Miten olisi kaikki lestadiolaiset ,leeviläiset ,vanhoilliset esikoiset jne... kokoonnuttaisiin kaikki yhteen tutustuttaisiin vaihdetaisiin kokemuksia jne.. voisi olla erittäin rakentavaa.
Sillä meillä kaikilla on kuitenkin yhteinen Vapahtaja Jeesus Kristus . Yhdessä on voimaa.
Sillä meillä kaikilla on kuitenkin yhteinen Vapahtaja Jeesus Kristus . Yhdessä on voimaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun näitä palstoja lukee, niin taitaisi mennä kyräilyksi sellainen kokoontuminen. Kun ollaan liian monessa asiassa samanlaisia, saattaa toinen olla kuin uhka omalle kristityn identiteetille. Ehkä jostakin tällaisesta ongelmasta kertoo sekin, että toisen lestadiolaisryhmän jäsenet on helposti leimattu eriseuraisiksi ja heitä on sitten kartettu sillä perusteella.
Löysin internetistä kiintoisan luennon lestadiolaisuuden hajaannuksista ja sovintoyrityksistä:
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html
lestadiolaisuuden historiia sen alkuajoilta ja varsinkin ns. hajaannuksen vuosilta, eli 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, et ehdottelisi moisia kokouksia. Sata vuotta sitten yritettiin sovintokokouksia, mutta tulokset tiedetään.
Joku vuosikymmen takaperin olimme puheissa erään johtavan VL-suunnan saarnaajan kanssa, ja hänen kantansa oli, että esikoiset ovat aina tervetulleita heidän seuraansa, mutta parannuksen kautta! Mistä sitten esikoisten pitäisi parannus tehdä? Mailmallisuudestako ja syntielämästä? Ei, sillä ei el-lestat synnissä elä sen enempä kuin vl:tkään. Mutta eriseurasta, siitä heiltä vl:t vaativat parannusta sadan vuoden takaa. Samalla tavalla el:t yleisesti pitävät, että vanhoolliset ovat aikanaan muodostaneet lihallisen vapauden eriseuran ja hylänneet Lestadiuksen ja ne, jotka yhtä pitivät hänen kanssaan. Mitkä lienee nyt todelliset erot, on vähän vaikeampi kysymys. Esikoisissa on tapahtunut melkoista maallistumista ja toisaalta vanhoilliset ovat vaipuneet syvään lakihenkisyyteen, mistä esikoisia vuosisadan vaihteessa syyttivät. Ota siitä sitten selvä, kenen pitäis tehdä parannus ja mistä! En usko, sen näkemyksen valossa, minkä olen el-liikkeessä vuosien varrella saanut, että el- ja vl-suunnat mitenkään voisivat yhdistyä yhdeksi.
Kokemuksesta tiedän, että VL-sunnassa se on vieläkin vaikeampi, koska jo meneminen el-sunnan seurakokouksiin pidetään kuoleman syntinä; eihän vieraille tulille sovi mennä lämmittelemään! Sitä paitsi esikoiset saavat tuntea yleensä vain vihaa vl-suunnan taholta, tämänkin olen kokenut, kun joskus olosuhteiden pakosta olen joutunut joissakin tilaisuuksissa olemaan heidän kanssaan.
Rakentavaa tällaisesta kokouksesta ei kyllä tulisi; mekeimpä veikkaisin, että se menisi yleiseksi riitelyksi isien perinnöstä!
Nuorena menin aivan ystävällisellä, ennakkoluulottomalla mielellä vanhoillisten seuroihin ja sieltä jatkoille. Minä jopa ajattelin voivani ystävystyä heidän kanssaan ja alkaa enemmänkin käydä heidän seuroissaan. Käsittämätöntä oli se vihamielisyys, jolla minuun ikäiseni nuoret suhtautuivat, kun he saivat kuulla, että olin esikoislestadiolaisesta kodista. "Tee parannus eri seurasta", he sanoivat. Heitä ei kiinnostanut, millainen minä olin ihmisenä ja mitä ajattelin tai miten uskoin. Heidän silmissään olin esikoislestadiolaisen kodin saastuttama ja sellaisena pahempi kuin julkijumalaton. He tekeivät kyllä voitavansa, etteivät minun asenteeni vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan päässeet liikaa lämpenemään. Vuosien saatossa on välinpitämättömyyteni vl:iä kohtaan vain lisääntynyt: minun puolestani he saavat olla ja elää omassa uskossaan niin onnellisina kuin osaavat. En uhraa heille puoltakaan ajatusta, jos ei joku vl aivan eteeni tule ja vaadi minua ottamaan kantaa.
kokemuksistasi, sillä olen saanut kokea samaa vihamielisyyttä, orjuuden alla olevaa lakihenkistä ojennusta vanhoillislestadiolaisilta, että pitää tehdä parannus, koska olen eriseurainen, käyn väärässä paikassa, olen väärässä opissa jne. Kuka kertoisi jossain vl kokouksissa, että me el:t olemme uskonveljiä ja -siskoja. Ei meidän tarvitse tehdä parannusta siitä, että me olemme esikoislestadiolaisia. Mitä tehdä? Rukoillako? Vai antaako olla?
Onhan se kai selvä mistä lähteestä eriseurat ovat saaneet alkunsa, ei Jumalasta.
Eikö Kristittyjen pitäisi olla yhtä ja tavoitella yhteisymmärrystä tai ainakin selvällä sanalla näyttää harhat, ja lopettaa oman selän taakse keräily.
Minusta on kyllä tärkeä asia, että kaikkille herätysliikkeille kelpaa sama ehtoollispöytä!
Ainakin lähes, tästä irroittautumisellahan tuomitaan kaikkein pyhin eli pelastava sakramentti, jossa Jumala itse on luvannut olla läsnä.
Joka vihaa veljeään ei se ole minun opetuslapseni...?
Joskus kokee aivan selvästi pelon, että jos noi onkin oikeassa miten meidän käy? Käsittämätöntä...