Once Upon a Time... in Hollywood (2019)

Anonyymi

Kenestä se oli hiukan pettymys? Jonkun toisen ohjaajan tekemänä antaisin imdb-kasin, mutta Tarantinon henkilökohtaisella lahjakkuudella ehkä 6-7.

Yleisö elokuvateatterissa antoi vain pienet golf-aplodit elokuvan lopuksi. Minä en taputtanut lainkaan.

17

101

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Surkea oli leffa , kaikkeen nuo tähdet lähtevätkin mukaan , hienosti kuvattu mutta aivan tapahtumaköyhä leffa , onneksi ei tullu leffateatterin mentyä katsomaan , harvoin enään nykyisin niin tasokasta leffaa tuleekaan ettei kototv riittäisi katsomiseen , jokerikin oli pettymys , kaikkea ne hehkuttaakin mediassa.

      • Anonyymi

        Olihan se toki katsomisen arvoinen, mutta Tarantinon aikaisemmat mestariteokset huomioon ottaen, ei tämä leffa kyllä yllä samalle tasolle. Esim. Kunniattomat paskiaiset oli minusta melko huippu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olihan se toki katsomisen arvoinen, mutta Tarantinon aikaisemmat mestariteokset huomioon ottaen, ei tämä leffa kyllä yllä samalle tasolle. Esim. Kunniattomat paskiaiset oli minusta melko huippu.

        Liian paljon materiaalia yhteen leffaan, jossa puhutaan paljon, mutta ei sitten oikeastaan leffan pituuteen nähden kovin paljoa tapahdu, vaikka ollaan stunt-porukan kanssa tekemisissä. Huonommin leikattuna leffa olisi kyllä unettava, koska leffan pahikset tulevat oikeastaan kuviin luomaan jännitettä vasta ihan viime minuuteilla ja sittenkään ei heitä oikein vakavasti voi ottaa, eikä hahmoihin mitenkään tutustuta tarkemmin leffassa, jossa kuitenkin on aikaa pariinkin pitkään kohtaukseen, jossa Pittin hahmo syöttää koiraa ja istuu sohvalla. Koko ajan odotat vain, koska Kurt Russellin hahmo paljastuu Stuntman Mikeksi, jonakin meta-vitsinä Death Proofin suuntaan, varsinkin kun Zoë Bell esittää Kurtin hahmon vaimoa, mutta niin ei koskaan käy...

        Ilmeisesti tekee jatkossa aiheesta kuitenkin useampiosaisen tv-sarjan, joko vähän samaan tyyliin kuin leikkasi tv:tä varten uuden, pidennetyn ja episodeihin jaetun version Hateful Eightistä tai sitten elokuvana elokuvassa nähtyjen DiCaprion hahmon mustavalkosarjojen pidennetyt jaksot. Ehkä sitten toimii kokonaisuutena paremmin.

        📼

        Yllättäen, ainakin omalta kantiltani, niin Ford v. Ferrari/Le Mans '66 oli toimivampi, mukaansatempaavampi ja viihdyttävämpi leffa kuin tämä. Enkä välttämättä sitäkään silti uudelleen katsoisi.


    • Anonyymi

      Death Proofissa se odottelu, eli tarinan buildaus mielestäni toimi ja oli odottamisen arvoinen. Jos haluat intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen, suosittelen seuraavaa:

      Dogville (2003)
      https://www.imdb.com/title/tt0276919/

      Toinen vastaava on There Will be Blood. Molemmat mestariteoksia.

      • Anonyymi

        Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

        Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

        TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

        Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

        No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
        Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

        📼


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

        Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

        TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

        Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

        No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
        Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

        📼

        Kirjoituksesi vaatii taas monta vastausta monelta, pitkien aikojen saatossa, mutta kiinnitän huomiota Dogvilleen ja There Will Be Blood -elokuviin, koska ne eivät toimi, jos tietää loppuratkaisun jo etukäteen, koska Youtube. Mulla oli kuitenkin ihmeellinen onni saada katsoa molemmat ilman, että tiesin viimeisten minuuttien tapahtumat etukäteen. Räjäytti tajunnan!

        Minusta kaikki Godfatherit ovat yliarvostettuja, vaikka kyllä ykkösen katsoo mielellään. Ei Yksikään vedä vertoja Goodfellas -elokuvalle, eli Mafiaveljet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

        Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

        TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

        Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

        No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
        Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

        📼

        " Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, "
        Uskon, että tiedät, minkälaisen työn tyyppi näkee roolinsa eteen ja juuri siksi harvoin suostuu näyttelemään. Kerran hyvin pitkän tauon jälkeen kyseistä puuseppää piti aivan Hollywood-tähtien lähteä ovellensa suostuttelemaan, että ottaisi roolin vastaan elokuvassa.

        There Will be Blood:issa tyypin roolisuoritus on niin hyvä, että yltää jopa Jack Nicholsonin Hohtoon ja Yksi Lensi Yli Käenpesän -tasoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

        Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

        TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

        Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

        No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
        Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

        📼

        No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
        Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen."

        Totta. Mainitsemassasi elokuvassa on liikaa kliimaksena, kun niitä pitäisi olla vain lopussa yksi, jota buildattu koko rainan ajan. Laskin varmaan 3-4 huipennusta per CGI-elokuva. Ainoastaan yksi pitäisi olla, muuten se on pelkkää sekamelskaa.


      • Anonyymi

        Sä olet hyvä zaugero


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, "
        Uskon, että tiedät, minkälaisen työn tyyppi näkee roolinsa eteen ja juuri siksi harvoin suostuu näyttelemään. Kerran hyvin pitkän tauon jälkeen kyseistä puuseppää piti aivan Hollywood-tähtien lähteä ovellensa suostuttelemaan, että ottaisi roolin vastaan elokuvassa.

        There Will be Blood:issa tyypin roolisuoritus on niin hyvä, että yltää jopa Jack Nicholsonin Hohtoon ja Yksi Lensi Yli Käenpesän -tasoon.

        Hohdon Nicholson ei ollut juuri muuta kuin suomalaisen juoppohullun perheenisän vastine kirveineen.
        Koko filmi on muutenkin niin overrated, huonosti loppuikin...haukotus.

        Samoin TWBB oli varsinkin loppuratkaisultaan ihan nolo keilaratoineen. Day-Lewis toki loistava roolissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hohdon Nicholson ei ollut juuri muuta kuin suomalaisen juoppohullun perheenisän vastine kirveineen.
        Koko filmi on muutenkin niin overrated, huonosti loppuikin...haukotus.

        Samoin TWBB oli varsinkin loppuratkaisultaan ihan nolo keilaratoineen. Day-Lewis toki loistava roolissaan.

        Hohto on yhtä neroiden juhlaa. Esim. se pallon vieriminen ja pysähtyminen justiinsa pojan leikkien keskelle. Danny nostaa katseensa ja näkee todella pitkän käytävän edessään. Samoin kuin Jack on typö tyhjässä, valtavan tilan baaritiskillä ja leikillään sanoo, ne sanat, että Moro Lloyd, onpa melko hiljaista tänään, vai mitä? Sen jälkeen repeää nauramaan, mutta yht'äkkiä se baarimikko onkin siinä vastaamassa, hyllyt täynnä alkoholia.

        Eikö sinusta Nicholsonin roolisuoritukset olleet muka mestarillisia? Toki sen myönnän, että oli melko oma itsensä, toisin kuin Day-Lewis, joka on täysin eriluontoinen oikeassa elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
        Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen."

        Totta. Mainitsemassasi elokuvassa on liikaa kliimaksena, kun niitä pitäisi olla vain lopussa yksi, jota buildattu koko rainan ajan. Laskin varmaan 3-4 huipennusta per CGI-elokuva. Ainoastaan yksi pitäisi olla, muuten se on pelkkää sekamelskaa.

        Avengers:Endgame olisi voinut loppua jo puolen tunnin kohdalla Thorin huitaisuun, eikä loppuleffaa olisi lainkaan tarvittu.

        Lipputulot olisivat olleet 4-5 kertaiset eli 10 miljardia, koska leffa olisi ehditty näyttää niin monta kertaa enemmän ja fanipojut olisivat ylistäneet Marvelia sata kertaa enemmän radikaalista ja yllättävästä loppuratkaisusta. Tyhmiä ne tuolla Hollywoodissa.

        📼


    • Anonyymi

      Varmaankin tarvittaisiin siihen Tarantinon vihoviimeiseen kymmenenteen leffaan Daniel Day-Lewis pääosaan? Vaikkapa The Gangs of New Yorkin tavoin taas DiCaprion kanssa samaan leffaan?

      Tai ehkä hänet saataisiin houkuteltua Mel Gibsonin The WIld Bunch -remakeen?

      Tai ehkä James Cameronin Avatar-leffoihin cameorooliin siniseksi navi'ksi? Motion capture voisi olla hänellekin uusi tapa näytellä, vaikka kaikki muu onkin jo hanskassa.

      Ehkä eniten hänen tähänastisesta tuotannostaan jää harmittamaan, ettei Last of the Mohicansille ikinä tehty jatko-osia. Jep, kyllä hän on hyvä pukudraamanäyttelijä, mutta se Haukansilmä action-sankarin rooli olisi ollut ihan hyvä ja erilainen.

      Toisaalta, eipä Dances With Wolveskaan saanut jatko-osaa. Länkkärit eivät ole sitten kuitenkaan oikein sarjaleffamateriaalia. Melkeinpä jokainen tehty uusi länkkäri on silti aina se definitiivinen versio aiheesta. On se Unforgiven, Tombstone, Silverado, 3:10 to Yuma tai vaikka Bone Tomahawk. Tarantino sentään tajusi, että Hateful Eightissä tarvitaan mukaan Kurt Russell. DD-L siinä leffassa olisi ollut piristävä lisä.

      📼

      • Anonyymi

        Unforgiven oli myös näitä mahtavasti buildattuja elokuvia, kohti viimeisiä minuutteja.

        Oletteko muuten nähneet Kurt Russellin sympaattisessa roolissa? Se oli Vanilla Sky -elokuva, jossa näytteli psykiatria. Yleensä hänen roolinsa vaatii ylimielistä suoritusta.


      • Anonyymi

        South Parkin tekemä jakso Avatarista oli hauska ja siinä tehtiin kyllä selväksi se, että kyseinen elokuva matkii täysin Kevin Costnerin tähdittämää Tanssii Susien Kanssa -elokuvaa. Entä sitten? Molemmat katsomisen arvoisia.

        Offtopic: Esim. Microsoftin Dungeon Siege matki Diablo-peliä niin paljon, että nautin kyseisestä pelistä juurikin nimenomaan sen takia ja halusin maksaa jopa jatko-osasta.

        -Kk


    • Anonyymi

      Olipas huono tekele. Tätä ei voi sanoa edes elokuvaksi. Tämän olisi voinut typistää 30 min. Täysin luokatonta roskaa. Pitkästyttävä, tylsä, mitään sanomaton. MIstähän IMDB on repinyt tuon 7,6/10. Kuuluisi olla 2,0/10. Sekin vain Margaret Qualleyn upeista kainalokarvoista.

      Tarantinolta odotti aikaisemmin kohtuukelvollisia elokuvia, mutta taitaa kaverin lahjakkuus jäädä pariin hyvään elokuvaan. Ei varmaankaan kannata odottaa mahdollisista Django/Zorro ja Kill Bill vol. 3:sta yhtään mitään.

      • Anonyymi

        Tämä on juuri se ongelma, että huipputekijältä odotetaan aina mestariteosta perän jälkeen. Jos elokuvan tekijä olisi täysin tuntematon, niin sitten me ei verrattaisi sitä esim. Reservoid Dogsiin, Kill Billiin, Pulp Fictioniin, jne.

        Jos et odota elokuvalta mitään, niin saatat nauttia siitä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1555
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1194
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1127
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1026
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      985
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      957
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      882
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      870
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      714
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      660
    Aihe