Pystyykö isä olla juomatta viikolla?

Ennustaminen on tietysti mahdotonta, mutta todennäköisesti entinen tyyli jatkuu. Vastaavissa tilanteissa alkoholisti yleensä skarppaa aluksi, ja kun tuntee olonsa taas turvatuksi, niin juominen ottaa ohjat entiseen malliin.

Jos haluat tietää syyn tähän käytökseen, niin voin kertoa oman mielipiteeni.
Olen entinen juoppo, eli nykyisin raitistunut alkoholisti. Minulla oli aikoinaan vastaava tilanne, kun juomiseni oli lähes joka iltaisessa tissutteluvaiheessaan. Kun vaimo palasi iltavuorosta, hän löysi useasti minut nukkumasta sohvalla, itkevän lapsen vieressä. Tämä muuttui kun vaimo sai lapselle iltahoitopaikan jonne vei hänet ennen töihin lähtöään.

" kuvittelen että lapsen isällä heräisi jokin tunne, että kannattaisi olla selvä."
Noin kai minunkin vaimoni ajatteli, mutta ei se tunne "herännyt".
Kyllä juova alkoholisti haluaisi olla hyvä isä ja hyvä puoliso, ja haluaisi rakastaa lähimmäisiään, mutta kun siinä välissä on se kaikkein rakkain, eli se pullo. Alkoholisti ei kykene rakastamaan kuin sitä pulloa, ja kaikki muu jää toisarvoiseksi. Kyseessä on sairaus, ja siksi mikään tunteisiin vetoava puhuttelukaan ei tahdo tepsiä.
Pahinta tässä on kuitenkin se, että 10-vuotias lapsi syyllistää itseään isän juomisesta, häpeilee ja salailee sitä. Näin lapset tapaavat tehdä. He näkevät asian lapsen silmin, ja he ajattelevat tyyliin "jos minä olisin kiltimpi ja pärjäisin koulussa paremmin, niin isän ei tarvisi juoda".

Pystyy tietenkin vaikka viikkokaupalla. Ongelma onkin se että aina kun menen useimmille jälkipolven edustajille kylään? Kaivetaan pian viimeistään saunan jälkeen viinit sun muut a.o. virvokkeet esiin.

Sontaseppoon voi luottaa: hän narauttaa aina, kunhan ensin muutaman päivän skarppaa.

Miesystäväni eks vaimo juo todella paljon. Toinen heidän lapsistaan on vammainen. Järkyttävää seurata tuota elämää. Toinen lapsista masentunut. Mikshä..