Hallitus pähkäilee, tarjotako työttömyyteen keppiä vai porkkanaa vai sopivasti molempia. Itsepäistä aasia on ainakin pilakuvissa houkuteltu liikkeelle kepin päässä killuvalla porkkanalla, mutta samalla kun aasi etenee, porkkana loittonee. Nyt kuitenkin innostuin itse porkkanasta, tuosta syksyn suurenmoisesta voimajuureksesta, joka vielä talvellakin nahistuneena kelpaa lumiukolle nenäksi. Monetmonet pienet piltit on opetettu porkkanasoseella kiinteään ruokaan, ei mikään turhajuurikas siis.
Ostin kokeeksi pussillisen kolmen värisiä porkkanoita : tummaa lilaa, haaleaa keltaista ja oranssia. Makueroja en juuri huomannut, mutta oranssi tuntuu kyllä pirteimmältä. Siniset Blue Kongo -perunatkin olivat pettymys, kun kerran niitä laitoin itsenäisyyspäivän väriteeman mukaisesti tarjolle. Kurkistin googleen ja sieltä selvisi :
Saamme kiittää oranssin porkkanan voittokulusta hollantilaista 1600-luvun Orania-Nassau-hallitsijasukua. Suvun lempiväri oli oranssi, joten paljon käytetyn vihanneksenkin haluttiin sopivan hovin väritykseen.Nykyisinkin muunmuassa maan jalkapallomaajoukkuepaidat ovat kirkkaan oranssit.
Porkkanoista saatiin oransseja risteyttämällä valkoisia ja violetteja porkkanoita keskenään. Hovin suosimat oranssit porkkanat päätyivät Englantiin ja lopulta muualle maailmaan.
Olen keitellyt lukemattomia hillopurkillisia lasten jalkapalloseurojen myyjäisiin ensin äitinä, sitten mummina. Erityisen suosittu hillo on ollut ns. köyhän lakkahillo, johon tulee vaaleita karviaisia ja porkkanoita. Se maistuu hillalle, siinä on oikea väri ja karviaisen siemenetkin kuin hillalla. Porkkanakakkua olen aikoinaan peltikaupalla koulumyyjäisiin leiponut, ja se on ollut melkein yhtä suosittua kuin legendaariset mokkapalat.
Värillä on väliä ruuassakin. Päivittäin pitäisi syödä viittä eri väriä kasvikunnasta.
Ostin kokeeksi pussillisen kolmen värisiä porkkanoita : tummaa lilaa, haaleaa keltaista ja oranssia. Makueroja en juuri huomannut, mutta oranssi tuntuu kyllä pirteimmältä. Siniset Blue Kongo -perunatkin olivat pettymys, kun kerran niitä laitoin itsenäisyyspäivän väriteeman mukaisesti tarjolle. Kurkistin googleen ja sieltä selvisi :
Saamme kiittää oranssin porkkanan voittokulusta hollantilaista 1600-luvun Orania-Nassau-hallitsijasukua. Suvun lempiväri oli oranssi, joten paljon käytetyn vihanneksenkin haluttiin sopivan hovin väritykseen.Nykyisinkin muunmuassa maan jalkapallomaajoukkuepaidat ovat kirkkaan oranssit.
Porkkanoista saatiin oransseja risteyttämällä valkoisia ja violetteja porkkanoita keskenään. Hovin suosimat oranssit porkkanat päätyivät Englantiin ja lopulta muualle maailmaan.
Olen keitellyt lukemattomia hillopurkillisia lasten jalkapalloseurojen myyjäisiin ensin äitinä, sitten mummina. Erityisen suosittu hillo on ollut ns. köyhän lakkahillo, johon tulee vaaleita karviaisia ja porkkanoita. Se maistuu hillalle, siinä on oikea väri ja karviaisen siemenetkin kuin hillalla. Porkkanakakkua olen aikoinaan peltikaupalla koulumyyjäisiin leiponut, ja se on ollut melkein yhtä suosittua kuin legendaariset mokkapalat.
Värillä on väliä ruuassakin. Päivittäin pitäisi syödä viittä eri väriä kasvikunnasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjautuminen karkasi.
Suomi on ruskean kastikkeen maa. Puuro, leipä ja kuoripotut on kanssa ruskeita. Porkkanaraastetta alettiin sitten vitamiinivalistuksen takia tarjoamaan . Muistan vieläkin sen kuivana ja karkeana joka nimensä mukaan raastoi kurkkua ja oli vaikeaa niellä .
Eikös siinä telkkarin ruokasarjassa ruskean kastikkeen maa ollut RUOTSI !!! Siis tylsän ruuan kotimaa.
Minullakin on mielikuva, että se sarja oli ruotsalainen, mutta ruskea kastike kuuluu suomalaiseenkin keittiöön, varsinkin läskisoosina jopa kulinarismiin yltävänä. Tarjoilijat kuorivat perunat klubin herkutteleville herroille siinä pöydässä lautaselle, näin olen kuullut.
Jos pysyn väreissä, minkä väristä on hapansilakka ? Janssonin kiusauksen pinta on houkuttelevan ruskea, samoin meidän silakkalaatikon. Lihapullien ruskeaa kuulemma siellä piristää puolukkahillo, meillä kaalilaatikon viher-ruskeus vaatii sitä. Vaahteramäen Eemelin kotona tehtiin tummanpuhuvaa veripalttua, kuten meilläkin. Oikeastaan ruskea ruoka on luonnollisen väristä, kuten ruisleipä . Kun olen tehnyt joskus monenvärisistä vihanneksista sosekeittoa, siitä onkin tullut samean ruskeaa. Siksi mieluummin annan olla suikaleina ja paloina oman värisinään.
Tuo karhea porkkanaraastemuisto on elävä minullakin työpaikkaruokailusta. Sitten siihen alettiin lisätä ananaspaloja, tuli eksoottisempi ilme ja kosteutta. Onneksi raastimetkin ovat kehittyneet.
Ennen kehotettiin syömään porkkanoita ja voita silmien takia. Oranssissen värisessä kasviksessa on paljon beetakarotiinia, joka on Avitamiinin esiaste ja sitä kautta se vaikuttaa, niin on selitetty. Kyllä sitä porkkanaa purtiinkin lapsena joka päivä. Suoraan penkistä kesällä ja talvella kellarin laarista. Riitti niitä vielä hevosellekkin herkuksi. Kokonaisena piti rouskuttaa lastenkin , kun teki niin hyvää hampaille. Porkkanakiintiö tuli täyteen penskana. Minusta näytti että joskus vauvojen naamat kellersi .
Miten elävästi tuleekaan mieleen muisto mummolasta, kun illalla helteisen heinäpäivän jälkeen sain olla mukana viemästä Lahja-tammaa uimaan . Annoin sille kämmeneltä leipää, sen lämpö ja voima väreili, lempeät kirkkaat silmät rauhallisina , pehmeä turpa hamuili kämmentäni. Se oli ollut sodassa, siksikin enoni erityinen silmäterä, sen voimia säästettiin. Se nautti olla mukana talon töissä, tuttujen ihmisten kanssa ja omassa tallissaan. Tuntui juhlalliselta uida sen lähettyvillä, vesi kantoi sitä kuten meitä lapsiakin.
Hiljattain näin telkkarissa katkelman hevosmetsureiden työstä . Kaupunkimetsissä, puistoissa ja muuten herkillä alueilla hevosia on jo pitemmän aikaa käytetty , sillä isot metsäkoneet jättävät metsänpohjan myllätyksi , osittain kulkukelvottomaksi. Metsuri kertoi lämpimästi ja arvostaen työtoveristaan, miten sen työpäivän ruokailu on tärkeämpi kuin oma, iso hevonen tarvitsee koko ajan paljon ravintoa. Viimeinen puunrunko pitää myös malttaa jättää pois kuormasta, vahvankin vetäjän voimat ovat rajalliset ja ihmisen vastuulla. Olen lukenut myös joitakin juttuja näiden hevosten kasvattamisesta ja kouluttamisesta , osa on Suomenhevosia, osa ulkolaisia vankkoja rotuja. Niitä käytetään jonkin verran myös peltotöihin ja ajeluttamaan ihmisiä eri tilaisuuksissa. Nyt kun fossiilisista polttoaineista halutaan eroon, kauramoottorit voisivat korvata niitä enemmänkin. Kaura on muutenkin aallonharjalla ilmaston pelastusoperaatioissa, nyt vaan hallitukselta toivotaan porkkanaa oman hepan ja kaurahalmeen pidon tueksi.
Porkkala ! Vuokra-alue, jonka läpi ajaessa junien ikkunat pimennettiin, Porkkalan parenteesia Kirkkonummella muistellaan tapahtumin vieläkin. Porkkalannniemi on meille ollut vuosikymmenet mieluisa retkikohde veneellä ja patikoiden. Mutta pienellä kirjoitettuna se tarkoittaa vegaaniherkkua, kylmäsavulohen väristä ja makuista porkkanaa, Valmistin sitä kerran itsekin, kun suvun yhdellä vesalla oli vegaanivaihe. Salaisuus on marinadissa, johon tulee nestemäistä savuaromia. Kiinnostuneet löytävät ohjeita netistä.
Aku Ankka -harrastajat saattavat tietää porkanin, kekseliäs suomennos kinkunkorvikkeelle.
"Porkania valmisti Veli Ponteva vuonna 1945 Carl Buettnerin Pikku-Hukka -tarinassa The Squabbit Maker (Porkanin metsästäjä) . Erikoisen paistoksen Ponteva teki Sepe Suden syötäväksi, jotta tämä ei pakottaisi herkkämielistä ja kilttiä Pikku Hukkaa metsästämään riistaa.
Porkanin englanninkielinen nimi on siis Squabbit. Kyseessä on ehkä yksi maailman ensimmäisiä vegaanisia paisteja. Sepe ihastui siihen suuresti. ”Parempaa kuin porsaanpaisti!”
Sarjan tekoajankohta on voinut vaikuttaa myös sarjan ideaan, heti sodan jälkeen, vuonna 1945 ei lihaa ollut noin vain saatavilla, vaan kaikenlaisia paistinkorvikkeita on pitänyt kehitellä."
Porkanin tarkkaa ohjetta ei ole, mutta kuvista on päätelty sen sisältävän ainakin perunaa, porkkanaa, sipulia, paprikaa ja öljyä.
Nyt minua kiehtoo kanttarellinkeltainen.