Siihen ei lääkkeitä tarvita vaan vähän yritystä niin pääsee masennuksesta eroon.Oliko tuttua?Kuulen liian usein että minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä ulos ihmisten ilmoille mutta en vain pysty ja sen tietää kyllä sellainen jolla on OIKEASTI paha masennus ja paniikkihäiriö että ei se noin helppoa.
ottakaa itseänne
niskasta kiinni
7709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaan voi taistella...ja jämptihän juttu on, että syviä masennustiloja vastaan on vain
yksi keino:
Säännölliset elämäntavat. Viina niin vähälle kuin suinkin eikä tupakkaa ollenkaan.
Oikean depressiivisen tyypin ihmissuhteethan ovat jokatapauksessa persiillään, mutta
luontoäiti on järjestänyt asian niin, että tilalle löytyy ystäviä juuri sietokyvyn verran.
Panikointia on joskus ollut, jopa siinä määrin, että mahdollisia paniikkihäiriötilanteita on
vältettävä.
No eristäytymiseenhän se vie.
Perkele sukulaisetkin säälivät ja yrittävät olla tahdikkaita.
Paskat minä niistä.
Kyllä se vento vieras joskus on 100x paree kun se "osaaottava" sukulainen.
Masennus- ja depressiovaivat tappavat maailmassa vuosittain ison määrän ihmisiä.
Siksi masennus on aina ERITTÄIN vakavasti otettava sairaus.
Periksi antaminen tietää "hiippakunnan" vaihtoa keskimääräistä aikaisemmin.
Todellakin noi ota itsees niskasta kii kommentit on pahimpia mitä voi esim masentuneelle sanoa..sen verra pitäs ihmisillä olla yleissivistystä et tajuis ton...Ei masentuneena esim yksinkertasesti pysty..
Mutta lievä masennus ei ole syy olla tekemättä velvollisuuksiaan. Samoin on laita sitten kun masennuksesta paranee, edes työkykyiseksi vaikka muuten vi*uttaisi niin turhaa vedota siihen että on masennusta jos ei huvita tehdä jotain. Ja vielä sen verran että jos "masentaa" jokin asia tilapäisesti, yhtä huono selitys. Pitä olla masennus sairaus ja niin paha että ei kykene. Sitähän ei kannata kenenkään toivoa sairaslomalle pääsyn toivossa. Itselläni se oli hengenvaarallinen tila ja kesti pitkään ja tuntui ettei mikään lääke meinannut auttaa.
olin vakavasti masentunut n.2v sitten.olin jopa 2viikkoa laitoshoidossa. Ennen hoitoon menoa(vanhemmat vastusti) kukaan ei uskonut kun sanoin etten jaksa.kaikki luulivat että haluan vain lintsata koulusta.Olin harrastanyt lintsaamista joskus. kaverit sano että "oot kauheen hiljanen nykyään"....!!!!
hakeutuminen terapiaan 4v sitten paniikkihäiriön takia oli jo sinänsä läheisilleni shokki.
nyt vanhemmat tai heidän tuttavapiirinsä eivät enää pysty olemaan musta ylpeitä.tai eivät halua olla...mielipiteitä? kokemuksia?
nyt minulla ei ole lääkkeitä enää mihinkään, terapiassa käyn n.kerran kuussa.
pitäisiköhän hoitokertoja tiivistää, vaatia lääkkeet, vai mitä? siltä varalta jos tilanteeni kärjistyy
.. se ei vaan onnistu.. ei siitä nii helposti pääse eroon.. mulla tää on uusiutunut kun olin n. puol vuotta sit vakavasti masentunut mut nyt se on tullut takas..
Mulla on ollut masennusta vuosia. Tilanne kärjistyi kun olin pari kuukautta sairaalahoidossa masennuksen takia pari kuukautta, sekä töistä sairaslomalla. Olen tällä hetkellä oikean lääkityksen ja meneillään olevan terapian vuoksi työkykyinen. Toivottavasti pahoinvointi ei uusiudu.
On ihan totta että ota itseä niskasta kiinni on typerintä mitä voi sanoa keskivaikeasti saati syvästi masentuneelle, mutta totta on että elämäntapa vaikuttaa. Itse jätin viinan ja tupakan kokonaan pois. Viina siis ensimmäisenä, se pistää aivojen mielialahormot ihan sekaisin ja siitä tuskin kukaan on eri mieltä. Tupakka siinä vaiheessa kun voi vähän paremmin, siitä ei kannata pahimman olon aikana ottaa stressiä.
Tällainen on siis minun kokemus.
lopulta keskivaikeasta masennuksesta ihmettelee onko tämä tottakaan.Mahtava tunne,jota on vaikea sanoiksi pukea.Mutta mitä edessä jos ei enää ole työpaikkaa ja eläke maksetaan.Onko mahdollisuuksia muutakin kuin ystäväpalvelu tms.vapaaehtoistyö.Rahatilanne on huono,koska eläkehän ei ole iso.Alkuperäisen aiheen kirjoittaja on oikeassa.Turhaan kehoitetaan ottamaan itseä niskasta kiinni jne.sehän pahentaa tilannetta.Masentunut syyllistää itseään kaiken aikaa,miettii miten jaksaisi eteenpäin ja on kuitenkin niin uupunut ettei jaksa tärkeimpiä asioita hoitaa.Siinä ei tarvita tyhmiä kehoituksia,mutta hyvä terapia on korvaamaton apu.Mutta nyt olis hyvät neuvot tarpeen,arvatkaapa mitä nyt kehoitetaan.Sitä vaan,että nauti nyt eläkkeellä olosta,keksi jokin kiva harratus yms.mutta kun olis tarpeen osallistua taas perheen elatukseenkin.Itsetunto lienee heikko yhä,koska on vaikea lähteä kaupitteleen itseään työelämään.Olis kiva kuulla,miten muut tekisivät tilanteessani,tai ovat tehneet.