyisi. Ehkä nuorisotyön kautta?
Joka tapauksessa. Anna poikasi aikuistua rauhassa! Ei se niin helppoa ole. Hän kuitenkin varmasti haluaa itselleen itsenäisen elämän ja hyvän koulutuksen. Jos ei halua, niin kyse voi olla vakavasta masennuksesta, jolloin hän tarvitsee hoitoa siihen, eikä mitään ammattikoulua.
Tsemppiä!