Ville Valtonen: Potilaalla on oikeus omaan oirekuvaansa

"Potilaalla on oikeus omaan oirekuvaansa", lausuu Ville Valtonen kahdesti tuolla https://www.youtube.com/watch?v=pDtMwyGRESM kohdan 10:00 ja 16:00 jälkeen, joten olkoonpa se tämän kirjoituksen otsikkonakin. Painavaa asiaa.

Mitäpä muutakaan tässä on kohdannut viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin vähättelyä, mitätöintiä ja päältäkävelyä homeasunnossa sairastuttuaan ja borrelioosiinkin sen jälkeen.

Syy, miksi aloin katsoa Villen luentoa seminaarista, löytyy tuolta, https://keskustelu.suomi24.fi/t/10742976/sahkoallergia#comment-99020350 viestistä, jonka menin kirjoittamaan liian myöhään yöllä joutuessani kärsimään taas siitä. Heräsin vain 3-4 tunnin yöunien jälkeen sairaaseen lonkkasärkyyn ja kylmäntärinään päällimmäisen polypropeenipeiton tiputtua puoliksi lattialle alas niin, että lantion päällä oli "vain" villatäkki ja kaksi villaneuletta ilman, että se olisi riittänyt lämmittämään minua noin 24 asteen sisälämpötilassa. Nostin peiton takaisin ylös ja yritin nukkua lisää pystymättä siihen kipujen takia, johon otin 50 mg diklofenaakkia senkään auttamatta tarpeeksi niin, että unet jäivät sitten siihen alkaessani hautoa reisiä ja lonkkiani istuvassa asennossa sängyssä asetellen vielä alpakkaneuleita kehoa vasten lämmittämään vaihtaen villasukatkin alpakkasukkiin.

Tuossa on kuvausta edellisyöstä jatkaessani tätä reisisäryssä ja -tärinässä voimatta sen paremmin, kun en voinut ottaa Xleariakaan oikean sieraimen oltua tukossa lauantaista asti mentyäni itkemään silloin, jota en olisi saanut tehdä liman tukkiessa aina ontelot sen jälkeen ja varsinkin ahtaamman oikean puolen, jota ei ole suostuttu laajentamaan uudelleen. Rasitus ja kärsimys pitivät minua pihdeissään ja mieleeni tulivat murhatun https://t.ly/zbxBP Dag Hammarskjöldin sanat yhdestä runostaan: "Itke jos voit. Itke mutta älä valita. Tie valitsi sinut – ja sinun osasi on kiittää." Ja niin minäkin itkin, kerran ulkona ja kerran sisällä, vaikkei poskiontelojen takia olisi kannattanut ollessaan itkemisen jälkeen vielä enemmän tukossa. En voi edes itkeä normaalisti ja tällaiseen kuntoon minut on jätetty viisastelijalääkäreiden toimesta, jotka eivät voi uskoa potilaitaan kävellessään mieluummin näiden päältä!

Viestin venyttyä näin pitkään ehkä tämä on parasta jättää omaksi aiheekseen, sillä seminaarivideoiden kertaamisen jatkaminen ja katsominen myös sunnuntaina on poikinut paljon muutakin kirjoitettavaa ja kirjanmerkkejä, joita järjestettävä ja purettava pikku hiljaa.