Once Upon a Time... in Hollywood (2019)

Olihan se toki katsomisen arvoinen, mutta Tarantinon aikaisemmat mestariteokset huomioon ottaen, ei tämä leffa kyllä yllä samalle tasolle. Esim. Kunniattomat paskiaiset oli minusta melko huippu.

Anonyymi kirjoitti:

Olihan se toki katsomisen arvoinen, mutta Tarantinon aikaisemmat mestariteokset huomioon ottaen, ei tämä leffa kyllä yllä samalle tasolle. Esim. Kunniattomat paskiaiset oli minusta melko huippu.

Lue lisää

Liian paljon materiaalia yhteen leffaan, jossa puhutaan paljon, mutta ei sitten oikeastaan leffan pituuteen nähden kovin paljoa tapahdu, vaikka ollaan stunt-porukan kanssa tekemisissä. Huonommin leikattuna leffa olisi kyllä unettava, koska leffan pahikset tulevat oikeastaan kuviin luomaan jännitettä vasta ihan viime minuuteilla ja sittenkään ei heitä oikein vakavasti voi ottaa, eikä hahmoihin mitenkään tutustuta tarkemmin leffassa, jossa kuitenkin on aikaa pariinkin pitkään kohtaukseen, jossa Pittin hahmo syöttää koiraa ja istuu sohvalla. Koko ajan odotat vain, koska Kurt Russellin hahmo paljastuu Stuntman Mikeksi, jonakin meta-vitsinä Death Proofin suuntaan, varsinkin kun Zoë Bell esittää Kurtin hahmon vaimoa, mutta niin ei koskaan käy...

Ilmeisesti tekee jatkossa aiheesta kuitenkin useampiosaisen tv-sarjan, joko vähän samaan tyyliin kuin leikkasi tv:tä varten uuden, pidennetyn ja episodeihin jaetun version Hateful Eightistä tai sitten elokuvana elokuvassa nähtyjen DiCaprion hahmon mustavalkosarjojen pidennetyt jaksot. Ehkä sitten toimii kokonaisuutena paremmin.

📼

Yllättäen, ainakin omalta kantiltani, niin Ford v. Ferrari/Le Mans '66 oli toimivampi, mukaansatempaavampi ja viihdyttävämpi leffa kuin tämä. Enkä välttämättä sitäkään silti uudelleen katsoisi.

Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

📼

Anonyymi kirjoitti:

Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

📼

Lue lisää

Kirjoituksesi vaatii taas monta vastausta monelta, pitkien aikojen saatossa, mutta kiinnitän huomiota Dogvilleen ja There Will Be Blood -elokuviin, koska ne eivät toimi, jos tietää loppuratkaisun jo etukäteen, koska Youtube. Mulla oli kuitenkin ihmeellinen onni saada katsoa molemmat ilman, että tiesin viimeisten minuuttien tapahtumat etukäteen. Räjäytti tajunnan!

Minusta kaikki Godfatherit ovat yliarvostettuja, vaikka kyllä ykkösen katsoo mielellään. Ei Yksikään vedä vertoja Goodfellas -elokuvalle, eli Mafiaveljet.

Anonyymi kirjoitti:

Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

📼

Lue lisää

" Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, "
Uskon, että tiedät, minkälaisen työn tyyppi näkee roolinsa eteen ja juuri siksi harvoin suostuu näyttelemään. Kerran hyvin pitkän tauon jälkeen kyseistä puuseppää piti aivan Hollywood-tähtien lähteä ovellensa suostuttelemaan, että ottaisi roolin vastaan elokuvassa.

There Will be Blood:issa tyypin roolisuoritus on niin hyvä, että yltää jopa Jack Nicholsonin Hohtoon ja Yksi Lensi Yli Käenpesän -tasoon.

Anonyymi kirjoitti:

Olemme edelleen hieman eri mieltä, koska pidämme ilmeisesti hieman erilaisesta tarinankerronnasta. Mulle kelpaa myös popcorn, sulle vain paras fileepihvi hyvin kypsytettynä. Mä en käy katsomassa teatteria, tainnut elämäni aikana käydä alle kymmenessä näytöksessä. Sinulle se on ilmeisesti rakkaampi taidemuoto.

Käsittääkseni olet maailman ainoa ihminen, jonka listoilla Dogville on edes top-10000 -leffojen joukossa. Sinulla on kultivoitunut maku! Enkä heitä tätä minään haasteena, vaan esimerkkinä siitä, mikä on eri ihmisille hyvä elokuva, jonka parissa haluat vapaaehtoisesti tuhlata 3 tuntia elämästäsi. Minusta on erittäin kiehtovaa, jos joku löytää siihen paikkaan elokuvan Dogville.

TWBB on pitkälti sekin yliarvostettu, mutta se on sentään elokuva ja sen pitää pinnalla Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, jota jaksat odottaa, saako paha vai hyvä palkkansa, koska välillä jonkun naama on oikeasti öljyssä oikeilla kuvauspaikoilla ja oikeasti koputetaan oikeaan oveen ja mennään oikeaan taloon, eikä olla teatterilavan kulissiovella ja sanota siellä "kop kop."

Dogvillen kokeellinen kuvaustyyli, jossa ei tiedä pitääkö odottaa vielä kolme tuntia itse elokuvaa alkavaksi vai jatkaako tietoisuuden kanssa, ettei tämä kesäteatterin harjoitusvideosta muuksi muutu, etäännyttää katsojansa mieluummin katselemaan maalin kuivumista seinällä monta tuntia ennen loppuratkaisua. Ja jos johonkin historiallisen tositapahtuman epäoikeudenmukaisuuteen haluaa elokuvassaan kiinnittää nykykatsojan huomion, niin kyllä siitä voi tehdä ihan oikeankin elokuvan (Michael Ciminon Heaven's Gate (1980)).

No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen." Sergio Leonen Once Upon A Time In The Westin (1968) tai vaikkapa Francis Ford Coppolan Godfather II (1974) taas vastaavasti on.

📼

Lue lisää

No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen."

Totta. Mainitsemassasi elokuvassa on liikaa kliimaksena, kun niitä pitäisi olla vain lopussa yksi, jota buildattu koko rainan ajan. Laskin varmaan 3-4 huipennusta per CGI-elokuva. Ainoastaan yksi pitäisi olla, muuten se on pelkkää sekamelskaa.

Sä olet hyvä zaugero

Anonyymi kirjoitti:

" Daniel Day-Lewisin kenties paras roolisuoritus ja tosiaan se loppuratkaisu, "
Uskon, että tiedät, minkälaisen työn tyyppi näkee roolinsa eteen ja juuri siksi harvoin suostuu näyttelemään. Kerran hyvin pitkän tauon jälkeen kyseistä puuseppää piti aivan Hollywood-tähtien lähteä ovellensa suostuttelemaan, että ottaisi roolin vastaan elokuvassa.

There Will be Blood:issa tyypin roolisuoritus on niin hyvä, että yltää jopa Jack Nicholsonin Hohtoon ja Yksi Lensi Yli Käenpesän -tasoon.

Lue lisää

Hohdon Nicholson ei ollut juuri muuta kuin suomalaisen juoppohullun perheenisän vastine kirveineen.
Koko filmi on muutenkin niin overrated, huonosti loppuikin...haukotus.

Samoin TWBB oli varsinkin loppuratkaisultaan ihan nolo keilaratoineen. Day-Lewis toki loistava roolissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hohdon Nicholson ei ollut juuri muuta kuin suomalaisen juoppohullun perheenisän vastine kirveineen.
Koko filmi on muutenkin niin overrated, huonosti loppuikin...haukotus.

Samoin TWBB oli varsinkin loppuratkaisultaan ihan nolo keilaratoineen. Day-Lewis toki loistava roolissaan.

Lue lisää

Hohto on yhtä neroiden juhlaa. Esim. se pallon vieriminen ja pysähtyminen justiinsa pojan leikkien keskelle. Danny nostaa katseensa ja näkee todella pitkän käytävän edessään. Samoin kuin Jack on typö tyhjässä, valtavan tilan baaritiskillä ja leikillään sanoo, ne sanat, että Moro Lloyd, onpa melko hiljaista tänään, vai mitä? Sen jälkeen repeää nauramaan, mutta yht'äkkiä se baarimikko onkin siinä vastaamassa, hyllyt täynnä alkoholia.

Eikö sinusta Nicholsonin roolisuoritukset olleet muka mestarillisia? Toki sen myönnän, että oli melko oma itsensä, toisin kuin Day-Lewis, joka on täysin eriluontoinen oikeassa elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

No, loppukevennyksenä täytyy myöskin muistuttaa asia, josta kukaan ei voi olla eri mieltä:
Avengers:Endgame taas vastaavasti ei ole niitä elokuvia, joista saat "intensiivisestä, pitkästä tarinan rakentamisesta kunnon tujauksen."

Totta. Mainitsemassasi elokuvassa on liikaa kliimaksena, kun niitä pitäisi olla vain lopussa yksi, jota buildattu koko rainan ajan. Laskin varmaan 3-4 huipennusta per CGI-elokuva. Ainoastaan yksi pitäisi olla, muuten se on pelkkää sekamelskaa.

Lue lisää

Avengers:Endgame olisi voinut loppua jo puolen tunnin kohdalla Thorin huitaisuun, eikä loppuleffaa olisi lainkaan tarvittu.

Lipputulot olisivat olleet 4-5 kertaiset eli 10 miljardia, koska leffa olisi ehditty näyttää niin monta kertaa enemmän ja fanipojut olisivat ylistäneet Marvelia sata kertaa enemmän radikaalista ja yllättävästä loppuratkaisusta. Tyhmiä ne tuolla Hollywoodissa.

📼

Unforgiven oli myös näitä mahtavasti buildattuja elokuvia, kohti viimeisiä minuutteja.

Oletteko muuten nähneet Kurt Russellin sympaattisessa roolissa? Se oli Vanilla Sky -elokuva, jossa näytteli psykiatria. Yleensä hänen roolinsa vaatii ylimielistä suoritusta.

South Parkin tekemä jakso Avatarista oli hauska ja siinä tehtiin kyllä selväksi se, että kyseinen elokuva matkii täysin Kevin Costnerin tähdittämää Tanssii Susien Kanssa -elokuvaa. Entä sitten? Molemmat katsomisen arvoisia.

Offtopic: Esim. Microsoftin Dungeon Siege matki Diablo-peliä niin paljon, että nautin kyseisestä pelistä juurikin nimenomaan sen takia ja halusin maksaa jopa jatko-osasta.

-Kk

Tämä on juuri se ongelma, että huipputekijältä odotetaan aina mestariteosta perän jälkeen. Jos elokuvan tekijä olisi täysin tuntematon, niin sitten me ei verrattaisi sitä esim. Reservoid Dogsiin, Kill Billiin, Pulp Fictioniin, jne.

Jos et odota elokuvalta mitään, niin saatat nauttia siitä.