miten sais elämän tuntuu vähä paremmalt ku on teini joka ei käy kemuis joka viikonloppu ja jonka ”kaverit” ei ees välitä et on olemas? kaikki mun ympäril on just sellasii joista kaikki tykkää ja kaikil on nii paljon frendei ja kaikki on nii ilosii ja suosittui. mitä mä oon tehny väärin? mun frendei ei ees kiinnosta et oon olemas. jos oon paikal nii joo, kyl ne puhuu mulle ja sillee mut eihän niille koskaa koulun ulkopuolel tuu mieleen et mäki oon olemas. oon niin yksinäinen ja mul on niin paljon ajatuksii pääs et tuun koht hulluks. ja joo tiiän et kaikki sanoo et kaikil on ongelmiii joista kukaan ei tiiä, mut mä oon tuntenu noi tyypit nii kauan ja mä tiiän et niitten ei koskaa tarvii kärsii mistää. haluisin vaa et ne ees yhen päivän vois elää mun asemas et ne sais tietää milt tuntuu olla näkymätön ja merkityksetön.
on se elämä rankkaa voivoi
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä sinusta mitään mutta oletko ikinä ajatellut esimerkiksi jotain harrastusta. Sellaisen kautta voi saada uusia kavereita ja kun on yhteinen kiinnostuksen kohde niin silloin myös kavereista välitetään. On vain hienoa että sua ei ne kemut kiinnosta jatkuvasti, ei sellaista tarvitse tehdä mitä ei halua pelkästään siitä syystä että kaverit hyväksyisi sut. Ja kaverit jotka ei jotain hyväksy niin eivät ole silloin hyviä kavereita. Iäkkäämpänä voin sanoa että ei niitä kavereita aina ole pakko olla paljon, jo muutama parempi ystävä korvaa monta huonoa kaveria. Nuorempana ei ole myöskään helppoa kavereiden kanssa puhua aiheesta, vaikka kysyä että mikä mussa on vialla. Eikä se vika edes ole yleensä omassa itsessä. On kyllä totta että ihmisistä yleensä tuntuu hyvältä kuulua johonkin porukkaan mutta niissäkin on löydettävissä vaihtoehtoja jos ei joistakin porukoista tykkää. Esimerkiksi juuri alussa mainitsemieni mahdollisten harrastusten parissa.