Olen 20-vuotias sijaisperheen biologinen lapsi. Ensimmäinen lapsi perheeseemme sijoitettiin kun olin viisi-vuotias. Paljon on näihin vuosiin mahtunut...Nyt haluaisin teistä 18-30-vuotiaista "kohtalo tovereista" juttu kavereita ja mielipiteen vaihtajia...Onko teitä???
HEI SIJAISPERHEIDEN BIOLAPSET???
tyttö 20v
131378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olethan puhunut vanhempiesi kanssa myös asiasta, etkä ole sitä mieltä, että sinut on syrjäytetty ym.? Ja sinulta on aikanaan kysytty hyväksyntää? Jos vastaus on joo, niin varmasti saat uusia ystäviä tältä alueelta...
Kyllä! Olen hyvissä väleissä vanhempieni kanssa. Ja mielipidettäni on lähes kaikessa kysytty. Jossain vaiheessa koin olevani jopa perheessämme myös yksi vanhemmista! Otin vastuuta perheestä, (joskus ehkä liikaakin) enkä koe olleeni syrjässä.
Kuitenkin on paljon asioita joista haluaisin keskustella saman kokeneiden kanssa. Paljon kysymyksiä siitä, kuinka toiset "biot" ovat mm. lapsena tunteneet tai käyttäytyneet.
Minä kun en tunne ainuttakaan "biolasta", lukuunottamatta sisaruksiani.
muakin kiinnostais kuulla miten olette kokeneet sijaislapsen kanssa elämisen.Kokemuksia kehiin.
Heippa!
Oletko elänyt itsekin sijaiperheen "omana lapsena"? Näin sähköisesti on lähes mahdotonta välittää asioita ja tuntemuksia sillä tavoin kun ne on kokenut/kokee mutta yritän nyt jotain...
Olen asunut jo pitkään pois lapsuuden kodistani ja ajattelen asioista nykyään hyvin erilailla kuin silloin "saman katon" alla eläessäni. Kaiken lisäksi teen nykyään työtä perhetyön parissa, joten joudun lähes päivittäin miettimään näitä kokemuksiani ja käsittelemään myös omia tunteitani työnkin kautta.
Minun roolini lapsuuden perheessämme oli "kiltti tyttö". Tunsin toimivani sijaislapsille esimerkkinä ja koin sen esimerkkinä olemisen jollain tavalla minun velvollisuudekseni. Näin jälkeenpäin ajateltuna, uskon että olin liiankin kiltti ja luovuin liian helposti oikeuksistani. En kuitenkaan koe että olisin ns.syrjäytetty tai jäänyt liian vähälle huomiolle. Ymmärsin jo lapsena että nämä toiset lapset tarvitsevat erityistä huomiota.
On kuitenkin paljon asioita joita olen kaivannut. Ns. "normaali perhe" meillä ei ole koskaan ollut.
Esimerkkinä voisin kuvailla vaikkapa tapausta: Ajatellaan viettää mukava päivä perheen kesken Puuhamaassa. Ei se vain niin onnistukkaan! Sijoitetut lapset kokevat turvattomuutta normaalin päivärytmin rikkouduttua ja ovat retkemme vuoksi täysin sekaisin ja hyvin levottomia. Siis mukava reissu kääntyykin tappioksi ja kaikkien osapuolten pahaksi...takaisin tullaan hermot kireällä ja pyritään taas seuraavana päivänä noudattamaan päivärytmiä minuutti aikataulun mukaisesti! Tämä aikataulu rajoittaa omienkin lapsien elämää, sillä ymmärrettävästi emme mekään saaneet poiketa tästä aikataulusta jota prheessä noudatettiin. Eli siis ruoka-ajat, nukkumaan menoajat, tv.katselu ajat, tietokoneen käyttö ajat, kotiintuloajat jne. (tietysti normaali perheissäkin nämä ovat, mutten usko että aivan samalla tavalla.)
Toinen vaikea asia on vaitiolo velvollisuus, joka koskee myös vanhempien ohella lapsia..Kaikki asiathan eivät tulleet ilmi kun olin lapsi, mutta niinkuin lapset yleensä, ymmärsin aikuisten asioista yllättävän paljon. Lisäksi oli asioita joita ei voinut olla tietämättä eikä välttelemättä. Sitten tulikin naapurin tädit, ala-asteen opettajat, ystävät ja tuttavat jotka halusivat kysellä ja tietää mm. lapsien taustoista ja biologisista vanhemmista. Kun tietoa ei tullut vanhemmilta, muistan monesti joutuneeni välikäteen mm. koulussa piinavilta opettajien kyselyiltä ja heidän puolittaisilta arveluiltaan ja huomautuksiltaa.
Asia sitten erikseen on itse perheessä tapahtuneet konfliktit lapsien välillä...Tappelut ja ristiriitatilanteet.
Plaah....tätä juttua todella tulisi ja paljon!
Missään nimessä en halua musta maalata sijoitettuja lapsia, ongelmathan ovat lähtöisin heidän taustastaan, ei lapsesta itsestään.
Mutta..haluaisin todella kuulla muidenkin mielipiteitä ja ajatuksia.Millälailla toiset samassa tilanteessa eläneet ovat asiat kokeneet jne. Ovatko esim. sijaislapset vaikuttaneet ystävyyssuhteisiin, elämän arvoihin, opiskeluun, perhe käsitykseen jne. jne.
Kuulen mielelläni avartavia vanhempien kommentteja ja ehkä saan myös itselleni tästä jotain!
Sori kirjoitus virheet.. :)
En ole sijaisperheen lapsi. Olen vain läheltä seurannut sijaisperheen arkea. Siksi aihe minua kiinnostaakin. Kuinka eri perheissä biolapset kokevat asemansa ja varsinkin aikuisiksi kasvettuaan.Toisaalta myös vielä kotonaan asuvien biolasten mielipiteet kiinnostavat.
Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että sijaisperheiden biolapset ovat keskimääräistä kypsempiä sosiaaliselta kehitykseltään kuin muut ikäisensä. Ristiriitaista kyllä, sillä juuri biolapset ovat niitä, jotka ovat välikädessä mitä tulee sijaislapsilta, biovanhemmilta, opettajilta(niinkuin mainitsit)tädeiltä , sediltä, naapureilta...
Mitä hyviä puolia sijaissisaruus on tuonut?
Olet aivan oikeassa! Sijaisperheiden biolapset ovat henkisesti hyvinkin kypsiä! Omaavat yleensä hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset kyvyt...henkiset voimavarat ovat uskomattomat suuret ja stressin sieto kykyä löytyy! Sijaissisarukset kasvattavat biolasta näkemään elämän varjopuolia, se avartaa maailmankäsitystä. Oppii myös arvostamaan omaa lähtökohtaansa ja kunnioittamaan vanhempiensa valintaa.. (ehkä kuitenkin vasta jälkeenpäin)
Sijaissisarusten seurassa oppii tarkkaavaiseksi ja ikäänkuin "tuntosarvet" kasvavat päähän! :) Monesti me biolapset olemme hyviä tulkitsemaan ihmisten eleitä ja aistimaan mielialoja. Nämähän ovat hyvän vuorovaikutus-suhteen kulmakiviä!
Onhan sijaislapsista perheelle toki iloakin(tällä palstalla aika melkoinen väite! :)
Muistan lapsuudestani monia hienojakin hetkiä, yhteisiä leikkejä..jekkuja ja hullutuksia..niinkuin lapset tekevät. Kuitenkin tunsin että leikki oli aina jotenkin minun varassani, minun piti olla leikeissä aikuinen jos leikki oli riistäytyä käsistä.. (niinkuin usein meinasi tai riistäytyi sillä ideoita löytyi mitä hurjempia!) Olin siis "totuudenääni" ja niikuin viimeksi sanoin, esimerkki. Oli osattava lopettaa leikki ajoissa ettei sattuisi mitään pahaa... Se oli jokseenkin hankalaa..olinhan lapsi itsekkin.-> tällainen vaikuttaa varmasti siihen varhaiseen kypsymiseen henkisesti..
No, hyviä puolia siis ainakin leikkikaverit, ja se ettei ole aivan niin yksinkertainen ja pumpulinen maailmankäsitys kun "tavallisilla" lapsilla. Tämä on ainakin plussana vanhemmiten kun valitsee itselleen ystäviä tai kumppania. Osaa siis erottaa ongelmalliset tapaukset :)
Lisään vielä että vanhemmiten ystävyys Bio- ja sijaislapsen välillä (ainakin minun kohdallani) hieman parantuu ja löytää uusia muotoja. Se on myös hienoa!
mutta olisi tosi kiva jos tänne kirjoittasivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan siitä miltä tuntui/tuntuu kun perheeseen tuli/on sijaislapsia.
Se olisi varmaan avuksi myös monille vanhemmille jotka pohtivat sitä miten biol. lapset tilanteen kokevat.
Totuushan on että joskus on halponpi purkaa ajatuksiaan kun saa sen tehdä tuntemettomana ja varsinkin, jos tietää että vanhemmat saattavat sen lukeakin mutta jos ei omat niin ainakin me muut.
No,senkin ovela urkkija, luulitko ettei sua tunneta?! Sä lietsot itselles (tyypillistä) suurempaa itkua vetämällä meidätkin tähän juttuun.. Sun ratkaisu on olla äiti muillekin kuin meille, me hyväksytään se ja ollaan ylpeitä susta. Me joudutaan (tietoisesti tai ei) luopumaan aika paljon siitä äidistä, mitä monella muulla on. Me annetaan se anteeksi sulle, koska muut tarvitsee sua enemmän ja me ollaan niin hyvin kasvatettuja, että ymmärretään toisten paras ennen omaa. Se tuottaa kyllä paljon (naurettavaa!!!) itkua, mutta se ei kuulu sulle.
Mutta jos olet sä mitä luulen, niin kai naurettavat kirjoitusvirheet oli tahallisia...?
SuP
Heippa! Enpä tainnut olla aavistamasi henkilö! En oikein ymmärtänyt tota juttuu... :)
Etsin siis todella ystävää jonka kanssa voisin vaihtaa kokemuksia minkälaista on elää sijaisisarusten kanssa arki päivää. Ootko itse elänyt? Jos näin on niin vastaa pliis! :)
Mun sijaisveli(8)on kauhee. Se herättää aamulla aikaisin ja seuraa joka paikkaan, matkii, menee salaa mun huoneeseen. se alkaa huutaa helposti eikä se ymmärrä mitään. sen kans ei voi leikkiä ku harvoin, sellasta vaan et ei tuu paha mieli sille. Lautapeleissä pitää antaa aina periks ja pleikassa kans.Sit se tuntuu tyhmältä kun saan syyt niskalle ku oon vanhempi ja se huijaa ja sitä uskotaan. Se kyylää mua oven välissä hiljaa ja mä en tykkää siitä, sit jos mä käsken pois, se alkaa potkii ja huutaa.
(äidin kirjoittama autenttisesti lapsen puheesta)
ainakaan ole sillä, he eivät täällä pysty lukemaan, saati kirjoittamaan joten, ole ihan rauhassa.
Asiallista keskustelua oli tarkoitus käydä ja myös saada sitä biol. lasten ääntä kuuluviin ja meille vanhemmille mietittäväksi.
Kirjoitusirheitä löytyy jatkossakin mutta koeta saada selvää.
Rakas biolapseni!
Kun otimme nämä apua tarvitsevat lapset meille asumaan lapsiksimme, emme tosiaankaan tienneet mitä vuodet tuovat eteemme. Rakkautta oli annettavana niin paljon, että luulimme se auttavan näitä lapsia.
Nyt ovat vuodet menneet... koko perheemme on kärsinyt ja kipristellyt näiden lasten takia.
Paljon olemme menettäneet yhteisiä hetkiä kanssasi sekä yhteisiä lomareissuja, joita ei ole voinut suorittaa näiden lasten kanssa.
Nyt monen vuoden jälkeen olisin ymmärtäväisempi, antaisin sinulle kiltille kullanmurulle enemmän aikaa. Aina sitä aikaa ei ole muistanut antaa, kun olet ollut se kiltti ja helppo tyttö.
Olen ilokseni huomannut, että sinusta on kasvanut sosiaalisesti taidokas tyttö. Ilman näitä elämämme vaikeuksia se ei olisi ehkä ollut mahdollista. Sinulle on kasvanut sellainen empatian kyky, mitä monilla ystävilläsi ei takuulla ole. Kuitenkin sydämeni kipristyy syyllisyydestä ajatellessani menneitä vuosia.
Voitko koskaan ymmärtää ja antaa anteeksi kotisi, vanhempiesi jakamisen?
Rakkaudella äitisi
Hei Tyttö 20!
Olen myös biosisko, nyt 24v ja hyvin samanlaisia miettinyt kuin sinä kirjoittelit. Laita sähköpostia: [email protected], jos haluat vaihtaa kokemuksia siten. Mä en myöskään ole oikeastaan muita bioja tavannut... Myös muut biotaustaiset voi kirjoitella. Jos vaikka saataisiin suurempikin keskustelurinki käynnistymään...